Päänsärkyjä on erilaisia: toisella jomotus kasvaa pikkuhiljaa iltaa kohden, toisella päänsärky tainnuttaa saman tien sänkyyn. Milloin avuksi riittää tavallinen särkylääke, milloin tarvitaan järeämpiä aseita migreeniin? Opi tunnistamaan oma päänsärkysi.

1. Särkylääkesärky

Joudun käyttämään useita kertoja viikossa reseptittä saatavia särkylääkkeitä, joskus useita päivässä. Päätä jomottaa niin, ettei työnteosta tule mitään. Kipu vain pahenee iltaa kohden. Miten saisin vähennettyä lääkkeitä ja kuitenkin säryttömän olon?

Vaikuttaa siltä, että jatkuva päänsärkysi johtuu liiallisesta särkylääkkeiden käytöstä. Tämä tunnetaan särkylääkepäänsärkynä: kun entisten lääkkeiden vaikutus alkaa mennä ohi, joudut ottamaan uutta lääkettä särkylääkevierotusoireisiin eli päänsärkyyn. Tällainen särkylääkekierre kehittyy myös ilman reseptiä saataviin särkylääkkeisiin, jos niitä käyttää päivittäin tai lähes päivittäin.

Ongelmastasi ei ole kuin yksi tunnettu ratkaisu: särkylääkkeiden käyttö on lopetettava.

Lääkkeiden lopetus voidaan tehdä vähitellen, puoli tablettia päiväannosta alentaen, kunnes kaikki lääkkeet on poissa. Lopettaminen onnistuu myös yhdellä kertaa, jos päivässä liikaa käytetyt lääkemäärät ovat vähäisiä, eikä lääkkeiden joukossa ole opiaattijohdannaisia, kodeiinia tai kofeiinia.

Kertarysäyksellä toteutetussa lääkevierotuksessa pari kolme ensimmäistä päivää ovat kamalia, eikä työnteosta ehkä tule mitään, mutta sen jälkeen suurimmalla osalla päänsärky lakkaa tai ainakin vähenee. Sen jälkeen mahdollisesti tulevista päänsärkyoireista lääkäri voi todeta, mitä päänsärkysairautta sairastat, ja suunnitella siihen oikeat lääkkeet, joita sitten käytät vain satunnaisesti.

2. Jännityspäänsärky

Teen toimistotyötä ja hartiani ovat koko ajan jumissa. Iltaisin ja aamuöisin kärsin pakottavasta päänsärystä takaraivolla ja otsassa. Ovatko syynä hartiani vai onko taustalla mahdollisesti migreeniä? Onko särkylääkkeiden jatkuva napostelu turvallista, tai edes oikea hoito vaivaani?

Kysymyksesi osuu koko päänsäryn diagnostiikan vaativimpaan ongelmaan: Kumpi oli ensin, muna vai kana? Niskalihasjännitys voi laukaista migreenin, mutta toisaalta migreenisärkyyn voi liittyä niskan lihasten jännittyminen.

Kuvauksesi perusteella arvelisin, että taustalla on ensisijaisesti migreeni, koska särky on niin kovaa, että heräilet siihen aamuyöstä. Diagnoosia ei voi tehdä kirjoittamiesi tietojen perusteella. Tämäntyyppisen säryn vuoksi on hyvä käydä lääkärissä, joka harkitsee, tarvitaanko lisätutkimuksia.

Sinulla voi olla sekä lihasjännityspäänsärky että migreeni. Sekin on mahdollista, että migreeni on aiheuttanut niskan kipuratojen herkistymisen ja siksi niska on koko ajan jumissa.

Särkylääkkeiden jatkuvan napostelun suurin haitta on maha-suolikanavan haavauman kehittyminen. Missään tapauksessa päänsärkysi hoito ei ole särkylääkkeiden jatkuva käyttö, vaan omaehtoinen rentouttava liikunta. Toimistotyötä tekevän pitäisi harrastaa niskaa ja hartioita rentouttavaa ja vahvistavaa liikuntaa, esimerkiksi sauvakävelyä. Hieronta ja fysikaaliset hoidot helpottavat oloa hetkeksi, mutta pysyviä tuloksia saadaan vain omilla ponnistuksilla.

Työtä on myös yritettävä tauottaa ja harrastaa taukovoimistelua. Kun niskan lihakset ovat kunnossa, migreenikohtausten pitäisi vähentyä. Ne pitäisi hoitaa asianmukaisella migreenilääkkeellä.

3. Alkava migreeni

Olen syksystä lähtien saanut kovia päänsärkykohtauksia: oksettaa ja tuntuu siltä kuin näkö lähtisi. Yhdellä Buranalla ei tee mitään, kaksi auttaa hetken, kun menee saman tien nukkumaan. Yölläkin heräilen mielettömään särkyyn. Aiemmin minulla ei ole ollut lainkaan päänsärkyjä. Onko tämä migreeniä? Onko tällä yhteyttä siihen, että tätini kuoli kaksi vuotta sitten, kun häneltä katkesi verisuoni päästä?

Koska kyseessä on uusi päänsärky, kannattaa tällaisten oireiden kanssa mennä lääkäriin. Sinulla voi olla migreeni. Lääkäri harkitsee, ovatko lisätutkimukset tarpeellisia, ja voit saada mahdolliseen migreeniisi oikeat ja tehokkaat lääkkeet.

Näillä oireilla ei ole mitään yhteyttä tätisi aivoverenvuotoon, eikä migreeniin liity lisääntynyttä aivoverenvuodon tai ”suonen katkeamisen” riskiä. Sen sijaan varsinkin aurallista migreeniä sairastavilla on lievästi kohonnut riski saada aivoinfarkti eli aivoveritulppa. Tämän vuoksi migreeniä sairastavien ei pitäisi ainakaan tupakoida.

4. Periytyvä migreeni

Kuulun sukuun, jossa on paljon migreeniä. Olen itsekin kärsinyt siitä lapsesta lähtien, mutta migreeniäni ei ole koskaan tutkittu. Onko syytä jossain elämänvaiheessa selvittää asia perusteellisesti?

Jokaisen migreeniä epäilevän kannattaa käydä lääkärissä varman diagnoosin ja tehokkaan hoidon saamiseksi. Normaali lääkärintutkimus, johon kuuluvat oireiden läpikäyminen sekä muiden sairauksien poissulkeminen, on ainoa tapa selvittää migreeni. Migreeni ei näy missään kuvissa, eivätkä veri- tai virtsakokeet varmista migreenidiagnoosia. Perinnöllisenkään migreenin olemassaoloa ei vielä voida varmistaa geenitesteillä.

Jos migreenidiagnoosisi on varma, ja sinulla on siihen toimiva hoito, lisätutkimukset eivät ole tarpeen.

5. Aurallinen migreeni

Olen kärsinyt 20 vuotta, 1–5 kertaa vuodessa ”sahalaitamigreenistä”. Lähes yhtä kauan ja yhtä harvoin on esiintynyt muutaman sekunnin huimauskohtauksia, joita kutsun pyörremyrskyksi aivoissa. Onko kyse migreeniä edeltävästä oireesta, koska sen jälkeen alkaa päänsärky?

Migreenikohtauksen alkaessa esiintyy ennakko-oireita, joita ovat muun muassa väsymys, pahantuulisuus ja suklaan himo. Nämä oireet esiintyvät usein jo päivää ennen kuin varsinainen ”sahalaitamigreeni” alkaa.

Sahalaitaa tai muita vastaavia laajenevia näköoireita sanotaan esi- eli auraoireiksi. Ne kestävät 5–60 minuuttia, ja sen jälkeen tulee päänsärky.

Auraoireita on myös muunlaisia. Joskus näkökentässä esiintyy laajeneva, väreilevä pallo tai useampia palloja tai näkö vain sumenee toisesta laidasta silmää. Toisilla näkökenttään tulee vähitellen puutosalue: vastaantulijan kasvoista voi puuttua puolet tai sanomalehden tekstistä osa häviää.

Aura voi olla myös toispuoleinen puutuminen huulessa, kädessä tai jopa toispuoleinen voimattomuus kädessä. Joskus esiintyy myös sanojen löytämisen vaikeutta, ja puhe on mahdotonta.

Harvinaisissa migreenityypeissä aura voi olla myös huimausoire. Se kestää migreenin yhteydessä vähintään neljä minuuttia, ja huimausta seuraa päänsärky. Todennäköisesti tuo huimauskohtausten yhteydessä pyörremyrskyksi kuvaamasi tila aivoissa on juuri tällainen migreeniaura. Tällaista migreeniä kutsutaan basilaarimigreeniksi, koska oireet tulevat niskan puolelta tulevien aivoverisuonien alueelta.

6. Lapsen päänsärky

10-vuotias poikani valittelee usein päänsärkyä. Olen huomannut, että kohtauksia tulee varsinkin ennen kokeita tai muuten jännittäviä tilanteita. Puhe ja rauhoittelu eivät auta. Miten poikaa pitäisi lääkitä, entä tarvitseeko hän lääkärin tutkimuksia?

Pojallasi saattaa olla migreeni. Lapsilla migreenin oireet ovat usein erilaisia kuin aikuisilla ja niitä voi olla vaikea tunnistaa migreeniksi.

Migreenikohtaus laukeaa usein myös aikuisella jännittävästä tilanteesta, stressistä tai sen päättymisestä. Puheet ja rauhoittelu eivät migreeniin auta.

Lasten epäselvä päänsärky pitäisi tutkia lääkärissä. Tutkimukset voidaan hyvin aloittaa omassa terveyskeskuksessa. Migreenin diagnostiikka ja hoito sujuu siellä hyvin, ja sieltä saat tarvittaessa hyvät lääkkeet poikasi migreenikohtausten hoitoon. Ongelmallisessa tilanteessa lastenneurologi tutkii ja selvittää, mistä lapsen päänsärky johtuu ja miten lasta hoidetaan.

Hyvän Terveyden kysymyksiin vastasi dosentti, ylilääkäri Markus Färkkilä HYKSin neurologian klinikasta.

Näin tunnistat lihasjännityssäryn

  • vähitellen iltaa kohden paheneva, tasainen, puristava tai kiristävä särky takaraivolla tai ohimolla
  • joskus myös yöllistä käsien puutumista tai huimausta seisomaan noustessa
  • ei pahoinvointia tai oksentelua
  • liikunta, venyttely ja voimistelu helpottavat
  • hoito parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeellä korkeintaan viiden päivän ajan, joskus lisäksi lihasta rentouttava lääke
  • lisäapua rentoutumisesta, fysikaalisista hoidoista tai akupunktiosta

Näin tunnistat migreenin

  • kohtauksittaista, sykkivää ja toispuoleista päänsärkyä
  • usein muitakin oireita, kuten pahoinvointia, valonarkuutta ja ääniherkkyyttä
  • laukaisevia tekijöitä mm. stressi tai sen hellittäminen, unettomuus, kuukautiset ja alkoholi
  • estrogeenihormoni herkistää migreenille, siksi naisilla yleisempää kuin miehillä
  • hoito särkylääkkeillä, tarvittaessa migreenin täsmälääkkeillä (triptaanit), estolääkitys usein toistuviin kohtauksiin
  • ei lisää aivoverenvuodon riskiä

 

Tähystystutkimus ei tunnu mukavalta ajatukselta mutta sillä saadaan kallisarvoista tietoa elimistön sisältä. Kun tutkimukseen valmistautuu, pelkokin lievittyy. Esittelemme 4 yleisintä tähystystutkimusta.

Mahalaukun tähystys

Mahalaukun tähystys eli gastroskopia on ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen tutkimus. Sillä selvitetään pitkittynyttä närästystä, nielemisvaikeutta tai -kipua, selittämätöntä laihtumista, ylävatsakipuja, vatsan turvotusta, anemiaa, rintakipuja tai oksentelua.

Miten?

Taipuisa tähystin viedään nielusta ruoansulatuskanavaan. Tutkittava makaa tutkimuspöydällä vasemmalla kyljellään. Nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimuksessa otetaan usein koepaloja ja mahalaukkuun puhalletaan ilmaa, jolloin suolen seinämät pullistuvat ja erottuvat tarkasti. Tutkimus kestää 3—15 minuuttia.

Miltä tuntuu?

Tutkimus aiheuttaa usein yökkäilyä ja tuntuu epämiellyttävältä. Tarvittaessa annetaan suonensisäinen rauhoittava esilääkitys, myös rauhallinen hengittäminen helpottaa oloa. Lapset nukutetaan, aikuisten nukuttaminen kunnallisessa terveydenhuollossa on rajallista. 

Valmistautuminen?

Ennen tutkimusta pitää olla syömättä kuusi ja juomatta kaksi tuntia.

 

Paksusuolen tähystys

Tähystys tehdään, jos kärsii pitkittyneestä ripulista, ummetuksesta, verisistä ulosteista, anemiasta tai epäselvästä laihtumisesta. Jos suvussa on paksu- tai peräsuolen syöpää tai epäillään tulehduksellista suolistosairautta. Tähystyksessä voidaan poistaa polyyppeja, pieniä limakalvon pullistumia paksusuolessa.

Miten?

Tutkittava makaa kyljellään polvet ja lonkat koukistettuina. Tähystys kestää jopa tunnin, sillä mutkikas paksusuoli täytyy rypyttää tähystimen ympärille kuin verhot verhotankoon. 

Miltä tuntuu?

Tutkimus voi sattua ja tuntua epämiellyttävältä, kun suolta joudutaan venyttämään. Tarvittaessa käytetään suonensisäistä esilääkitystä, harvoin nukutusta.

Valmistautuminen?

Suoli tyhjennetään edellisenä päivänä liuoksella, jota tutkittava juo valmisteesta riippuen 0,5—4 litraa. Ennen tutkimusta pitää välttää maitotuotteita, täysjyvätuotteita sekä kovakuorisia marjoja ja hedelmiä.

 

Keuhkoputkien tähystys

Tarkkakaan röntgenkuva ei yleensä kerro riittävästi keuhkoputkien sisällä piilevistä ongelmista. Tähystyksellä voidaan tutkia veriyskää, keuhkokasvainten laatua ja levinneisyyttä sekä immuunipuutos­potilaiden keuhkokuumetta. Tutkimuksella selvitetään myös keuhkoputkien ja äänihuulien toiminnallisia ongelmia, poistetaan vierasesineitä ja annetaan paikallishoitoja keuhkoputkien kasvaimiin.  

Miten?

Nielu ja kurkunpää puudutetaan suihkeella tai nesteellä. Ohut tähystin viedään sieraimen tai suun kautta äänihuulten välistä henkitorveen ja keuhkoputkiin. Keuhkoputkista, keuhkokudoksesta, imusolmukkeista ja kasvaimista saadaan näytteitä esimerkiksi pienillä koepalapihdeillä, harjalla tai neulalla. Jos keuhkokudokseen ruiskutetaan keittosuolaliuosta, saadaan tutkittavaksi keuhkokudoksen soluja ja mahdollisia taudinaiheuttajia. Potilaan vointia ja happiarvoja seurataan ja tarvittaessa annetaan happea ja rauhoittavia lääkkeitä. Myös yskänärsytystä lievittäviä lääkkeitä käytetään. Lapset nukutetaan. Tähystys kestää 10–60 minuuttia. Tähystykset, joissa annetaan kasvainten jäädytyshoitoja, saattavat kestää 1,5 tuntia.

Miltä tuntuu?

Aluksi yskittää ja tuntuu, kuin vetäisi vettä ”väärään kurkkuun”. Alkuvaihe on vaikein, kun limakalvot eivät ole vielä puutuneet. Monet kuitenkin pitävät bronkoskopiaa mahantähystystä helpompana.

Valmistautuminen?

Ennen tutkimusta pitää olla neljä tuntia, sen jälkeen kaksi tuntia syömättä ja juomatta.

Virtsarakon tähystys

Tavallisimpia syitä virtsarakon tähystykselle ovat toistuvat virtsatietulehdukset ja verivirtsaisuus, virtsarakon tyhjenemiseen liittyvät pulmat, kuten yövirtsaaminen, tihentynyt virtsaamistarve tai vaikeus saada virtsaa tulemaan. Tutkimus on tarkin tapa todeta rakkosyöpä.  

Miten?

Potilas makaa tähystyksen aikana selällään tutkimus­pöydällä. Valtaosa tutkimuksista onnistuu ilman esilääkitystä, mutta lapset nukutetaan. Virtsaputkeen ruiskutetaan liukastavaa ja puuduttavaa geeliä ja rakkoon viedään ohut, notkea tähystin, jonka päässä on kamera. Näin nähdään virtsaputken ja -rakon rakenne ja lima­kalvot ja voidaan ottaa koepaloja. Rakon osat erottuvat paremmin, kun rakko täytetään huuhtelunesteellä.

Miltä tuntuu?

Toimenpide kestää 5—10 minuuttia, esivalmisteluineen puolisen tuntia. Tähystys on yleensä melko kivuton, mutta jos tutkittava kärsii rakon kipusairaudesta, se voi sattua.

 

 

Mahalaukku tähystetty x 3

Jos lääkärillä olisi malttia odottaa puudutusaineen tehoavan, niin esim. mahalaukun tähystys olisi siedettävämpi kokemus. 

- hoitajan pitäisi suihkauttaa puudute heti kättelyssä, jotta aine ehtii tehota ennen lääkärin ryhtymistä toimenpiteeseen.

- hoitajan pitää testata laitteen toimivuus, ettei putki ole kuivunut tukkoon.

- jos hoitaja ei ole testannut laitetta ilmaan suihkauttamalla, hänen pitää uskoa, kun potilas sanoo, ettei ainetta tullut nieluun.  On potilaan vähättelemistä väittää, ettei tämä tunne suihketta omassa nielussaan.  "Kyllä minä painoin tätä painiketta" ei riitä vastaukseksi!

Nämä asiat olen oppinut sekä toimiessani sairaanhoitajana että potilaana ollessa.  Kolme mahalaukun tähystystä, joista ensimmäinen puuduttamatta, toinen pyynnöstä puudutettuna, onnistuneesti (!) ja kolmas pyynnöstä puudutettuna, mutta vain puolittain.  Viimenen kokemus oli pahin ja pelkään mennä uudestaan tähystettäväksi, vaikka se keliakian takia kuuluisi sairauden seurantaan.

Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja tiedän, että mieheni on uskollinen. Nyt hänelle tuli kuitenkin herpes penikseen. Aiemmin virus on ollut huulessa ja nenässä, kuten minullakin. Suu­seksiä en harrasta. Voiko virus tarttua käsien kautta? Nyt pelkään, että tauti iskee minuun, ja se on alkanut vaikuttaa seksielämäämme.

Yskänrokkoviruksia (herpes simplex virus, HSV) on kahta tyyppiä, HSV-1 ja HSV-2. Sukupuolielinherpeksen aiheuttaa tavallisimmin HSV-2, mutta noin viidesosa sukupuolielinten tartunnoista on HSV-1:n aiheuttamia. Herpes-virus on yleinen, tiedetään että lähes jokainen on saanut HSV-1-tartunnan. Noin 20 % suomalaisista on saanut HSV-2-tartunnan, yleensä sukupuoliteitse, mutta vain pieni osa oireilee. Huuliherpes tarttuu pisara- tai kosketustartuntana erityisesti oireisessa vaiheessa.

Tartunnan jälkeen virus jää elimistöön piilevänä hermon tumaan. Virus aktivoituu sattumanvaraisesti ja siirtyy hermoa pitkin limakalvolle tai iholle muodostaen tyypillisen kihelmöivän rakkularyhmän.

Huuliherpes voi tarttua suuseksin välityksellä sukupuolielimiin, mutta virus voi myös siirtyä käsien kautta. Jos sukupuolielimissä on herpekseen viittaavia rakkuloita tai haavaumia, on syytä pidättäytyä yhdynnästä tai käyttää kondomia. Oireettomana aikana kondomin käyttöä suositellaan vain uuden tai tilapäisen kumppanin kanssa.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kesällä iho tuntuu voivan paremmin, sillä ultraviolettisäteily paksuntaa ihoa. Aurinko onkin kiva kaveri kunhan sen kanssa malttaa seurustella kohtuudella.

Auringolla on kuitenkin myös huonot puolensa: Säteily tunkeutuu ihoon ja vaurioittaa sen soluja. Lievimpiä ja pääosin harmittomia vaurioita ovat rypistyminen, verisuoni- ja pigmenttimuutokset. 

Liian suuri kerta-annos aurinkoa vaurioittaa ihoa enemmän ja pahimmillaan aiheuttaa iholle palovamman. Jo ennen palamista ihosoluihin tulee syövälle altistavia vaurioita.

Jos iho palaa useamman kerran, melanooman riski kasvaa. Tähän pääosin aikuisten syöpään sairastuu vuosittain noin 1 300 henkilöä.

Yleisin pahalaatuinen ihosolusyöpäkasvain on kuitenkin tyvisolusyöpä eli basaliooma. Syöpäjärjestöjen mukaan siihen sairastuu vuosittain 12 000—14 000 suomalaista. Sen aiheuttaja on koko eliniän aikana iholle kertynyt ultraviolettisäteily. Koska basaliooman kehittyminen syöväksi kestää 20—30 vuotta, sairastuneet ovat pääosin yli 50-vuotiaita.

Tarkkaile ihoa

Ihon värin ja pinnan muutoksia sekä uusien luomien ilmestymistä kannattaa seurata. Useimmille riittää perusteellisempi tarkastus kerran vuodessa. Toki luomimuutoksia on hyvä seurata jatkuvasti omin silmin. Uusia luomimaisia muutoksia voi syntyä läpi elämän, mutta suurin osa niistä on hyvänlaatuisia.

Poikkeavan näköisiä, kasvavia, haavautuvia tai oireilevia ihomuutoksia on syytä näyttää lääkärille. Mitä aiemmin muutoksen huomaa, sitä paremmin se pystytään hoitamaan.

Punoittavat ja karhealta tuntuvat läiskät saattavat olla aurinkokeratoosimuutoksia. Pääosin ne ovat hyvänlaatuisia. Osa kuitenkin saattaa ajan myötä kehittyä okasolusyöväksi, joten hoitotarpeen arvio on paikallaan. Myös monivärisen kirjavaksi muuttunutta pigmenttiläiskää on hyvä käydä näyttämässä ihotautilääkärille.

Kuvaa muutokset

Aloita ihon seuranta mahdollisimman nuorena. Vähäiset luomet tai ihomuutokset saattaa alkuun muistaakin. Varmempaa on kuitenkin napata koko kropasta kameralla kuvat ja taltioida ne kotikoneelle. Näin ihon vertailu on vuosien kuluttua helpompaa. 

Netistä, esimerkiksi myskincheck.fi-sivustolta, löytää kuvavinkkejä asioista, joita luomia tarkkaillessa tulisi seurata. 

Vaatteet, varjo ja aurinkovoiteet ovat edelleen paras keino suojautua liialliselta paahteelta.

 

 

 

 

Vierailija

Länsimaissa ihminen käyttää keskimäärin noin kymmentä kosmetiikkatuotetta päivittäin ja kussakin tuotteessa on keskimäärin 30 eri ainesosaa. Näiden yhteisvaikutuksista on hyvin vähän tietoa. Ja varsinkin auringon ja näiden yhteisvaikutuksista ei juurikaan. Lähes kaikesta kosmetiikasta (myös apteekin) on löydetty haitallisia kemikaaleja. Kosmetiikan haitalliset kemikaalit aiheuttavat mm. ihosyöpää. 

Näiden kulutus on monikymmenkertaistunut massiivisen markkinoinnin takia, kun koko ajan puhdasta ihoa pestään, rasvataan ja hajustetaan.  Ihan turhaan. Tieteen kannalta asia on harvinaisen selvä. Terveen ihmisen iho ja sen läpäisyeste sekä normaali mirobifloora toimivat moitteettomasti ilman saippuapesuakin. Ihosta lähtee ihoa suojaava rasva pois, kun käyttää saippuaa. On eri asia, jos ihossa on likaa, joka ei vedellä lähde.

Jo vauvoja pestään suomessa pesuaineilla. Miksi? Eli vältä saippuaa, shampoota, kosteusvoiteita, aurinkorasvoja, dödöä, meikkejä jne... Näistä kaikista on löydetty haitallisia kemikaaleja. Näiden kulutus on monikymmenkertaistunut massiivisen markkinoinnin takia, kun koko ajan puhdasta ihoa pestään, rasvataan ja hajustetaan. On olemassa luonnonkosmetiikkaa, jossa näitä haitallisia kemikaaleja ei ole.

Yllättäen suurin nousu ihosyöpien määrässä on havaittu niissä maissa, joissa kosmetiikkaa käytetään eniten. 

Aurinkorasvojen myyjiä kutsutaankin oikeutetusti 2000-luvun käärmeöljyn myyjiksi. Lisäksi nämä haitalliset kemikaalit joutuvat vesistöihimme ja sitä kautta ympäristöömme. Ihmisistä on löydetty paljonkin haitallisia kemikaaleja. Asiaa lisäksi tutkitaan aivan liian vähän, koska rahaa tähän ei ole.

Korrelaatio ei tarkoita automaattisesti yhteyttä, mutta todellakin melanooma lisääntyy samaa tahtia kuin kosmetiikan käyttö.

Suomen olosuhteissa ulkotöissä saatavan ultraviolettisäteilyn aiheuttaman ihosyövän riski on tutkijoiden mukaan hyvin pieni.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aurinkorasva.htm

Paraneeko kynsisieni varpaista koskaan itsestään? Auttavatko kalliit apteekin voiteet? Miksi saa mainostaa tuotetta, joka muka parantaa kynsisienen nopeasti, kun väite ei kokemukseni mukaan pidä paikkaansa?

Varpaiden kynsisieni on vaiva, joka on lähes joka 12. aikuisella. Lapsilla sitä esiintyy harvoin. Tyypillisimmillään sienikynsi muuttuu kärjestä tai kynnen sivulta sameaksi ja ruskeankeltaiseksi. Vähitellen muutos etenee kynttä pitkin pidemmälle, joskus koko kynteen.

Usein ajatellaan sienen tarttuvan kosteista tiloista, esimerkiksi uimahalleista, joissa suositellaankin käytettäväksi varvastossuja. Sieni ei kuitenkaan ole erityisen tarttuva, eikä esimerkiksi kotioloissa tarvitse suojautua sienitartuntaa vastaan.

Sienen kasvun ehkäisyn kannalta oleellisinta on välttää pitkäaikaista jalkojen hautumista kosteana.  

Kynsisienestä (kynsisilsa) ei välttämättä seuraa muita ongelmia kuin kynsien ulkonäön muuttuminen, mutta koska kynsi paksuuntuu, silsa voi myös aiheuttaa kipua. Valitettavasti varpaan kynnen alle pesiytynyt sieni ei juuri koskaan parane itsestään vaan kivuliasta silsaa pitää hoitaa.

Omatoimiseen hoitoon kuuluu jalkojen pitäminen kuivana ja ilmavien sukkien ja kenkien käyttö. Ilman sienilääkkeitä ei silti selvitä. Tehokkain lääkeaine on terbinafiini, jota kyllä myydään voiteina ja kynteen lakattavina liuoksinakin, mutta kynsisienen paikallinen hoito on yleensä tehotonta.

Jos kynsisienestä halutaan kokonaan eroon, se edellyttää yleensä useita kuukausia kestävää suun kautta otettavaa terbinafiini-kuuria. Senkään tulokset eivät ole aivan 100-prosenttisia, mutta sitä parempia, mitä pidempään kuuri kestää. Osa saattaa parantua kolmen kuukauden kuurilla, mutta vielä vuodenkin mittainen kuuri parantaa vain kahdeksan kymmenestä.

Jos kynsisieni pahasti vaivaa, lääkekuuria kannattaa kokeilla. Terbinafiinista sinänsä on hyvin vähän haittaa. Se vain ei sovi kaikkien lääkkeiden kanssa otettavaksi, joten on syytä neuvotella lääkärin kanssa onko oma lääkitys sellainen, että yhteisvaikutuksia on odotettavissa.

Miksi näitä sienen paikallishoitotuotteita saa mainostaa? Kansalaisille suunnattua lääkemainontaa sitovat lääketeollisuuden itselleen laatimat eettiset ohjeet, joiden mukaan mainoksissa ei saa esittää virheellisiä väittämiä. Sikäli kuin olen esimerkiksi terbinafiinia sisältävien paikallishoitovalmisteiden mainoksista pannut merkille, valmisteen ei ilmoitetakaan parantavan kynsisientä vaan jalkasienen. Tämä ero jää ehkä katsojalta huomaamatta, vaikka se on olennainen.

Paikallishoitovalmiste voi kyllä parantaa iholla esimerkiksi jalkapohjassa tai varpaiden välissä olevan sienitulehduksen, mutta ei kynsisientä.
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kynsisieni paranani kynttä ohe...

Ostin kynsisieneen hoitoon tarkoitettua kallista linimenttiä, vaikka apteekissa varoiteltiin, että hoito ei välttämättä tehoa. Lääkkeen mukana tulleessa käyttöohjeessa oli kehotus, joka liittyi siihen, että kynttä piti viilata ennen linimentin sivelyä kynnen päälle. Valitettavasti lause oli muotoiltu väärin, ehkä käännösvirheen seurauksena. En seurannut käyttöohjetta (sanatarkasti), vaan sovelsin sitä maalaisjärkeä käyttäen.

Apunani oli havainto, että kun menin ensimmäisen kerran terveyskeskukseen valittamaan kynsisientä, lääkäri rapsutti näytettä kynnen ulkopinnasta, mikä oli kovin outoa, sillä tiedän, etteivät sienet menesty kuivissa paikoissa. Lääkäri kuitenkin sanoi, että siitä kohdasta sieninäyte aina otetaan. Näyte oli negatiivinen, eikä ihme, ovathan kynteni harvinaisen paksut eli näyte otettiin suht. pitkän matkan päästä paikasta, jossa sienirihmasto kasvoi.

Kynsisieni jatkoi se jälkeeen leviämistään ja kynnen alle alkoi lopulta muodostua haisevaa mönjää. Sieni kasvoi siis selvästi kynnen alla eikä päällä! Poistin säännöllisesti kaiken kynnen alla lymyävän pehmeän moskan. Lisäksi pidin kynteni lyhyenä ja hioin sen kynsiviilalla mahdollisimman ohueksi. Tämän jälkeen sivelin kynnen ulkopintaan linimenttiä. Sieni parani, mutta tuli vuosien kuluttua takaisin, kun kynteni oli taas kasvanut normaalin paksuiseksi. Tällä kertaa jätin linimentin kokonaan pois ja tyydyin pitämään kynnen ohuena viilalla plus poistamaan moskat. Sieni parani ihan samaa vauhtia kuin linimentin kanssa, mutta kulut olivat tällä kertaa nolla euroa. Oleellista lienee se, että pitää kynnen niin ohuena, ettei sen alle pääse muodostumaan lähes hapettomia olosuhteita, joissa sienet tykkäävät kasvaa.

Maura Ryömä