Sormet kuin nakit ja nilkat kuin pölkyt. Onneksi turvotus yleensä häviää itsestään, mutta sen syntymistä voi myös estää. Katso pahaat keinot!

Työmatkalla välilaskun aikana lentokentältä löytyi kaunis sormus. Kokokin oli sopiva, se koristaisi kauniisti nimetöntä. Luottokortti vinkumaan ja sormus oli oma.

Kun sormus otettiin esiin illalla ennen päivällistä, pettymys oli melkoinen: nyt sormus oli nimettömään aivan liian suuri.

Sormet olivat olleet siis varsinaiset nakit lennon jäljiltä. Miten tämä on mahdollista?

– Turvotus on ymmärrettävää lentomatkojen jälkeen, tietää terveyskeskuslääkäri Osmo Saarelma.

– Lentokoneessa istutaan pitkä aika paikallaan, ahtaassa tilassa. Myös nestetasapaino voi matkan aikana häiriintyä. On hyvin tyypillistä, että turvoksissa ovat paitsi sormet myös nilkat.

Jos jalat ja kädet voisivat tehdä lihastyötään, ei turvotuksesta tarvitsisi kärsiä lentokoneessakaan.

Työterveyslääkärit muistuttavat, että työpäivän aikana pitäisi lähteä tietokoneen äärestä liikkeelle kerran tunnissa, saman soisi tapahtuvan myös matkojen aikana mikäli vain mahdollista.

– Liikkuminen vähentäisi myös veritulppavaaraa, Saarelma muistuttaa.

Esteettinen ongelma

Mitä sormissa sitten tapahtuu kun ne turpoavat?

– Yksinkertaisimmillaan kaikessa turvotuksessa kyse on siitä, että syystä tai toisesta neste alkaa tihkua verisuonten ulkopuolelle soluvälinesteeseen.

Usein kyse ei ole mistään sen vakavammasta: turvotus kestää jonkin aikaa ja alkaa laskea itsestään. Tosin sanoen soluvälinesteen määrä pienenee, kun se siirtyy takaisin verisuonistoon.

– Arkielämään kuuluvat pienet turvotukset. Niitä tulee ja menee, eikä niistä tarvitse kantaa sen enempää huolta. Ongelma on lähinnä esteettinen.

Suola ja alkoholi

On tyypillistä, että ihminen tuntee olevansa turvoksissa esimerkiksi pitkään venähtäneen illan jälkeen, kun isot tuopit ovat maistuneet pikkutunneille ja palan painikkeeksi on haukattu suolaista makkaraa.

Suola sotkee verisuonten ja soluvälitilan osmoottisen tasapainon: kun natriumpitoisuus verisuonissa nousee, myös natriumia alkaa tihkua soluvälinesteeseen, mikä entisestään kiihdyttää nesteen karkaamista verisuonista solunesteeseen.

– Munuaiset kyllä poistavat elimistön ylimääräistä vettä nopeastikin, mutta suolatasapainon häiriöiden korjaaminen on hitaampaa. Kyllähän ylimääräinen suola ja sen elimistössä pidättämä vesi lopulta lähtee, mutta paljon hitaammin, Saarelma selvittää.

Myös runsas alkoholin käyttö sotkee verisuonten ja soluvälinesteen välistä tasapainoa. Kun ryyppyputki on pitkään päällä, ulkopuolinenkin huomaa, että naukkailijan naama pöhöttää.

Nilkat kuin pölkyt

Kaikkein yleisintä turvotus on jaloissa. Parhaiten sen näkee nilkoista. Kun on päivän seissyt jaloillaan, odottaa vain hetkeä, että pääsisi nostamaan pölkyiksi turvonneet nilkkansa kohti kattoa.

– Alaraajalaskimoiden läppien toiminta yhdistetään suonikohjuihin, mutta jalat voivat turvota, vaikkei näkyviä suonikohjuja olisikaan.

Terveessä laskimossa laskimoläpät sulkeutuvat ja estävät veren virtauksen takaisin jalkateriin päin. Kun laskimoiden toiminta reistailee, veri pääsee virtaamaan takaisin nilkkoihin. Liika paine suonen sisällä aiheuttaa nesteen tihkumisen kudoksiin verisuonissa, ja nilkat turpoavat.

Seisomatyön lisäksi myös ylipaino saa nilkat turpoamaan.

Turvoksissa kerran kuussa

Jokainen nainen tietää, että turvotukseen vaikuttaa myös hormonien vaihtelu kuukautiskierron aikana.

Pari päivää ennen kuukautisia rinnat ja vatsa turpoavat, monella on vaikeuksia myös sormusten ja kenkien kanssa. Silmänalusetkin tuntuvat pullottavan niin, että mieli tekisi pitää aurinkolaseja koko päivän.

Hyvä keino kerran kuukaudessa iskevään turvotukseen, kuten yleensäkin PMS-oireisiin, on reipas liikunta.

Hormonit vaikuttavat myös raskauden aikaiseen turvotukseen. Yleensä odotuksen aikana kertyneet nesteet lähtevät synnytyksen jälkeen itsestään.

Turpean olon syy löytyy toisinaan lääkkeistä. Esimerkiksi kalsiumininestäjät, joita käytetään sydän- ja verisuonitautien hoidossa, saattavat aiheuttaa nilkkaturvotusta.

Liikunta paras lääke

Osmo Saarelma ei innostu nesteenpoistolääkkeiden käytöstä, kun kyseessä on "normaali arkiturvotus". Sellainen hoituu itsekseen.

Hän pohtii hyvin tarkkaan, milloin lääkkeeseen ylipäätään kannattaa turvautua, sillä se tahtoo sotkea elimistön kalium-natriumin tasapainon pitkäksi aikaa.

Jotkut vannovat ananasmehun nimiin, toiset lymfahierontaan. Mehua voi toki kokeilla, ei se ainakaan haitaksi ole, terve ihminen voi testata myös lymfan vaikutuksen. Jos sen sijaan sairastaa esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa, lymfa voi olla jopa vaarallista.

Liikunta tepsii lähes vaivaan kuin vaivaan, niin myös turvotukseen. Turpea tunne hellittää, kun itsensä rehkii hikeen asti.

Neste poistaa nestettä

Osmo Saarelma neuvoo potilaitaan juomaan runsaasti teetä, joka toimii diureetin eli nesteenpoistajan tavoin. Sama vaikutus on myös kahvilla, mutta Saarelma suosii teetä.

Luontaistuotekaupat myyvät puristeita ja teetä, joiden sanotaan poistavan turvotusta. Luonteistuotteita tutkiva lääkäri Anna-Liisa Enkovaara muistuttaa, että ne ovat turvotuksen hoidossa perinteisiä keinoja mutta niiden tehosta ei ole lääketieteellistä näyttöä.

– Esimerkiksi koivunlehti-, peltokorte- ja persiljatuotteet saattavat lisätä virtsan eritystä, mutta sama vaikutus on vaikkapa kahvilla.

Toisaalta niiden käytöstä ei ole raportoitu haittaakaan, mikäli niitä käyttää ohjeiden mukaan. Niitä voi siis halutessaan kokeilla.

Vältä näitä turvottajia

  • suola on pahasta
  • erityisen suolattuja ovat sipsit, monet juustot, oliivit, savukalat, makkarat
  • suolaa on myös joissakin janojuomissa
  • lue tuoteselosteet. Jos esimerkiksi leivässä on suolaa 1,3 prosenttia, se on liikaa. 0,7 prosenttia on paljon parempi
  • alkoholi sotkee nestetasapainon
  • älä ole pitkään samassa asennossa

Konsteja turvotuksen poistoon

  • liiku niin, että verenkierto kiihtyy ja hiki kirpoaa
  • liikuttele ainakin varpaita, nilkkoja ja käsiä, jos joudut istumaan ahtaasti paikallasi
  • käytä matkoilla lentosukkia
  • juo teetä, tavallista tai koivunlehti-, peltokorte-, kultapiisku- tai persiljateetä
  • kokeile ananasmehua
  • lymfahierontaa, jos sinulla ei ole esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa

Lue lisää
Jatkuvasti turvottaa?
Mistä turvotus johtuu?
Onko jalkojen turvotus vaarallista?

Olen 26-vuotias mies, jolla alkoi vuosi sitten rytmihäiriöt keuhkoputkentulehduksen aikana.
Kardiologilta sain Holter-tutkimuksesta palautteen, että minulla on lyhyt pq-aika, joka saattaa aiheuttaa paroksysmaalista takykardiaa. Sydän on ultrattu ja yleislääkärin mielestä tilanteen seurailu riittää. Saan kuitenkin esim. saunassa tai seksin aikana jatkuvalla syötöllä lisälyöntejä ja välillä käynnistyy rajun tuntuinen tiheälyöntisyyskohtaus, joka voi kestää muutaman minuutinkin. Onko minulla oikeus päästä lisätutkimuksiin?

Lyhyt pq-aika on merkki ylimääräisestä johtoradasta sydämessä, joka voi altistaa tiheälyöntisyyskohtauksille. Nämä ovat useimmiten hyväennusteisia vaikkakin kiusallisia. Rauhallinen sydämen syke voi äkkiä vaihtua tiheälyöntisyydeksi ja taas palata takaisin normaaliin rytmiin. Tämä tuntemus on omiaan herättämään levottomuutta ja heikentämään keskittymistä.

Vuorokauden EKG-nauhoituksessa (Holter) todettujen tiheälyöntisyyskohtausten syketaajuus ennustaa hyvin kohtauksen aiheuttaman verenkiertohäiriön.

Joissakin tapauksissa tiheälyöntisyyskohtauksen syketaajuus saattaa olla niin korkea, että sydämen kyky pitää yllä verenkiertoa häiriintyy. Jos tilanne on näin vakava, on järkevää pyrkiä estämään kohtaukset.

Tiheälyöntisyyskohtauksen kestäessä muutamia minuutteja pitempään, ja varsinkin jos se toistuu usein, siitä koituva häiriö on tavallisesti tuntuva. Silloin kajoavat tutkimukset, jotka tähtäävät ylimääräisen johtoradan tuhoamiseen, ovat oikeutettuja.

Vaikka ylimääräisen johtoradan tuhoaminen on kardiologisista toimenpiteistä hyöty-haittavaikutuksiltaan suotuisin, liittyy kajoavaan, verenkiertoelimistön sisään tukeutuvaan toimenpiteeseen aina haitan mahdollisuus.

Tästä syystä lyhytkestoisten, syketaajuudeltaan maltillisten tiheälyöntisyyskohtausten turvallisin hoito on seuranta, tarvittaessa lisäksi beetasalpaaja ja joskus myös muu rytmihäiriölääkitys.

Lisälyönnit eivät häviä toimenpiteessä, joka tuhoaa ylimääräisen johtoradan. Muljahdukset siis jäävät. Sen sijaan tiheälyöntisyyskohtaukset jäävät useimmiten pois.

Kysyjän tapauksessa mahdollinen lisätutkimus olisi elektro­fysiologinen tutkimus. Siinä tutkitaan sähkön kulkua sydämen sisään viedyn katetrin avulla. Tällainen on tarpeen, jos tiheälyöntisyyskohtaukset kestävät pitempään muutamia minuutteja tai niihin liittyy pyörtymistä.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Olen 65-vuotias nainen. Käytin yli kymmenen vuotta estrogeenikorvaushoitoa, jonka päättymisestä on jo vuosia. Edelleen ajoittain tulee hikoilupuuskia, etenkin aamuisin. Käytän  salviatuotteita hikoiluun, onko niistä haittaa esim. maksan toiminnalle? Mitä muuta voisin kokeilla? Mitään lääkitystä minulla ei ole paikallista estrogeenihoitoa lukuun ottamatta.

Tavallisimpia vaihdevuosioireita ovat hikoilu, kuumat aallot ja unihäiriöt. Ne ovat pahimmillaan menopaussin tienoilla eli kuukautisten loppuessa. Ne saattavat kuitenkin jatkua jopa parikymmentä vuotta – joskus vielä pidempään – toki koko ajan lieventyen.

Estrogeeni auttaa vaihdevuosioireisiin hyvin. Hoidon pituus määräytyy oireiden voimakkuuden ja keston mukaan. Kaikille naisille estrogeenivalmisteet eivät sovi tai nainen ei halua hormonihoitoja käyttää, jolloin voidaan kokeilla muitakin lääkkeitä.

Kun lääkkeen tai rohdosvalmisteen tehoa vaihdevuosihikoiluun tutkitaan, sitä pitää verrata ns. lumevalmisteeseen (placeboon). Ainoa lääkeryhmä, jossa teho on osoitettu, on ns. serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet), joita yleisemmin käytetään masennuksen hoitoon. Toinen vaihtoehto on gabapentiini. Nämä ovat reseptilääkkeitä. Niiden sivuoireet voivat haitata käyttöä, tavallisimpia ovat suun kuivuminen ja suolistovaivat, kuten ummetus ja ilmavaivat.

Luontaistuotteiden, yrttivalmisteiden tai ns. kasviestrogeenien hyödystä vaihdevuosioireiden hoidossa ei valitettavasti ole tieteellistä näyttöä. Salvia on yksi yrteistä, joiden mainostetaan helpottavan vaihdevuosioireita. Muita kasvivalmisteita ovat tähkäkimikistä, puna-apilasta tai humalasta tehdyt uutteet tai puristeet. Tyypillistä rohdosvalmisteille on, että niiden tehoa ei ole luotettavasti tutkittu; ja toisaalta tiedot turvallisuudesta eivät ole samaa tasoa kuin lääkkeiltä edellytetään.

Jos salviatuotteen kokee auttavan, en näe estettä valmisteen käytön jatkamiselle. Ei kuitenkaan kannata käyttää monenlaisia rohdostuotteita samanaikaisesti. Eikä hankkia internetin kautta valmisteita, joiden sisällöstä ei ole mitään luotettavaa tietoa.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Minulla oli muutama vuosi sitten paha flunssa (ilmeisesti jonkin viruksen aiheuttama). Sen aikana sormen niveliin,
kyynärpäihin ja polviin ilmestyi näppylöitä, jotka punoittivat parin kuukauden ajan. Sen jälkeen minulle on aina ilmestynyt flunssan yhteydessä samanlaisia näppyjä. Ne kutiavat ja aristavat hieman, mutta eivät ole muuten vaivaksi. Ne punoittavat yleensä viikon pari, ja häviävät sitten pikkuhiljaa. Mistä oikein on kyse?

Moneenkin virus­tautiin voi liittyä punoittavista läiskistä tai näppylöistä muodostuva symmetrinen ihottuma, joka ilmestyy äkkiä ja menee ohi päivissä tai viikoissa.

Joskus ihottuman kanssa on lievää kuumeilua tai niveloireita.

Ihottuma liittynee viruksen aiheuttamaan immunologiseen reaktioon. Tällaiselle viruseksanteemaksi kutsutulle ihottumalle ei oikein voi tehdä mitään, mutta onneksi se on suhteellisen harmiton ja menee itsestään ohi. Jos asiaa vaivaa enemmän, kannattaa kuitenkin ihottumaa käydä näyttämässä ihotautilääkärille silloin, kun sitä on. 

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Seikkailu-urheilija Tom Nylund, 33, alkoi saada outoja hikoilu- ja poissaolokohtauksia. Syyksi paljastui liian alhainen verensokeri ja harvinainen kasvain haimassa.

Siitä on joitakin vuosia, kun olin tyttöystäväni kanssa mökillä Snappertunassa. Olimme palanneet kalasta, kun aloin käyttäytyä oudosti: En vastannut puhutteluun ja liikuin tosi hitaasti. Mökissä istuin lattialle räpläämään puhelintani ja hoin merkityksettömiä sanoja. Olin ärtynyt ja näkö alkoi sumentua, muuten en tajunnut käyttäytyväni oudosti. Ihmettelin, kun tyttöystäväni oli vähän hysteerinen.

Jälkeenpäin en muistanut mitä tapahtui ja se oli pelottava tunne. En voinut tajuta, mikä minua vaivasi. Melko suoraan siitä lähdettiin lääkäriin, vaikka olo hieman helpottuikin.

 

Ensimmäiseksi suljettiin pois epilepsia. Verikokeiden ja aivokuvausten jälkeen todettiin hypoglykemia eli liian alhainen verensokeripitoisuus.

Olin varma, että minulla on diabetes, johon verensokerin heilahtelu yleensä liittyy. Diabetesta ei kuitenkaan löytynyt, vaan syyksi arveltiin rankkaa urheilemista. Harrastan liikuntaa lähes päivittäin: talvella maastohiihtoa ja laskettelua, kesällä maastopyöräilyä, kiipeilyä ja melontaa. Minulla arveltiin olevan poikkeuksellisen vilkas aineenvaihdunta, jota urheilu entisestään kiihdyttää. Joillakin aktiiviliikkujilla on sellainen.

Minulle sanottiin, että kehoni tuottaa jostain syystä liikaa insuliinia. Se polttaa liian nopeasti sokeria varsinkin urheilusuorituksen aikana.

Sain tarkat ruokavalio-ohjeet: paljon pitkään vaikuttavia hiilihydraatteja, kuten tummaa riisiä, pastaa ja ruisleipää, tasaisesti pitkin päivää. Tuntui, että piti syödä ihan koko ajan.

Aloin itse leipoa spelttileipää, se piti sokeritasapainoni hyvin hallinnassa. Silti kohtauksia tuli aika ajoin.

 

Olin naimisissa eväspakettieni kanssa. Aina piti olla ahtamassa välipalapatukoita, banaania, ruisleipää. Söin 2,5 tunnin välein. Urheillessa tuli paha olo, kun vatsa tuntui liian täydeltä.

En halunnut syödä lisäravinteita, koska niistä ei tiedä, millaisia sokereita tuotteisiin on pantu. Oikea ruoka tuntui turvallisemmalta. Välillä täytin juomapullon maltodekstriinillä, joka tehostaa nesteen ja joidenkin muiden ravinteiden imeytymistä.

Olin jo muutama vuosi aiemmin alkanut kasvattaa lihasmassaa. Painoni oli noussut alle 70 kilosta yli 80 kiloon. Vähensin pitkiä juoksulenkkejä ja lisäsin lihaskuntoharjoittelua, söin proteiinipirtelöitä. Tuntui, että hyvä lihaskunto vähensi oireilua. Isot lihakset sopivat aineenvaihdunnalleni, sillä kun lihakset polttivat energiaa paremmin, olo oli hyvä. En tiedä, miten se vaikutti sokeriaineenvaihduntaan, mutta jaksoin paremmin, kun oli lihaa luiden ympärillä.

 

Vuonna 2012 minulla todettiin aineenvaihdunta­häiriö, joka aiheutti verensokerin vaihteluita. Varsinaista syytä ei silloin tiedetty.

En halunnut vähentää liikuntaa, sillä luonnossa liikkuminen on minulle elämäntapa ja elantokin. Aloin kuvata Ulos luontoon -televisiosarjaa, jossa tarkoitukseni oli viettää yhdeksän päivää yksin. Nukkua teltassa, syödä lähinnä retkimuonaa, kalastaa ja tarkkailla luontoa Evon kansallispuistossa.

Sitä ennen kävin urheilulääkärillä kuntomittauksissa, jossa kerroin hypoglykemioistani eli alhaisista verensokereista. Verikokeiden perusteella lääkäri ihmetteli sokeriarvoani, joka oli alle kolmen, vaikka sanoin syöneeni aamulla. Normaali sokeriarvo on vähän alle kuusi. Minusta otettiin erilaisia kuvia, verikokeita ja muita. Testien perusteella lääkäri ei suositellut reilun viikon yksinoloa eräolosuhteissa vaan pani minulle lähetteen jatkotutkimuksiin.

Vietin kuitenkin luonnossa reilun viikon, kuvasin itseäni ja söin pussikeittoja. Heikotuskohtauksia ei tullut. Seurasin majavien puuhia, nautin luonnon tuoksuista ja rauhoituin.

Ehdin ajatella paljon istuessani katsomassa hiljaista metsää. Huomasin, miten helppoa arkeni normaalisti on, vaikka joudunkin syömään koko ajan. Ajattelin silloin, että minun on vain selvittävä vaivani kanssa.

Samana kesänä vietin vielä reilut pari viikkoa melomassa Grönlannissa hyvän ystäväni kanssa. Söin valaan- ja hylkeenlihaa ja jaksoin hyvin. Reissu oli kunnolla suunniteltu ja ruokaa oli koko ajan käsillä. Silti tyttöystäväni oli kotona äärimmäisen huolissaan.

 

Koska lieviä kohtauksia ja selittämätöntä väsymystä oli edelleen, kokeiden ottamista jatkettiin kesällä 2013.

Olin kaupungilla, kun lääkäri soitti ja pyysi käymään heti. Vastaanotolle mennessä lääkärin ovi oli valmiina auki. Minua odotettiin ja sain kuulla, että haimassani on kasvain. Ehdin miettiä, että minulla on syöpä ja nostan kaikki rahani tililtä. Vielä ehtisi matkustaa.

Kyseessä oli erittäin harvinainen tila, joka on noin neljällä miljoonasta. Syöpää se ei luultavasti ollut. Minun oli aloitettava insuliinin erittymistä hidastava lääke heti. Verensokeria piti seurailla ja sain täyden liikunta- ja ajokiellon. Sitten alettiin miettiä jatkohoitoa.

Liikunta on parasta hoitoa stressiin, joten mieli oli maassa. Piirtelin ja maalasin. Tein muun muassa kipeästä haimastani taulun. Piirtäminen piti ajatukset kurissa ja eristi sairauden paperille.

Parin viikon päästä varmistui, ettei kyseessä ollut syöpä vaan hyvänlaatuinen kasvain, jonka voi leikata.

 

Vihdoin elokuussa 2013 leikkauspäivä saatiin sovittua. Jännitin aika lailla, sillä seikkailijan elämää viettäneenä oli vaikea heittäytyä muiden armoille.

Leikkaus tehtiin lopulta tähystyksellä. Leikkaushaavat olivat kolme parin sentin viiltoa navan ympärillä. Kasvain ja kymmenisen prosenttia haimasta poistettiin.

Nyt leikkauksesta on kulunut 2,5 vuotta. Vihdoin tuntuu siltä että olen oppinut syömään normaalisti. Leikkauksen jälkeen kesti ehkä kuukausi ennen kuin nälän tunne oli tullut takaisin. Silloin kun elin kasvaimen kanssa en tuntenut oikestaan nälkää joten tunne oli vietas aluksi. Painoni on taas 72 kg mikä on sopiva. Urheileminen on ihan erilaista taas ja puhtia riittää. 

Ai niin, ja kipeänä tekemäni luontosarja Kylmää ja märkää tulee syksyllä uusintana YleFemiltä..

 

Matalat arvot ovat harvinaisia

Terveellä verensokeri heilahtelee hyvin vähän.  Ennen ruokailua se on 4–6 mmol/l.

Ruokailu nostaa verensokeria hieman, mutta kun haiman insuliinineritys voimistuu sokerin määrä tasoittuu pian.

Joillakin nälkä tuntuu myös ärtymyksenä, päänsärkynä, sydämen tykytyksenä tai käsien tärinänä. Nälän oireet johtuvat siitä, että elimistö suojautuu vakavalta matalalta verensokerilta erittämällä insuliinin vastavaikuttaja­hormoneja. Terveelle ei kuitenkaan ole mitään vaaraa siitä, että verensokeri hetkellisesti notkahtaa.

 

Paljon liikkuvilla hoikilla nuorilla naisilla verensokeri saattaa laskea helposti, kun he ovat syömättä useamman tunnin. Se johtuu siitä, että elimistössä on vähän varastosokeria. Se ei ole vaarallista. Paljon liikkuvan hoikan kannattaa kuitenkin syödä tasaisin väliajoin hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuten tummaa leipää, jossa on juustoa päällä.

Toinen ääripää ovat erittäin lihavat, joille on ehkä puhkeamassa kakkostyypin diabetes. Heillä esiintyy niin sanottua reaktiivista hypoglykemiaa, jossa verensokeri laskee muutaman tunnin kuluttua ruokailusta. Ylipainoisella haiman toiminta heikkenee ja insuliinineritys myöhästyy. Siksi verensokeri laskee 1,5–3 tuntia aterian jälkeen niin, että näläntunne palaa. Tällaista reaktiivista hypoglykemiaa hoidetaan ruokavaliolla, kuten lisäämällä kuituja ja vähentämällä vaalean leivän ja sokerin syömistä.

 

Verensokeri on vaarallisen matala, jos arvo laskee alle kolmen. Koska aivot tarvitsevat sokeria, liian matala verensokeri oireilee keskushermosto-oireina. Silloin voi tulla muistikatkoksia, kaksoiskuvia, sekavuutta, kouristelua ja pahimmillaan tajunnan menetys.

Yleisin syy liian matalaan verensokeriin on se, että diabeetikko on pistänyt insuliinia liikaa. Diabeetikolle voi antaa ensiapuna sokeria tai jotain muuta makeaa. Myös joidenkin muiden sairauksien, kuten anoreksian, alkoholismin, syövän tai lihavuusleikkauksen, vuoksi voi tulla keskushermostopeeräisiä oireita, koska maksassa ollut varastosokeri on päässyt kulumaan loppuun.

 

Harvinainen syy liian matalaan verensokeriin on insulinooma eli haiman kasvain. Se saa alkunsa haiman insuliinia tuottavista soluista ja vapauttaa elimistöön liikaa insuliinia. Tom Nylund kuuluu tähän harvinaiseen porukkaan. Verensokeri laskee erityisesti, kun on syömättä tai harrastaa liikuntaa. Insulinooman aiheuttamat hengenvaaralliset tajunnanhäiriö- ja kohtaus­oireet tulkitaan usein aluksi aivoverenkiertohäiriöiksi, epilepsiaksi tai psykiatrisiksi häiriöiksi, jolloin diagnoosi viivästyy. Kun kasvain löydetään ja leikataan, sairaus paranee.

 

Asiantuntija: Saara Metso, dosentti, endokrinologian erikoislääkäri, TAYS