Sterilisaatio on tarkoitettu lopulliseksi ehkäisyratkaisuksi. Se on ainoa ehkäisymenetelmä, jonka saamista säädellään lailla. Sterilisaatio voidaan tehdä, jos on täyttänyt 30 vuotta, on synnyttänyt kolme lasta tai perheessä on kolme alaikäistä lasta, raskaus olisi vaaraksi terveydelle, muunlainen ehkäisy ei onnistu, jälkeläisten hoito ei onnistuisi vaikkapa sairauden takia tai jälkeläisillä olisi suuri vammautumisen vaara.

Sterilisaatiota varten tarvitaan lääkärin lausunto. Sen saa esimerkiksi neuvolalääkäriltä, terveyskeskuksesta tai gynekologilta. Jos sterilisaatiota harkitsee yhdessä kumppanin kanssa, olisi vastaanotolle hyvä mennä yhdessä. Tällöin voidaan arvioida, kummalle puolisoista toimenpide kannattaa tehdä. Suomessa sterilisaatioita tehdään edelleen selvästi enemmän naisille, mutta monissa Euroopan maissa miehen sterilisaatio on huomattavasti tavallisempaa.

Leikkaus

Naisen sterilisaatio tehdään yleensä vatsaontelon tähystysleikkauksessa. Toimenpide tehdään nukutuksessa. Toimenpide kestää noin tunnin ja kotiin pääsee yleensä samana päivänä.

Leikkauksessa viedään navan alle tehdystä pienestä viillosta tähystyskamera vatsaonteloon. Toisesta alavatsaan tehdystä pienestä viillosta asennetaan munanjohtimiin mekaaniset puristimet, jotka sulkevat munasolulta pääsyn kohtuun. Munanjohtimet voidaan katkaista myös polttamalla. Jos tähystys ei jostain syystä onnistu, voidaan sterilisaatio tehdä myös avoleikkauksella.

Suomessa on kokeilut myös kohtuontelon tähystyksessä munatorviin asennettavia sulkijoita. Menetelmän etuna on, että toimenpide voidaan tehdä vastaanotolla, eikä nukutusta tarvita.

Leikkausta seuraavina muutamana päivänä vatsa on yleensä kipeä ja turvonnut. Paraneminen tapahtuu kuitenkin muutamassa päivässä. Kuten leikkauksissa ja nukutuksissa aina, komplikaatiot ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.

Edut ja haitat

Edes sterilisaatio ei ole sataprosenttisen varma ehkäisymenetelmä. Se pettää noin 0,4 prosentilla naisista. Syynä voi olla puristimen väärä sijainti tai se, että puristin ei sulje munanjohdinta täysin. Joskus taas keho itse muodostaa katkaisukohtaan uuden yhteyden. Raskauden riski riippuu eniten naisen hedelmällisyydestä: 25-vuotiaalla naisella riski on yli kolme kertaa suurempi kuin 35-vuotiaalla. Noin puolessa tapauksista alkanut raskaus on kohdunulkoinen.

Noin viisi prosenttia steriloiduista katuu toimenpidettä myöhemmin. Mielen voivat muuttaa esimerkiksi avioero, puolison kuolema, uusi kumppani tai lapsen vakava sairaus. Koska naisen munanjohdin on vain lyijykynän terän paksuinen, ei ohuiden putkien yhdistäminen ole yksinkertaista. Vaikka leikkaus teknisesti onnistuisikin, palautuu hedelmällisyys vain noin puolelle leikatuista. Sterilisaation purkuja tehdäänkin vain poikkeustapauksissa.

Lannepisto ja luuydinnäyte ovat tutkimuksia, joilla selvitellään vakavia tulehduksia tai tauteja. Lue miten ne tehdään.

Lumbaalipunktio eli lannepisto

Lannepisto tehdään, kun halutaan selvittää mitä tahansa keskushermoston tulehdusta, kuten aivokalvon tulehdusta, aivotulehdusta tai MS-tautia tai todeta aivovaltimon pullistumaan liittyvä kallonsisäinen verenvuoto (SAV), jolloin näytteessä on verta.

Miten?

Hoitaja desinfioi pistoskohdan, jonka jälkeen lääkäri pistää ohuen, onton neulan lanneselän nikamien välistä selkäydinnestetilaan. Selkäydin päättyy ylempänä, joten sen vaurioitumista ei tarvitse pelätä. Näytettä otetaan muutamia millilitroja ja se tippuu pisara kerrallaan. Tutkimus kestää 10 minuuttia. Potilas on kyljellään selkä köyristettynä ja polvet koukistettuina lähelle vatsaa tai istuvassa asennossa.

Miltä tuntuu?

Neulan pistos tuntuu selässä hetken. Puudutusta ei yleensä käytetä, koska siitä ei ole apua. Osa saa jälkeenpäin voimakastakin päänsärkyä, joka hellittää makuuasennossa.

Luuydinnäyte

Luuydinnäyte otetaan, kun epäillään veritautia tai pahanlaatuista verisairautta, selvitellään anemiaa, valkosolujen tai verihiutaleiden puutosta tai halutaan seurata hoidon onnistumista. Näytteestä voidaan tehdä erityistutkimuksia, kuten solujen perimätutkimuksia.

Miten?

Luuytimestä otetaan koepala tai imunäyte. Usein riittää imunäyte, joka otetaan rintalastasta tai lantionluusta. Koepala otetaan lantionluusta. Rentouttavan esilääkityksen saa tarvittaessa lihakseen. Tutkittava makaa kyljellään tai vatsallaan tutkimuspöydällä. Lääkäri puuduttaa näytteenottokohdan ihon ja luukalvon, jonka jälkeen hän vie onton punktioneulan luuytimeen. Tutkimus kestää noin kymmenen minuuttia.

Miltä tuntuu?

Puudutusaine kirvelee hetken. Kun nestemäistä luuydintä imaistaan ruiskulla, saattaa tuntua kiskaisevaa, sähköiskumaista kipua, joka johtuu paineen vaihtelusta. Toimenpiteen jälkeen pistokohtaa voi aristaa, ja siihen voi tulla mustelmia. Tavallinen särkylääke auttaa.

 

 

Tiesitkö, että kehossasi on yksi paikka, joka paljastaa suurennuslasin lailla koko kehon hyvinvoinnin? Kyseessä on suolisto. Joskus se tarvitsee apua.

Suolisto on temmellyskenttä miljardeille bakteereille. Osa niistä on hyviä bakteereita, jotka voivat puolustaa suolistoa haitallisten bakteerien hyökkäyksiltä.

Kun suolisto voi hyvin, sillä on vaikutuksia kaikkialle kehoomme. Suoliston kunnosta kannattaakin pitää huolta.

Jos tulee ongelmia, probiooteista voi olla apua. Ne tukevat suoliston hyvää mikrobistoa ja saavat voimaan paremmin.

Jokaisella meistä on oma, yksilöllinen bakteerikantamme. Se tarkoittaa, että probiootit vaikuttavat meihin eri tavoin.

 Jo pitkään on kuitenkin tiedetty se, että probiooteista on hyötyä, kun vatsa menee sekaisin. Hyvä esimerkki on antibioottikuuri: se tuhoaa haitallisten bakteerien lisäksi myös suolistolle tärkeitä bakteereja. Probioottien avulla voimme auttaa suolistoa pääsemään uudestaan tasapainoon.

 

Mikä on probiootti?

Probiootit ovat eläviä mikrobeja, esim. maitohappobakteereja, bifidobakteereita, basillusbakteereita ja hiivoja, joiden teho ja terveysvaikutukset on todistettu tieteellisesti. Niitä on ravintolisinä esimerkiksi tableteissa ja jauheissa sekä lisättynä eri elintarvikkeissa. Maitohappobakteereita puolestaan on luonnostaan jogurtissa, piimässä ja hapankaalissa, mutta niiden tehoa ei ole näytetty toteen samoin kuin probioottien.

Saat probiootteja mm. jogurteista, rahkasta, juustoista ja mehuista, joihin niitä on lisätty. Elintarvikkeiden mukana otetut probiootit antavat parhaimman tehon. (EU:ssa ei voi käyttää terveysväittämää probiooteista elintarvikkeissa, koska ei ole riittävän hyvin osoitettu, että niistä on terveysetua)

Probiootit säilyvät elinvoimaisina suolistossa vain muutamia päiviä (jotkut säilyvät muutaman viikon, mutta pitoisuudet ovat alhaisia). Jos elimistö ei saa säännöllistä probiootti­annostaan, myös suoliston suoja heikkenee.

Vaikka probiooteilla on ravitsemuksellisesti hyviä vaikutuksia, vain harvat niistä on hyväksytty lääkkeiksi. Probiootit eivät myöskään tehoa samalla tavoin kaikille. Kokeilemalla voit selvittää, mistä probiootista saat itsellesi parhaimman hyödyn.

 

 

 

Asiantuntija: Per Saris, professori, Helsingin yliopisto

Mihin probiootitteja?
  • hoitavat ja ehkäisevät ripulia, myös turistiripulia
  • edistävät suolen normaalia toimintaa
  • torjuvat ummetusta
  • helpottavat ärtyneen suolen oireyhtymää
  • Myös jotkut Crohnin tautia tai Colitis ulserosaa sairastaneista ovat saaneet oireisiin helpotusta probiooteista.

Minulla, sinulla ja naapurin hoikalla rouvalla on kenties sama kaveri, vaikka emme siitä tietäisikään. Piilotteleva korkea verenpaine kannattaa nostaa näkyville ja hoitaa ajoissa.

Sydämen ja verisuonten saumattomasta yhteistyöstä kertoo verenpaine. Sydän hoitaa pumppaamisen ja suonet kiidättävät ravinteet ja hapen elimistön eri kolkkiin.

Jos paine on jatkuvasti koholla, verisuonten seinämät paksuntuvat. Veri ei enää mahdu kiertämään ahtaissa suonissa niin kuin sen pitäisi. Niinpä sydämen on pumpattava aina vain voimakkaammin saadakseen työnnettyä verta sinne, missä sitä tarvitaan.

Korkea verenpaine tekee pahojaan kaikkialla missä on verisuonia. Suurimmassa vaarassa ovat valtimot, sydän, aivot ja munuaiset. Muutokset ovat kuitenkin hitaita, että niitä tuskin huomaa ennen kuin tuhot ovat ehtineet pitkälle. Joskus vasta aivohalvaus paljastaa, että verenpaine on huiman korkealla.

Kuule hiljaiset varoitukset

Kohonneet lukemat voivat tulla yllätyksenä kenelle tahansa, tietää piilevästä verenpaineesta väitellyt lääketieteen lisensiaatti Marjo-Riitta Hänninen. Hän tapaa vastaanotollaan jatkuvasti hämmentyneitä naamoja:

— Verenpaine voi nousta yhtä lailla nuorella kuin vanhalla, normaalipainoisella ja aktiivisesti liikkuvalla.

Joskus suuret mittarilukemat tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itseään terveenä pitäneen on vaikea uskoa lääkärin tai terveydenhoitajan sanoja.

Toiset ovat aavistaneet jotain, mutta eivät ole halunneet uskoa sitä. Kenties verenpaineongelmia on ollut lähisukulaisella tai sitten omat lukemat ovat olleet jo aiemmin lievästi koholla. Hiljaisia  hälytyskelloja ovat myös muut sydän- ja verisuonisairauksien riskit, kuten ylipaino, diabetes tai liika kolesteroli.

— Korkeaa verenpainetta ei yleensä huomaa. Paineinen päänsärky, huimaus, korvien humina tai nenäverenvuoto varoittelevat tavallisesti vasta, kun lukemat ovat suuria, Hänninen toteaa.

Samat tavoitteet kaikille

Vuodet hilaavat verenpainetta ylös, mutta sille ei pidä antaa periksi. Tavoitetasot ovat samat nuorilla ja vanhoilla: hyvänä pidetään lukemaa alle 130/85 mmHg (elohopeamillimetriä). Ihannetasolla numerot ovat vielä himpun alhaisemmat.

Nuorilla ja keski-ikäisillä, joilla valtimon seinämät ovat vielä kimmoisat, nousee ensimmäisenä alapaine. Iäkkäämmillä, joilla valtimoiden seinämät ovat jäykemmät, alapaine on usein normaali mutta yläpaine kohoaa herkästi liian korkeaksi.

Paineita aletaan seurata, jos lukemat ylittävät toistuvasti 140/90. Lääkitys aloitetaan yleensä, jos lukemat ovat yli 160/100. Lääkkeet määrätään jo pienemmistäkin lukemista, jos sairastaa lisäksi esimerkiksi diabetesta.

Lievään verenpaineeseen kokeillaan elämäntapojen viilausta muutaman kuukauden ajan ennen reseptin määräämistä.

Hyväksymiselle aikaa

Kaikki eivät ilahdu lääkkeistä, joita joutuu todennäköisesti syömään loppuelämänsä.

— Oman kokemukseni mukaan lääkkeitä vastustavat vähiten ne, joilla verenpaine on huomattavasti kohonnut tai joilla on lähisuvussa esimerkiksi sepelvaltimotautia. He ymmärtävät, että hoitamisen kanssa ei kannata vitkutella, Marjo-Riitta Hänninen kertoo.

Lääkehoidon hyväksyvät mukisematta myös ne, joille verenpaine on aiheuttanut jo oireita.

Jotkut tarvitsevat aikaa hyväksyäkseen korkeat verenpainelukemansa. He saattavat selitellä arvojaan työkiireillä. Osa vetoaa myös niin sanottuun valkotakkipelkoon eli siihen, että lukemat ovat koholla vain lääkärin vastaanotolla.

Hänninen tutki maaliskuussa hyväksytyssä väitöskirjassaan, kuinka verenpaine saattaa piileskellä myös toisinpäin: vastaanotolla lukemat ovat normaalit mutta kotioloissa koholla.

Osa skarppaa elintapojaan, kun mittaus­käynti lähestyy, mutta palaa vanhaan heti sen jälkeen.

Lääkäriä voi huijata mutta ei itseään: vastaanotolla piiloon jäävä verenpaine lisää sydän- ja verisuoni­sairauksien vaaraa lähes yhtä paljon kuin sellainen, joka on koholla pysyvästi mittauspaikasta riippumatta.

Ainakin kerran vuodessa

Verenpainetta on hyvä seurata lapsesta saakka. Tämä on tärkeää, että verenpaineeseen päästään puuttumaan heti, kun lukemat alkavat kohota.

Parin vuoden mittausväli on riittävä, jos mitään hälyttävää ei ole vielä löytynyt. Kun lukemat ovat nousseet lähellä normaalin ylärajaa, on mittaustahtia syytä kiristää kertaan vuodessa. Vieläkin tiiviimpää tarkistusta tarvitaan, jos lukemat ylittävät reilusti suositellut.

Mittaaminen kannattaa tehdä lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolla. Kotimittauksissa ja terveyskeskusten omamittauspisteet käyvät välitarkastuksiksi, kunhan noudattaa saatuja ohjeita ja mittari on luotettavaksi todettu.

— Hyväkin mittari kannattaa kalibroida 2—3 vuoden välein. Näin varmistaa sen toimivuuden, Hänninen neuvoo.

Mittarin voi kiikuttaa terveyskeskukseen, jossa sitä verrataan vastaanoton laitteeseen tai apteekkiin. Myös laitevalmistajat tekevät kalibrointeja.

Lisää liikettä, karsi suolaa

Verenpaine on perinnöllistä, mutta elintavoilla on suuri merkitys. Verenpainetta kohottavat suolainen ruoka, ylipaino, stressi, runsas alkoholin käyttö ja tupakointi. Myös vähäisellä liikkumisella on yhteys verenpaineeseen.

Etenkin nuoremmilla syy saattaa olla lak­ritsin ja salmiakin himo. Verenpainetta nostaa mustissa makeisissa oleva glykyrritsiini­happo.

Joskus paineiden taustalta löytyy muu sai­raus, kuten uniapnea, munuaissairaus tai kilpirauhasen toimintahäiriö. Näiden tehokas hoitaminen korjaa usein myös verenpaineen.

Myös lääkearsenaalista voi löytyä syyllinen. Kaikki tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja ketoprofeeni, nostavat verenpainetta, samoin e-pillerit ja osa vaihdevuosioireiden suitsimiseen tarkoitetuista hormonihoidoista. Myös nivelvaivoihin, ihottumiin tai allergiaan käytetty kortisoni voi pitää verenpainetta koholla.

Marjo-Riitta Hänninen käy aina potilaansa kanssa läpi mahdolliset syyt verenpaineeseen ja sen, mitä sille voi itse tehdä. Samalla sovitaan, mihin elämäntavan viilauksiin potilas on valmis sitoutumaan.

Kohtuullisen kokoinen muutos voi olla esimerkiksi tupakoinnin vähentäminen, tuttujen kävelylenkkien pidentäminen tai muutaman kilon pudotus. Suolan vähentäminen on eduksi kaikille.

Muutoksia elämäntavoissa tarvitaan silloinkin, kun päädytään lääkkeisiin. Vähäisetkin parannukset tehostavat lääkkeiden vaikusta.

— Joskus elämäntilanne on sellainen, ettei suuren remontin toteuttamiseen ole aikaa, voimia tai varaa. Silloin lähdetään liikkeelle yhdellä tai kahdella muutoksella. Muistutan aina, että pienetkin viilaukset vähentävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

 

Havahdu jos

♥ verenpaineesi on yli 140/90 mmHg.

♥ sinulla on mitattu lievästi kohonneet lukemat.

♥ lähisukulaisellasi on verenpaine-, sydän- tai verisuonisairaus.

♥ sinulla on ylipainoa, tupakoit tai käytät alkoholia runsaasti.

♥ sairastat diabetesta, uniapneaa tai munuais- tai kilpirauhassairautta.

♥ kärsit usein selittämättömästä päänsärystä, huimauksesta, korvien huminasta tai nenäverenvuodosta.

 

Mittaa oikein

♥ Seuraa paineitasi aamulla ja illalla vähintään neljänä peräkkäisenä päivänä.

♥ Käytä puolueettomissa testeissä hyväksyttyä mittaria, olkavarsimittari on luotettavin.

♥ Vältä rasitusta, tupakointia, kahvia, teetä tai kolajuomia puoli tuntia ennen mittausta.

♥ Istu rauhassa 5–10 minuuttia ennen mittarin käynnistämistä.

♥ Tue selkänojaan, pidä kyynärvarsi sydämen korkeudella esimerkiksi pöydällä.

♥ Älä puhu mittauksen aikana.

♥ Kirjaa tulokset ylös. Jos lukemat ovat koholla, tee uusi mittaussarja 1–3 kuukauden välein. Muille riittää seuranta kerran vuodessa.

 

Mitkä luvut?

Isompi luku on systolinen eli yläpaine, joka ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Ihanteellinen lukema on alle 120 mmHg (elohopeamillimetriä).

Pienempi luku on diastolinen eli alapaine. Se ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana. Ihanteellinen lukema on alle 80 mmHg.

 

Runsas alkoholinkäyttö ei ole maksan ainoa tuhoaja. Rasvamaksa vaanii myös ylipainosta tai kakkostyypin diabeteksesta kärsiviä. Hyvä uutinen on se, että rasvamaksa paranee.

Ennen ajateltiin, että rasvamaksa johtuu vain hulppeasta viinin virtaamisesta tai että se on vain viaton löydös ultraäänitutkimuksessa. Uusien tutkimusten valossa näin ei kuitenkaan ole. Osalla ihmisistä maksa rasvoittuu ja tulehtuu ilman alkoholiakin. Maksasolut vaurioituvat, maksa arpeutuu, kutistuu ja muuttuu pinnaltaan kyhmyiseksi. Tulehdus voi johtaa jopa kirroosiin, jossa maksan toiminnot pettävät pala palalta. 

Aineenvaihdunta sekaisin

Vaikka alkoholin aiheuttama rasvamaksa on yleinen, yhä useammin maksamuutoksia löydetään ylipainoisilta, erityisesti omenalihavilta tai kakkostyypin diabeetikoilta.

Rasvamaksaa poteville on yhteistä metabolinen oireyhtymä, joka tarkoittaa vakavaa aineenvaihdunnan häiriö­tä: verenpaine tai verensokeri on koholla tai veren rasva-arvot huonot tai nämä kaikki yhdessä.

Kun maksa rasvoittuu, insuliinin teho kudoksissa heikentyy. Maksa ahertaa tuottaakseen entistä enemmän glukoosia, jolloin veren sokeri­pitoisuus suurenee. Samalla tulehdus maksa­kudoksessa pahenee.

— Maksaan kertyy rasvapisaroita. Sairaudesta puhutaan, kun yli viisi prosenttia maksan painosta on rasvaa. Pahimmillaan suurin osa maksasta voi olla rasvakudoksen peitossa, kertoo gastroenterologi osastonylilääkäri Perttu Arkkila HYKSistä.

Hedelmät kyllä, fruktoosi ei

Rasvamaksa on yleisin maksasairaus länsimaissa. Syynä on runsaan alkoholinkäytön lisäksi liian energiapitoinen ruokavalio, varsinkin fruktoosin eli hedelmäsokerin runsas nauttiminen esimerkiksi sokerilimonadeina ja makeisina.

Liikunnan ja fyysisen työn väheneminen voivat myös altistaa rasvamaksalle. Valtaosa ravinnon ylimääräisestä rasvasta varastoituu ihon alle, mutta sitä livahtaa myös maksaan ja vatsaontelon sisään. Vyötärölle kertyvät vararenkaat sisältävät aktiivista rasvaa, joka on haitallisempaa kuin esimerkiksi rasva lantiolla ja reisissä.

Suomessa fruktoosia löytyy niin virvoitusjuomista, nuorten suosimista energiajuomista, irtokarkeista, makeutetuista kivennäisvesistä kuin mehuista ja joistakin lastenruoista. Glukoosi-fruktoosisiirappi voi yllättää myös leipien tuoteselosteessa.

Hedelmien ja marjojen nauttimista ei kuitenkaan kannata missään tapauksessa rajoittaa, sillä niissä fruktoosia on vähän ja lisäksi hedelmien kuitu hidastaa sen imeytymistä, näiden tuotteiden muista hyvistä vaikutuksista puhumattakaan. 

Voi tulla laihallekin

Rasvamaksa todetaan yleensä 40—60 vuoden iässä, joskus jopa teini-iässä. Joitakin vuosia sitten kansainvälisessä lääketieteellisessä julkaisussa raportoitiin murrosikäisestä pojasta, joka kuoli kirroosiin syötyään pitkään vain hampurilaisia ja pitsaa.

Kaikille ylipainoisille rasvamaksaa ei kuitenkaan tule. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta arvatenkin perimällä, liikunnalla ja muilla sairauksilla on merkitystä.

Hoikkakaan ei aina säästy rasvamaksalta. Normaalipainoisista 10—20 prosenttia kärsii rasvamaksasta, kun vyötärölihavilla sama luku on 70—80 prosenttia.  

— Ei ole tavatonta sekään, että samalla ihmisellä on sekä ylipainoon että alkoholin käyttöön liittyvä rasvamaksa, sanoo Arkkila. 

Jotkut lääkkeetkin altistavat rasvamaksalle. Tällaisia ovat esimerkiksi kortisoni, hormonaaliset valmisteet ja jotkin psyykenlääkkeet, rytmihäiriö- ja reumalääkkeet sekä HIV-infektion hoidossa käytettävät lääkkeet. Myös nopea laihtuminen, anoreksia ja laihdutusleikkaus rasvoittavat maksaa.

Sairas maksa ei kipuile

Rasvamaksa on sikäli petollinen, että se ei kipuile tai vihjaile itsestään. Sitä ei voida tunnistaa myöskään vatsaa­ tunnustelemalla, sillä rasvamaksa on vain harvoin tervettä maksaa kookkaampi.  Usein rasvamaksa löytyy sattumalta esimerkiksi työhöntulotarkastuksessa.

Oireet, kuten keltaisuus, väsymys ja lihaskunnon rapistuminen, ilmaantunut vasta, kun rasvamaksa on lymynnyt kehossa jo hetken aikaa.

Jos rasvamaksa todetaan, pitää selvittää, ettei taustalla ole viruk­sen aiheuttamaa maksatulehdusta.

Koepala kertoo tulehduksen

Rasvamaksan syytä selvitettäessä on tärkeää selvittää, kuinka paljon henkilö käyttää alkoholia. Mikäli alkoholinkäyttö on keskimäärin yli kaksi alkoholiannosta (yksi annos vastaa keksiolutpulloa tai 12 cl mietoa viiniä) miehillä ja yksi annos naisilla päivässä, rasvamaksan syynä katsotaan olevan alkoholin käyttö. Jos kulutus on em. vähäisempää, puhutaan ei-alkoholikäyttöön liittyvästä rasvamaksasta

— Rasvamaksaa epäiltäessä otetaan maksasoluvaurioita kuvaavat verinäytteet, ALAT- ja ASAT-arvot. Ne eivät ole kuitenkaan kovin herkkiä sairauden mittareita ja arvot voivat olla normaalit rasvamaksasta huolimatta, Arkkila huomauttaa.

Nykyisin käytetään myös laboratoriokokeisiin perustuvia riskilaskureita arvioitaessa, onko henkilöllä pitkälle edennyt maksasairaus.

Maksaa voidaan tutkia myös ultraäänellä ja tietokonetomografialla. Rasva näkyy kaikututkimuksessa kudoksen kimmoisuuden vähenemisenä. Nykyisin on käytössä myös ultraääneen perustuva laite, jolla pystytään selvittämään turvallisesti, kuinka paljon maksassa on sidekudosta eli onko viitteitä alkavasta kirroosista. Maksabiopsiaa tarvitaan, jos epäillään, että henkilöllä on maksassa rasvan lisäksi tulehdusta. Rasvamaksatulehdus etenee kirroosiin nopeammin kuin puhdasta rasvamaksa.

— Koepala otetaan neulalla paikallispuudutuksessa kylkiluiden välistä, ja se vaatii tutkittavan seurantaa sairaalassa. Koska tutkimukseen liittyy verenvuotoriski, sitä ei tehdä kevyin perustein. Se otetaan vasta, jos arvot eivät korjaannu laihduttamisenkaan jälkeen, Arkkila sanoo.

Maksa toipuu vähitellen

Rasvamaksa ei onneksi ole sairaus, joka kerran puhjetessaan jäisi ikuiseksi riesaksi. Hoidon tavoitteena on vähentää rasvaa ja tulehdusta. Se voi parantua täysin.

Tärkein hoitomuoto on maltillinen laihdutus, tavoitteena 10 % vuodessa. Liian nopea laihduttaminen voi jopa lisätä rasvan määrää maksassa. Painonhallinnassa ratkaisevat pienet valinnat, esimerkiksi se, että vaihtaa maitotuotteet vähärasvaisiin ja lisää kasvisten käyttöä.

Herkuttelukin kuuluu elämään. Moni ylipainoinen kompastuu liian tiukkoihin tavoitteisiin, vaikka jo pieni keventyminen vähentää maksan rasvakudosta.

Vaa’allakaan ei kannata ravata, sillä puntari ei aina kerro totuutta rasvakudoksen tilanteesta. Jos painonhallinta tuntuu yksin turhauttavalta, kannattaa mennä laihdutusryhmään. Voi myös kokeilla reseptillä saatavaa laihdutuslääkettä. Suomessa käytetyin laihdutuslääke on orlistaatti, joka yhdessä vähärasvaisen ruokavalion kanssa vähentää rasvan imeytymistä.

Liikunnalla on myös suotuisa vaikutus rasvamaksaan. Jos potilaalla on diabetes tai huonot kolesteroli­arvot, on tärkeää hoitaa niitä.

— Rasvamaksan hoitoon on tulossa vihdoinkin myös tehokkaita lääkehoitoja. Suomessa on alkamassa kansainvälisiä lääketutkimuksia, joissa tutkitaan uusia alustavissa tutkimuksissa hyvin tehokkaiksi osoittautuneita lääkkeitä rasvamaksan hoitoon. Tutkimuskeskuksina ovat alkuvaiheessa HYKS ja TYKS, toteaa Arkkila.

Asiantuntija: Perttu Arkkila, gastroenterologian erikoislääkäri, HYKS

 

 

Sokeri on puoleksi fruktoosia

Suomalainen tavallinen pöytäsokeri on ruokosokeria eli sakkaroosia, jota Suomessa valmistetaan sokerijuurikkaasta. Sakkaroosi muodostuu glukoosi- ja fruktoosimolekyyleistä. Puolet syömästämme ruokosokerista on siis tätä terveydelle ja maksalle erityisen haitallista fruktoosia. Toki toinekin puoli glukoosi on melkoisen haitallista ja hengenvaarallista ihmiselle, kuten useimmat diabeetikot on sen jo omakohtaisesti havainneet. Sokerit ovat valkoisa salakalavia makeita tappajia, mutta ne ovat puolueettomuudestaankin tunnettujen viranomaisten suojeluksessa. Siksi Suomessa suositellaan edelleen, että 10 % päivittäisestä energiasta saa olla sokereita! Antaisitko sinä useita kymmeniä grammoja alkoholia vastaavaa fruktoosia lapsillesi päivittäin, jos tietäisit fruktoosin olevan maksalle alkoholia vastaavaa myrkkyä? Meitä suojellaan teollisuutta haittaavalta tiedolta terveytemme kustannuksella.

Olli

Neuvo vaihtaa maitotuotteet vähärasvaisiin on täysin väärä ja asiantuntematon. Lisäksi annetaan vaikutelma, että hedelmiä voi ihan huoletta syödä, mikä ei pidä paikkaansa varsinkaan banaanin kohdalla. Yksi omena on ihan sopiva, mutta siihen rajan voi vetää. Lisähyötyä ei saa nauttimalla enemmän, marjat ovat parempia ettei saa liikaa fruktoosia. Muutenkin herkuttelu kannattaa unohtaa, joka on rasvamaksan ehkäisyssä ja parantamisessa oleellista.

Rasvamaksan hoitamisessa ja ennaltaehkäisemisessä on hyvä ylläpitää vähähiilihydraattista ruokavaliota eli hiilarit (leivät, makeiset, perunat jne pois) ja suosia runsaasti kasviksia. Eikä kannata koskea valmistuotteiisiin vaan valmistaa ruuat itse ja näin välttää kasvisöljyjä ja käyttää luonnollisia rasvoja, kuten voita, oliiviöljyä ja kookosrasvaa. Tästä on hyviä kokemuksia, mutta nämä neuvothan asiantuntijat tyrmää, kun kovat rasvat ovat muka niin vaarallisia, vaikka heillä ei ole ikinä yhtään tutkimusta, jolla asiaa voisi vakuuttaa.