Selvitä niskavaivasi syy, ennen kuin alat hoidattaa sitä. Jäykistynyt niska kaipaa rentoutusta ja venytystä, kipuniskaa pitää vahvistaa.

Kuuluuko niskasta rutinaa, kun taivutat päätäsi? Kaularangan kulumamuutokset lisääntyvät iän myötä, mutta kaikki eivät kärsi oireista. Muutokset ja niihin liittyvä kipu alkavat yleistyä yli 50-vuotiailla. Silloin lämpöhoito tai fysioterapeutin antamat voimisteluohjeet voivat olla paikallaan.

Niskavaivan syy on tärkeää selvittää, jotta kivun saa kaikkoamaan. Pääperiaate on seuraava: Jäykkiä ja kivistäviä lihaksia on opittava rentouttamaan ja venyttämään. Pitkäaikaiseen niskakipuun taas auttaa niskalihasten vahvistaminen.

– Niskakivuista kärsiviä kannustetaan olemaan aktiivisia. Aktiivinen elämäntapa ja liikunta ylipäätään auttavat myös ehkäisemään kipuja, sanoo fysiatrian dosentti Olavi Airaksinen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

Kun kramppi yllättää

Kun lihakseen iskee äkillinen kipu, se menee kramppiin. Silloin suurin osa lihassyistä on joutunut jännittyneeseen, tulehtuneeseen tilaan.

Lihasperäinen kipu tuntuu pistelynä, puutumisena, pistävänä kipuna tai särkynä hartioissa, käsissä tai päässä. Lihasjännitystä aiheuttavat niskan vammat, niskan tai pään alueen poikkeava kuormitus tai pitkäaikainen huono asento.

Krampin voi saada myös äkillisen venytyksen aiheuttaman revähdyksen tai vedon takia. Niskakipu on yleisempää talvella kuin kesällä.

– Kun lihas on viileä, sen aineenvaihdunta heikkenee ja lihas jää helposti jännittyneeksi, selittää Jari Ylinen.

Molemmin puolin kaulaa sijaitsevat pään kiertäjälihakset ovat erityisen herkkiä kylmälle. Muista siis kaulahuivi kylmällä säällä, ettei viima kipeytä niskaa!

Lihasten lisäksi kipuherkkiä niskan rakenteita ovat nikamat, nivelsiteet ja alueen hermot.

Taltuta ensin kipu

Hetkellinen niskakipu menee yleensä ohitse hieronnalla, kylmä- tai kuumahoidolla tai akupunktiolla.
Fysiatrian erikoislääkäri Jari Ylisen ja hänen tutkimusryhmänsä tekemän viimevuotisen tutkimusten mukaan hieronta lievitti niskan jäykkyyttä paremmin kuin venyttely.

Lieviin kipuihin auttaa parasetamoli. Jos siitä ei ole apua, tulehduskipulääkkeet auttavat katkaisemaan kivun. Sairauslomaa tarvitaan harvoin.

Olavi Airaksisen mukaan tulehduskipulääkkeitä suositellaan käytettäväksi kuureina viikon tai maksimissaan kolmen kuukauden ajan.

– Tulehduskipulääkkeet ovat turvallisia, kun lääkevalinta tehdään huolella ja potilaan tila otetaan huomioon. Suurin riski liittyy yleensä itselääkintään ja useiden eri valmisteiden sekakäyttöön, Airaksinen muistuttaa.

Päivittäisiä toimia ja niskan liikuttamista kannattaa jatkaa kivun sallimissa rajoissa niin pian kuin mahdollista. Paraneminen tapahtuu yleensä nopeammin, jos jatkaa töissä olemista.

Lääkärin kannattaa mennä viimeistään silloin, kun niskakipu on jatkunut kuukauden päivät.

– Mitä aiemmin syihin puututaan, sitä helpompi niskakivusta on päästä eroon. Jos kipu on sietämätön, mene lääkäriin heti, neuvoo Airaksinen.

Pitkittyneeseen niskakipuun voi olla apua myös fysioterapeutin antamasta liikehoidosta. Se tarkoittaa kaularangan liikkuvuuden parantamista.

– Osaavan ammattilaisen käsissä se on turvallista, sanoo Airaksinen.

Asiantuntijana fysiatrian erikoislääkäri Jari Ylinen Keski-Suomen keskussairaalasta.

 

Vierailija

Mulla on noin 3 viikkoa kestänyt outo tunne kurkussa sekä ihan kamala hartiakipu! Kurkkua poltteli aina kun puhuin tai söin, mutta nielun kanssa ei ollut ongelmia. Pahinta oli, että sisäänhengitys sattui kokoajan. Kävin työterveyslääkärillä ja hän pisti lähetteen verikokeisiin (jos kurkkukipu johtuisi kilpirauhasista). Mitään ongelmaa niissä ei ollut. Lääkäri kokeili hartioitani sekä niskaa, ja sanoi että hartialihakseni ovat niin jumissa että (jokin lihas, en muista nimeä) joka kulkee kaulan kautta painaa henkitorveani (??). Suositteli ottamaan yhteyttä työpaikkaani ja tarkistaa, kattaahan meillä työterveys fysioterapian. Työpaikalla todettiin että ei todellakaan kata tuollainen itseaiheutettu ''pieni'' lihaskramppi. 

No, säädin sitten työtasoa sekä tuoliani sopivan korkuiseksi muttei vieläkään auta vaan kummatkin hartiat ovat niin jumissa että kokoajan on kamala päänsärky! Mitkään lihaksenrentouttavat voiteetkaan auta, eikä lymfahieronta.

Osaako joku siis suositella Helsingissä tiettyä fysioterapeuttia, kun niitäkin näyttää olevan pilvin pimein enkä tiedä mistä valita?

Lääke tehoaa vain, kun sen ottaa ja säilyttää oikein.

Kerro lääkärille kaikista käyttämistäsi lääkkeistä ja ravintolisistä. Tämä on tärkeää, sillä monilla lääkkeillä on yhteisvaikutuksia toistensa kanssa eli ne voivat voimistaa tai vähentää toistensa tehoa.

Joitakin lääkkeitä saa sekä resepti- että itsehoitovalmisteina. Käytössäsi saattaa olla samaa vaikuttavaa ainetta, esimerkiksi parasetamolia, sisältävä lääke sekä reseptillä että itsehoitotuotteena. Toinen vaikkapa polven kulumakipuihin määrättynä, toinen päänsärkyyn. Tällöin lääkkeen teho ei parane, mutta maksavaurioiden riski suurenee.

Jos taas tulehduskipulääkkeitä ottaa liikaa, sekä lääkärin määräämänä että itse ostettuina, vatsan limakalvot voivat ärtyä ja munuaiset vaurioitua. Varmista siis aina farmaseutilta tai proviisorilta apteekista itsehoitolääkettä ostattaessasi, sopiiko se muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa yhteen.

NOUDATA ANNOSTELUTAPAA

Valtaosa lääkkeistä on kokonaisena nielaistavia tabletteja. Lääkeaine liukenee mahalaukussa ja ohutsuolessa, josta se imeytyy verenkiertoon. Jos tabletin päällä on syvennetty uurre, sen voi puolittaa ja nielaista puolikkaat peräkanaa.

Imeskelytabletit laitetaan kielen alle tai poskeen sulamaan, jotta lääkeaine imeytyy ja alkaa vaikuttaa mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi nitrot imeskellään, jotta voimakas rintakipu helpottaisi heti.

Purutabletit puolestaan pureskellaan ennen nielemistä, jolloin lääkeaine imeytyy osittain jo suusta. Ne ovat hyvänmakuisia ja nieltävissä ilman nestettä.

Kapselissa on liivatteesta valmistettu kuori, jonka sisään lääkeaine on pakattu. Kapseli kannattaa asettaa pitkittäin kieleen päälle ja nielaista runsaan vesihuikan kera. Jos kapselin puoliskot saa vedettyä toisistaan erilleen, voi sen halutessaan avata ja ripotella lääkkeen vaikkapa lusikalliseen mehukeittoa.

 

KATSE KELLOON

Säädä kännykkään muistutus lääkkeiden ottoajasta. Sillä, että lääke neuvotaan ottamaan tiettyyn aikaan vuorokaudesta, pyritään maksimoimaan teho ja minimoimaan haitat. Esimerkiksi kortisonitabletit otetaan aamulla, koska silloin se häiritsee elimistön omaa kortikosteroidituotantoa vähiten.

Myös verenpainelääkkeet otetaan aamulla, koska verenpaine on korkeimmillaan aamulla ja päivällä.

Statiinit otetaan illalla, koska kolesterolia muodostuu voimakkaammin yöllä.

 Jos unohdat lääkkeen, nappaa se hieman myöhässä. Jos lipsahduksesta on tovi, jätä annos ottamatta. Tupla-annosta ei saa ottaa!

 

SÄILYTÄ OIKEIN

Osa lääkkeistä on säilytettävä jääkaapissa.

Tärkeää on pitää lääkkeet kuivassa ja suojassa auringolta. Ei siis kannata säilyttää lääkkeitä kylpyhuoneessa, saunatilassa tai ikkunalaudalla. Hallaa lääkkeille tekee myös pitkäaikainen lojuminen veneessä tai autossa.

LÄÄKEKORTTI LOMPAKKOON

 

Mukana kulkeva ajantasainen lääkekortti on kätevä kaivaa esiin lääkärissä ja apteekissa ja tarkistaa siitä käytössä olevat lääkkeet. Kirjaudu Lääketietokeskuksen

kehittämään sähköiseen palveluun  ja luo itsellesi oma tulostettava lääkekortti. Voit luoda sähköisen lääkekortin tästä.

Kostutus auttaa korvienkin kuivuuteen ja kutinaan.

Korvien kutina piinaa erityisesti atoopikkoja, joihin kuuluu meistä joka viides. Erityisesti, kun ilman kosteuspitoisuus on pieni, iho on tavallistakin ärtyvämpi.

Kutina saattaa kertoa allergisesta ihosairaudesta, kuten atopiasta tai psoriasiksesta. Atooppinen iho on kuiva, herkkä ja hilseilevä.

Kutina voi johtua myös korvakäytävän eli ulkokorvan tulehduksesta. Pitkittynyt ulkokorvan tulehdus ei johdu bakteereista vaan ihon ärtymisestä. Se on yleinen kesällä, kun korviin menee uidessa vettä.

Korvien raapiminen ja kaivaminen voi houkutella, mutta sitä kannattaa välttää, koska korvakäytävän iho rikkoutuu helposti ja siihen pesiytyy bakteereja tai sieniä. Joskus kutinan taustalla on lisääntynyt korvavahan muodostus.

Hoito

Öljyiset korvatipat kosteuttavat korvakäytävää ja vähentävät veden pääsyä suoraan kontaktiin korvakäytävän ihon kanssa. Jos iho on kovin ärtynyt, kortisonia ja antiseptistä ainetta sisältävät korvatipat auttavat.

Ylimääräisen korvavahan poistamiseen kannattaa kokeilla vahaa liuottavia korvatippoja. Joskus korvavaha on niin juuttunut korvakäytävään, että sen poistamiseen tarvitaan lääkärin apua. Lääkäri tai hoitaja voi huuhtoa tulehtuneen korvakäytävän lämpimällä keittosuolaliuoksella tai vedellä. Tämän jälkeen korvakäytävä kuivataan, useimmiten imua käyttäen.

Ennaltaehkäisy

Joillakin vettä jää helposti korvakäytävään uinnin tai suihkun jälkeen. Silloin kannattaa käyttää esimerkiksi muotoutuvia korvasuojia. Öljypitoiset tipat saattavat vähentää myös ihon ärsytystä. Korvia ei saa kaivaa!

 

Äitini sai vastaanottoapulaiselta ohjeen, että juo vettä enemmän, niin hemoglobiinisi laskee. Äitini (80 v) hemoglobiini on 160 ja hän on huolissaan, että saa veritulpan. Oliko neuvo pätevä?

Hemoglobiini (Hb) on punasolujen sisältämä valkuaisaine, joka sitoo happea veren kiertäessä keuhkoissa ja luovuttaa sitä muissa kudoksissa. Äitinne Hb on viitearvon ylärajalla (yläraja on 155—160 g/l). Koska viitearvot on määritetty siten, että 95 % terveistä asettuu kyseiselle alueelle, aina on yksilöitä, joilla laboratorioarvo osuu hiukan viitealueen ulkopuolelle ilman, että se merkitsisi mitään sairautta.

Hb-arvo voi olla koholla, jos potilas on kuivunut esim. kuumeen tai ripuloinnin takia. Silloin pitää juoda enemmän. Muuten on parasta mitoittaa juominen janon mukaan. Helteellä ja liikunnan yhteydessä on toki huolehdittava nesteen saannista.

Hb-taso 160 g/l ei vielä altista veritulpalle. Lievästi koholla oleva Hb on syytä pyytää tarkistamaan vaikkapa muutaman kuukauden kuluttua – tai aiemminkin, jos äitinne yleisvointi on huonontunut. Hemoglobiini voi nousta muun sairauden seurauksena, jos kudokset kärsivät hapenpuutteesta. Joskus luuydin tuottaa itsenäisestikin liikaa punasoluja (ns. polysytemia vera). Jos Hb nousee edelleen, selvittelyt korkeahkosta hemoglobiinista voidaan tehdä omalla terveysasemalla.

 

 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Paitani on läpimärkä noin 20 minuutin kävelyn jälkeen. Hikoilu on niin runsasta, että saa melkein vettä vääntää paidasta, ja hiki haisee tosi pahalle, kertoo vaimonikin. Normaalisti en muuten hikoile. Minulla ei myöskään ole yöhikoilua. Miksi hikoilen liikaa vain liikkuessa?

Hikoilu on osa kehon lämmönsäätelyä. Ruumiinlämmön noustessa, esim. liikunnan yhteydessä, keho pyrkii tasaamaan lämpötilan lisäämällä nesteen siirtymistä iholle hikirauhasten kautta.

Hiki itsessään on täysin hajutonta, mutta suurten hikirauhasten alueella kainaloissa, nivusissa ja sukupuolielinten ympärillä ihon omat bakteerit alkavat hajottaa hikeä, jonka seurauksena muodostuu haju. Sen voimakkuuteen vaikuttavat yksilölliset tekijät, kehon nestetasapaino ja tietyt ravintoaineet (valkosipuli, alkoholi, voimakkaat mausteet).

Hikoilun määrä vaihtelee. Kuume, pitkittyneet tulehdussairaudet, kilpirauhasen liikatoiminta, diabetes, uniapnea, sydämen vajaatoiminta ja tietyt muut sairaudet sekä jotkut lääkeaineet (esim. beetasalpaajat ja masennuslääkkeet) voivat aiheuttaa poikkeavaa hikoilua, mutta tällöin sitä esiintyy myös muissa tilanteissa kuin liikkuessa. Kysyjän tapauksessa ei ilmene seikkoja, jotka herättäisivät epäilyn sairaudesta liikahikoilun taustalla.

Liikkuessa tapahtuva runsas hikoilu voi liittyä huonoon kuntoon tai ylipainoon, mutta se voi olla myös normaali ominaisuus. Liika vaatetus lisää hikoilua, koska se nostaa kehon lämpötilaa. Hien voimakas haju voi liittyä liian vähäiseen nesteen nauttimiseen.

Liikahikoiluun voi kokeilla apteekista saatavia antiperspirantteja. Antiperspirantin ja deodorantin yhdistelmä vähentää sekä hikoilua että hien hajua.

Liikahikoilua voidaan hoitaa myös tietyillä lääkkeillä ja botox-pistoksilla, jotka annetaan liikaa hikoileville alueille. Kysyjän tapauksessa näihin hoitokeinoihin ei todennäköisesti ole tarpeen ryhtyä, koska liikahikoilua ei esiinny muutoin kuin liikkuessa.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.