Päänsärkyjä on erilaisia: toisella jomotus kasvaa pikkuhiljaa iltaa kohden, toisella päänsärky tainnuttaa saman tien sänkyyn. Milloin avuksi riittää tavallinen särkylääke, milloin tarvitaan järeämpiä aseita migreeniin? Opi tunnistamaan oma päänsärkysi.

1. Särkylääkesärky

Joudun käyttämään useita kertoja viikossa reseptittä saatavia särkylääkkeitä, joskus useita päivässä. Päätä jomottaa niin, ettei työnteosta tule mitään. Kipu vain pahenee iltaa kohden. Miten saisin vähennettyä lääkkeitä ja kuitenkin säryttömän olon?

Vaikuttaa siltä, että jatkuva päänsärkysi johtuu liiallisesta särkylääkkeiden käytöstä. Tämä tunnetaan särkylääkepäänsärkynä: kun entisten lääkkeiden vaikutus alkaa mennä ohi, joudut ottamaan uutta lääkettä särkylääkevierotusoireisiin eli päänsärkyyn. Tällainen särkylääkekierre kehittyy myös ilman reseptiä saataviin särkylääkkeisiin, jos niitä käyttää päivittäin tai lähes päivittäin.

Ongelmastasi ei ole kuin yksi tunnettu ratkaisu: särkylääkkeiden käyttö on lopetettava.

Lääkkeiden lopetus voidaan tehdä vähitellen, puoli tablettia päiväannosta alentaen, kunnes kaikki lääkkeet on poissa. Lopettaminen onnistuu myös yhdellä kertaa, jos päivässä liikaa käytetyt lääkemäärät ovat vähäisiä, eikä lääkkeiden joukossa ole opiaattijohdannaisia, kodeiinia tai kofeiinia.

Kertarysäyksellä toteutetussa lääkevierotuksessa pari kolme ensimmäistä päivää ovat kamalia, eikä työnteosta ehkä tule mitään, mutta sen jälkeen suurimmalla osalla päänsärky lakkaa tai ainakin vähenee. Sen jälkeen mahdollisesti tulevista päänsärkyoireista lääkäri voi todeta, mitä päänsärkysairautta sairastat, ja suunnitella siihen oikeat lääkkeet, joita sitten käytät vain satunnaisesti.

2. Jännityspäänsärky

Teen toimistotyötä ja hartiani ovat koko ajan jumissa. Iltaisin ja aamuöisin kärsin pakottavasta päänsärystä takaraivolla ja otsassa. Ovatko syynä hartiani vai onko taustalla mahdollisesti migreeniä? Onko särkylääkkeiden jatkuva napostelu turvallista, tai edes oikea hoito vaivaani?

Kysymyksesi osuu koko päänsäryn diagnostiikan vaativimpaan ongelmaan: Kumpi oli ensin, muna vai kana? Niskalihasjännitys voi laukaista migreenin, mutta toisaalta migreenisärkyyn voi liittyä niskan lihasten jännittyminen.

Kuvauksesi perusteella arvelisin, että taustalla on ensisijaisesti migreeni, koska särky on niin kovaa, että heräilet siihen aamuyöstä. Diagnoosia ei voi tehdä kirjoittamiesi tietojen perusteella. Tämäntyyppisen säryn vuoksi on hyvä käydä lääkärissä, joka harkitsee, tarvitaanko lisätutkimuksia.

Sinulla voi olla sekä lihasjännityspäänsärky että migreeni. Sekin on mahdollista, että migreeni on aiheuttanut niskan kipuratojen herkistymisen ja siksi niska on koko ajan jumissa.

Särkylääkkeiden jatkuvan napostelun suurin haitta on maha-suolikanavan haavauman kehittyminen. Missään tapauksessa päänsärkysi hoito ei ole särkylääkkeiden jatkuva käyttö, vaan omaehtoinen rentouttava liikunta. Toimistotyötä tekevän pitäisi harrastaa niskaa ja hartioita rentouttavaa ja vahvistavaa liikuntaa, esimerkiksi sauvakävelyä. Hieronta ja fysikaaliset hoidot helpottavat oloa hetkeksi, mutta pysyviä tuloksia saadaan vain omilla ponnistuksilla.

Työtä on myös yritettävä tauottaa ja harrastaa taukovoimistelua. Kun niskan lihakset ovat kunnossa, migreenikohtausten pitäisi vähentyä. Ne pitäisi hoitaa asianmukaisella migreenilääkkeellä.

3. Alkava migreeni

Olen syksystä lähtien saanut kovia päänsärkykohtauksia: oksettaa ja tuntuu siltä kuin näkö lähtisi. Yhdellä Buranalla ei tee mitään, kaksi auttaa hetken, kun menee saman tien nukkumaan. Yölläkin heräilen mielettömään särkyyn. Aiemmin minulla ei ole ollut lainkaan päänsärkyjä. Onko tämä migreeniä? Onko tällä yhteyttä siihen, että tätini kuoli kaksi vuotta sitten, kun häneltä katkesi verisuoni päästä?

Koska kyseessä on uusi päänsärky, kannattaa tällaisten oireiden kanssa mennä lääkäriin. Sinulla voi olla migreeni. Lääkäri harkitsee, ovatko lisätutkimukset tarpeellisia, ja voit saada mahdolliseen migreeniisi oikeat ja tehokkaat lääkkeet.

Näillä oireilla ei ole mitään yhteyttä tätisi aivoverenvuotoon, eikä migreeniin liity lisääntynyttä aivoverenvuodon tai ”suonen katkeamisen” riskiä. Sen sijaan varsinkin aurallista migreeniä sairastavilla on lievästi kohonnut riski saada aivoinfarkti eli aivoveritulppa. Tämän vuoksi migreeniä sairastavien ei pitäisi ainakaan tupakoida.

4. Periytyvä migreeni

Kuulun sukuun, jossa on paljon migreeniä. Olen itsekin kärsinyt siitä lapsesta lähtien, mutta migreeniäni ei ole koskaan tutkittu. Onko syytä jossain elämänvaiheessa selvittää asia perusteellisesti?

Jokaisen migreeniä epäilevän kannattaa käydä lääkärissä varman diagnoosin ja tehokkaan hoidon saamiseksi. Normaali lääkärintutkimus, johon kuuluvat oireiden läpikäyminen sekä muiden sairauksien poissulkeminen, on ainoa tapa selvittää migreeni. Migreeni ei näy missään kuvissa, eivätkä veri- tai virtsakokeet varmista migreenidiagnoosia. Perinnöllisenkään migreenin olemassaoloa ei vielä voida varmistaa geenitesteillä.

Jos migreenidiagnoosisi on varma, ja sinulla on siihen toimiva hoito, lisätutkimukset eivät ole tarpeen.

5. Aurallinen migreeni

Olen kärsinyt 20 vuotta, 1–5 kertaa vuodessa ”sahalaitamigreenistä”. Lähes yhtä kauan ja yhtä harvoin on esiintynyt muutaman sekunnin huimauskohtauksia, joita kutsun pyörremyrskyksi aivoissa. Onko kyse migreeniä edeltävästä oireesta, koska sen jälkeen alkaa päänsärky?

Migreenikohtauksen alkaessa esiintyy ennakko-oireita, joita ovat muun muassa väsymys, pahantuulisuus ja suklaan himo. Nämä oireet esiintyvät usein jo päivää ennen kuin varsinainen ”sahalaitamigreeni” alkaa.

Sahalaitaa tai muita vastaavia laajenevia näköoireita sanotaan esi- eli auraoireiksi. Ne kestävät 5–60 minuuttia, ja sen jälkeen tulee päänsärky.

Auraoireita on myös muunlaisia. Joskus näkökentässä esiintyy laajeneva, väreilevä pallo tai useampia palloja tai näkö vain sumenee toisesta laidasta silmää. Toisilla näkökenttään tulee vähitellen puutosalue: vastaantulijan kasvoista voi puuttua puolet tai sanomalehden tekstistä osa häviää.

Aura voi olla myös toispuoleinen puutuminen huulessa, kädessä tai jopa toispuoleinen voimattomuus kädessä. Joskus esiintyy myös sanojen löytämisen vaikeutta, ja puhe on mahdotonta.

Harvinaisissa migreenityypeissä aura voi olla myös huimausoire. Se kestää migreenin yhteydessä vähintään neljä minuuttia, ja huimausta seuraa päänsärky. Todennäköisesti tuo huimauskohtausten yhteydessä pyörremyrskyksi kuvaamasi tila aivoissa on juuri tällainen migreeniaura. Tällaista migreeniä kutsutaan basilaarimigreeniksi, koska oireet tulevat niskan puolelta tulevien aivoverisuonien alueelta.

6. Lapsen päänsärky

10-vuotias poikani valittelee usein päänsärkyä. Olen huomannut, että kohtauksia tulee varsinkin ennen kokeita tai muuten jännittäviä tilanteita. Puhe ja rauhoittelu eivät auta. Miten poikaa pitäisi lääkitä, entä tarvitseeko hän lääkärin tutkimuksia?

Pojallasi saattaa olla migreeni. Lapsilla migreenin oireet ovat usein erilaisia kuin aikuisilla ja niitä voi olla vaikea tunnistaa migreeniksi.

Migreenikohtaus laukeaa usein myös aikuisella jännittävästä tilanteesta, stressistä tai sen päättymisestä. Puheet ja rauhoittelu eivät migreeniin auta.

Lasten epäselvä päänsärky pitäisi tutkia lääkärissä. Tutkimukset voidaan hyvin aloittaa omassa terveyskeskuksessa. Migreenin diagnostiikka ja hoito sujuu siellä hyvin, ja sieltä saat tarvittaessa hyvät lääkkeet poikasi migreenikohtausten hoitoon. Ongelmallisessa tilanteessa lastenneurologi tutkii ja selvittää, mistä lapsen päänsärky johtuu ja miten lasta hoidetaan.

Hyvän Terveyden kysymyksiin vastasi dosentti, ylilääkäri Markus Färkkilä HYKSin neurologian klinikasta.

Näin tunnistat lihasjännityssäryn

  • vähitellen iltaa kohden paheneva, tasainen, puristava tai kiristävä särky takaraivolla tai ohimolla
  • joskus myös yöllistä käsien puutumista tai huimausta seisomaan noustessa
  • ei pahoinvointia tai oksentelua
  • liikunta, venyttely ja voimistelu helpottavat
  • hoito parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeellä korkeintaan viiden päivän ajan, joskus lisäksi lihasta rentouttava lääke
  • lisäapua rentoutumisesta, fysikaalisista hoidoista tai akupunktiosta

Näin tunnistat migreenin

  • kohtauksittaista, sykkivää ja toispuoleista päänsärkyä
  • usein muitakin oireita, kuten pahoinvointia, valonarkuutta ja ääniherkkyyttä
  • laukaisevia tekijöitä mm. stressi tai sen hellittäminen, unettomuus, kuukautiset ja alkoholi
  • estrogeenihormoni herkistää migreenille, siksi naisilla yleisempää kuin miehillä
  • hoito särkylääkkeillä, tarvittaessa migreenin täsmälääkkeillä (triptaanit), estolääkitys usein toistuviin kohtauksiin
  • ei lisää aivoverenvuodon riskiä

 

punkki, puutiainen, borrelioosi, Lymen borrelioosi

Punkin levittämä borrelioosi on suuri matkija. Sen oireet muistuttavat monia muita sairauksia. Miten sen jäljille päästään?

Litteä ja soikea, niveljalkainen hämähäkkieläin liikkuu heinikoiden, karikkeen ja aluskasvillisuuden kätköissä. Se odottaa, että pääsee hyppäämään ohikulkevan lemmikin tai ihmisen iholle lounastamaan. Kansan suussa puutiaiselle on vakiintunut nimi punkki. Keväällä, kun ilmat alkavat lämmetä, myös puutiaiset mönkivät piiloistaan. Pisto ei tunnu miltään, sillä puutiainen sylkee iholle puudutetta.

– Puutiaisia on ollut maapallolla ehkä sata miljoonaa vuotta. Niillä on tietty ”kotikenttäetu”. Ne jatkavat tallusteluaan täällä senkin jälkeen, kun ihmisiä ei enää ole, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Miikka Peltomaa Korvalääkärikeskus Ainosta Järvenpäästä.

Borrelioosin oireet muistuttavat monia muita sairauksia, ja sitä onkin kutsuttu suureksi matkijaksi. Tämä tekee taudista helposti syypään moneen vaivaan.

Ihminen saattaa oireidensa perusteella olla vakuuttunut siitä, että hänellä on borrelioosi.

– Sairaus herättää intohimoja. Joskus vahvat äänet saavat enemmän tilaa kuin tutkittu tieto.

Iso osa Peltomaan työtä onkin selvittää, onko kyse borrelioosista vai jostain muusta. Välillä se on salapoliisityötä.

Potilaan tarina on lääkärin tärkein työkalu borrelioosiakin tutkiessa. Muita löydöksiä peilataan tätä kertomusta vasten. Taudin diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja mahdollisuuteen saada puutiaisen purema. Näiden jälkeen vasta-ainetutkimuksistakin voi olla apua.

Vasta-aineet eivät kerro

Välillä julkisuudessa kiistellään siitä, kuinka borrelioosia pitäisi tutkia ja hoitaa. Osa potilaista hakeutuu vasta-ainetesteihin tai hoitoon saksalaiselle klinikalle Augsburgiin. Myös jotkut suomalaiset lääkärit ovat lähettäneet sinne potilaiden verinäytteitä.

Saksalaislaboratoriossa on käytössä muun muassa lymfosyyttitransformaatiotesti, jota käytettiin aiemmin Suomessakin. Testi antaa kuitenkin paljon vääriä positiivisia tuloksia, ja Peltomaa kritisoikin klinikan toimintaa. Hänelle on toistuvasti tullut potilaita, jotka ovat olleet hämmentyneitä Saksasta saamistaan tuloksista.

– Testi antaa herkästi vääriä hälytyksiä, ja tämä voi johtaa hoitoihin, jotka eivät aina vastaa yleistä suositusta. Potilaat saatetaan altistaa muun muassa pitkille suonensisäisille antibioottihoidoille ja luontaishoidoille, joiden tehoa ei ole todistettu. Jos yksittäinen potilas saa apua, se ei todista lainkaan, että siitä olisi oikeasti hyötyä kaikille, Miikka Peltomaa sanoo.

Testit ja hoidot maksavat paljon, puhutaan tuhansista euroista. Pitkät antibioottikuurit taas tekevät monista bakteereista entistä vastustuskykyisempiä
antibiooteille. Ne myös tuhoavat suolistosta hyviä bakteerikantoja. Vasta-ainetestit vaativat paljon tulkintaa.

Jos vasta-aineet ovat  koholla, se ei välttämättä kerro tuoreesta infektiosta.

Löydös voi ihan hyvin olla kaikuja vuosien, jopa vuosikymmenten takaisesta tartunnasta ja jo kauan sitten parantuneesta taudista. Ihminen saattaa siis olla täysin terve kohonneista vasta-aineista huolimatta. Väärät positiiviset tulokset vain johtavat kohtuuttomiin hoitoihin.

– Jos ei ole varmaa syytä epäillä borrelioosia, vasta-ainetestejä ei pidä ottaa. Toisaalta kun potilaalla todetaan borrelioosille tyypillinen laajeneva
ihottumarengas, ei vasta-ainetestiä tarvitakaan, Miikka Peltomaa kertoo.
 

Asiantuntija: Miikka Peltomaa, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti, Korvalääkärikeskus Aino, Järvenpää.

Helena Miranda

Lääketieteen tohtori Helena Miranda paljastaa keinot, joilla hän pärjää hermovauriokivuksi kroonistuneen iskiaksensa kanssa.

– Kipu pitää hyväksyä mutta tehdä kaikkensa, että saa ajatukset pois siitä, silloin kun on vaikeaa, sanoo kipututkija ja työterveyslääkäri Helena Miranda.

Siihen käy mikä tahansa mukava tekeminen: lempimusiikin kuuntelu, luonnnon tarkkailu, rauhoittavat mielikuvat, pelaaminen, valokuvaus, huumori, kylmä kääre, lämpötyyny, lemmikin silittely, seksi...

– Itse hoidan kipujani esimerkiksi menemällä lämpimään kylpyyn. Jos yöllä herään kipuun, saatan siirtyä nukkumaan toisessa huoneessa olevaan sänkyyn, joka on ihanan viileä (kutsun sitä kylmähoidoksi). Yleensä särky rauhoittuu nopeasti.

–Päivällä laitan lempimusiikkia soimaan kännykän musiikkisovelluksesta, kuulokkeet päähän ja lähden koiran kanssa ulos pienelle kävelylle. Samaan aikaan annan itselleni TNS-laitteella hoitoa selkään.

Kun sattuu, tee mitä tykkäät

Koska krooninen kipu syö kykyä kokea mielihyvää, pitää erityisesti keskittyä siihen, mistä nauttii. Kun elimistö erittää mielihyvähormoneja, olo helpottuu eivätkä aivot koko ajan keskity kivun kokemiseen. Sitten kun tulee parempi vaihe, jaksaa taas hoitaa itseään, käydä lenkillä tai vesijuoksussa, miettiä syömisiään ja ehkä lopettaa sen tupakan poltonkin.

Helena Miranda kannustaa potilaita ryhtymään oman kipunsa asiantuntijaksi. Kivuliaan elämän hallinnan keinoiksi käy  rauhoittuminen, myönteisyys, myötätunto myös itseä kohtaan, tietoinen läsnäolo, lemmikin hankinta, koskettaminen...

Lääkkeettömät keinot ovat tehokkaita

Käypä hoito -suosituksessa pidetään tehokkaimpina lääkkeettöminä keinoina kipuun liikuntaa, terapeuttista harjoittelua, kognitiivis-behavioraalista terapiaa, kylmä- ja lämpöhoitoa sekä TNS:ää (ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio).

 Akupunktion ja TNS:n teho perustuu porttikontrolliteoriaan. Kun kipukohdassa kulkevia hermoja ärsytetään neuloilla tai sähköllä, kipuviestin matka aivoihin katkeaa. Samalla ”ärsytyshoito” lisää endorfiinien eritystä, jolloin mieliala paranee. Myös verenkierto virkistyy kipukohdassa, jolloin kipeä lihas saa lisää happea.

–Vaikka kivun syy ei lääkkeettömilläkään keinoilla häviä, omaa työkalupakkia kasvattamalla saa monta uutta, hyvää välinettä kivun kanssa pärjäämiseen, Helna Miranda sanoo.

Lisää tietoa lääkkeettömistä kivunhoitokeinoista Ota kipu haltuun

Lue koko juttu Hyvä terveys 8/2017. Tilaaja voi lukea lehden ilmaiseksi osoiteessa digilehdet.fi

luontoliikunta

Luontoon meno on terveysteko. Näin pääset alkuun.

  1. Osallistu luontoretkelle. Jos metsä tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, jopa pelottavalta, asiantunteva retkiopas johdattaa turvallisesti elvyttävään ympäristöön. Hyvä päivä retkelle on esimerkiksi 17.6. eli luonnonkukkien päivä. Silloin järjestetään yli 100 retkeä eri puolilla Suomea.
  2. Lähde luontopolulle. Kaupunkien ja kuntien mailla on kaikille sopivia luontopolkuja. Reittien varrella on usein joku arvokkaana pidetty kohde, kuten aarnimetsää tai soita. Jos reitin varrella on nuotiopaikka, aina nautinnollisempaa. Suunnittele itsellesi mieluinen retki.
  3. Mene metsään. Hae alkukesästä pöydällesi varpu- tai kukkakimppuja, loppukesästä sieniä ja marjoja. Kumisaappaissa tarpominen on myös rentouttavaa hyötyliikuntaa. Tai liiku metsässä, täysin ilman tavoitetta, koska se lepuuttaa aivoja ja aisteja.
  4. Liiku lapsen kanssa. Metsä tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä. Vaatiihan uusi ympäristö uudenlaisia selviytymiskeinoja. Päiväkotilasten kanssa tehdyissä kokeiluissa on huomattu, että metsä tasoittaa lasten erilaisuutta: vilkas rauhoittuu ja vetäytyvä rohkaistuu. Eikä metsää voi leikkiä loppuun.
  5. Kunnioita alkukotia. Kaupunkien puut, puistot ja metsät muistuttavat meitä alkukodistamme. Luontoa ei tarvitse pelätä eikä siistiä pois silmistä vaan opetella lukemaan ja kunnioittamaan. Asennoidu metsään kuin ystävään.

Vinkit antoi johtaja Kimmo Saarinen Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Lisätietoa luontopoluista: suomenlatu.fi, sll.fi/ luonnonkukat.

sukupuolitaudit, herpes

Minuun iski flunssa ja kuume, jonka jälkeen tuli kova kurkkukipu. Lääkäri sanoi epäilevänsä kurkussani olevan herpesviruksen aiheuttama jälkitauti. Sana herpes löi itseni lukkoon, enkä kehdannut alkaa sen enempää kyselemään, mutta asia jäi vaivaamaan. Onko minulla siis sukupuolitauti suussa? Eikö siitä pitäisi ottaa testiä ja antaa lääkitystä? Huuliherpeksen olen saanut jo pienenä, mutta voiko huuliherpes aiheuttaa tällaista?

Herpesvirusten ryhmään kuuluu yli 130 samankaltaista virusta, joille on ominaista että ne jäävät ensitartunnan jälkeen piileviksi elimistöön. Ihmisillä tautia aiheuttavia lajeja tunnetaan 8.

Arkikielessä herpesviruksella tarkoitetaan yleensä herpes simplex -virusta, jota on kahta eri tyyppiä (HSV-1 ja HSV-2). Ne aiheuttavat tyypillisen rakkulaisen tulehduksen huuliin (huuliherpes tai "yskänrokko") tai sukupuolielinten limakalvoille. Lisäksi ihmisillä tautia aiheuttaviin herpesviruksiin kuuluu mm. vesirokkoa aiheuttava varicella zoster -virus, "pusutautia" eli mononukleoosia aiheuttava Epstein-Barr-virus ja vauvarokkoa aiheuttava virus.

Aiemmin ajateltiin, että HSV-1 aiheuttaa pelkästään suun ja HSV-2 pelkästään sukupuolielinten tulehdusta, mutta nykyään tiedetään, että näin ei ole. Tulehduksen sijainti riippuu siitä, onko virustartunta saatu suun vai sukupuolielinten kautta. HSV-1 ensitartunta on yleensä oireeton. Vain pienellä osalla HSV-1 ensitartunta on rajuoireinen, kuumeinen suu- ja ientulehdus, tuolloin kyseessä on tavallisimmin parivuotias lapsi. Periaatteessa ensitartunnan oireena voi olla nielutulehdus, mutta se on hyvin harvinaista.

Ensitartunnan jälkeen virus asettuu hermosolmuihin hermosolujen tumiin. Vaikka virus jää pysyvästi elimistöön, suurin osa sen kantajista ei koskaan oireile. Uusintainfektion eli viruksen aktivoitumisen voi laukaista esim. stressi, flunssa, hormonaaliset muutokset, paikallinen hankaus, voimakas auringonvalo tai immuunivajaustila.

Suun alueella uusintainfektio ilmenee ensin pistelynä tai kutinana huulten iholla tai ienrajassa, joskus myös kitalaessa. Muutama tunti tämän jälkeen iho alkaa punoittaa ja ilmestyy kirkkaan nesteen täyttämiä pinnallisia rakkuloita, jotka usein rikkoutuvat. Tauti paranee yleensä runsaassa viikossa. Lääkitys ei tavallisessa uusintainfektiossa ole välttämätön, mutta paranemista voi nopeuttaa herpesviruslääkkeellä. Esimerkiksi asikloviiria myydään voiteena ja tablettina nykyään myös ilman reseptiä.

Kysyjä on mitä ilmeisimmin herpes simplex -viruksen kantaja, koska on aiemmin sairastanut huuliherpeksen. Flunssa on toki voinut aktivoida herpesviruksen, mutta taudinkuva ei ole uusintainfektiolle tyypillinen.

Teoriassa on mahdollista, että kysyjä on sairastunut toiseen herpes simplex -virustyypin ensi-infektioon mutta todennäköisempää on, että kyseessä on ollut jonkin muun viruksen aiheuttama nielutulehdus. Esimerkiksi Epstein-Barr-virus aiheuttaa hyvinkin rajuoireisen nielurisatulehduksen. Vielä tavallisempi rakkulaisen nielutulehduksen aiheuttaja on enterovirus. Herpes ensi-infektiota epäiltäessä voidaan verinäytteestä tutkia herpes simplex -vasta-aineet. Epäselvässä rakkulaihottumassa virus voidaan osoittaa rakkulan pohjalta otetusta näytteestä.
Jos asia edelleen vaivaa, kannattaa se ottaa puheeksi vastaanottaneen lääkärin kanssa.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.