Sormet kuin nakit ja nilkat kuin pölkyt. Onneksi turvotus yleensä häviää itsestään, mutta sen syntymistä voi myös estää. Katso pahaat keinot!

Työmatkalla välilaskun aikana lentokentältä löytyi kaunis sormus. Kokokin oli sopiva, se koristaisi kauniisti nimetöntä. Luottokortti vinkumaan ja sormus oli oma.

Kun sormus otettiin esiin illalla ennen päivällistä, pettymys oli melkoinen: nyt sormus oli nimettömään aivan liian suuri.

Sormet olivat olleet siis varsinaiset nakit lennon jäljiltä. Miten tämä on mahdollista?

– Turvotus on ymmärrettävää lentomatkojen jälkeen, tietää terveyskeskuslääkäri Osmo Saarelma.

– Lentokoneessa istutaan pitkä aika paikallaan, ahtaassa tilassa. Myös nestetasapaino voi matkan aikana häiriintyä. On hyvin tyypillistä, että turvoksissa ovat paitsi sormet myös nilkat.

Jos jalat ja kädet voisivat tehdä lihastyötään, ei turvotuksesta tarvitsisi kärsiä lentokoneessakaan.

Työterveyslääkärit muistuttavat, että työpäivän aikana pitäisi lähteä tietokoneen äärestä liikkeelle kerran tunnissa, saman soisi tapahtuvan myös matkojen aikana mikäli vain mahdollista.

– Liikkuminen vähentäisi myös veritulppavaaraa, Saarelma muistuttaa.

Esteettinen ongelma

Mitä sormissa sitten tapahtuu kun ne turpoavat?

– Yksinkertaisimmillaan kaikessa turvotuksessa kyse on siitä, että syystä tai toisesta neste alkaa tihkua verisuonten ulkopuolelle soluvälinesteeseen.

Usein kyse ei ole mistään sen vakavammasta: turvotus kestää jonkin aikaa ja alkaa laskea itsestään. Tosin sanoen soluvälinesteen määrä pienenee, kun se siirtyy takaisin verisuonistoon.

– Arkielämään kuuluvat pienet turvotukset. Niitä tulee ja menee, eikä niistä tarvitse kantaa sen enempää huolta. Ongelma on lähinnä esteettinen.

Suola ja alkoholi

On tyypillistä, että ihminen tuntee olevansa turvoksissa esimerkiksi pitkään venähtäneen illan jälkeen, kun isot tuopit ovat maistuneet pikkutunneille ja palan painikkeeksi on haukattu suolaista makkaraa.

Suola sotkee verisuonten ja soluvälitilan osmoottisen tasapainon: kun natriumpitoisuus verisuonissa nousee, myös natriumia alkaa tihkua soluvälinesteeseen, mikä entisestään kiihdyttää nesteen karkaamista verisuonista solunesteeseen.

– Munuaiset kyllä poistavat elimistön ylimääräistä vettä nopeastikin, mutta suolatasapainon häiriöiden korjaaminen on hitaampaa. Kyllähän ylimääräinen suola ja sen elimistössä pidättämä vesi lopulta lähtee, mutta paljon hitaammin, Saarelma selvittää.

Myös runsas alkoholin käyttö sotkee verisuonten ja soluvälinesteen välistä tasapainoa. Kun ryyppyputki on pitkään päällä, ulkopuolinenkin huomaa, että naukkailijan naama pöhöttää.

Nilkat kuin pölkyt

Kaikkein yleisintä turvotus on jaloissa. Parhaiten sen näkee nilkoista. Kun on päivän seissyt jaloillaan, odottaa vain hetkeä, että pääsisi nostamaan pölkyiksi turvonneet nilkkansa kohti kattoa.

– Alaraajalaskimoiden läppien toiminta yhdistetään suonikohjuihin, mutta jalat voivat turvota, vaikkei näkyviä suonikohjuja olisikaan.

Terveessä laskimossa laskimoläpät sulkeutuvat ja estävät veren virtauksen takaisin jalkateriin päin. Kun laskimoiden toiminta reistailee, veri pääsee virtaamaan takaisin nilkkoihin. Liika paine suonen sisällä aiheuttaa nesteen tihkumisen kudoksiin verisuonissa, ja nilkat turpoavat.

Seisomatyön lisäksi myös ylipaino saa nilkat turpoamaan.

Turvoksissa kerran kuussa

Jokainen nainen tietää, että turvotukseen vaikuttaa myös hormonien vaihtelu kuukautiskierron aikana.

Pari päivää ennen kuukautisia rinnat ja vatsa turpoavat, monella on vaikeuksia myös sormusten ja kenkien kanssa. Silmänalusetkin tuntuvat pullottavan niin, että mieli tekisi pitää aurinkolaseja koko päivän.

Hyvä keino kerran kuukaudessa iskevään turvotukseen, kuten yleensäkin PMS-oireisiin, on reipas liikunta.

Hormonit vaikuttavat myös raskauden aikaiseen turvotukseen. Yleensä odotuksen aikana kertyneet nesteet lähtevät synnytyksen jälkeen itsestään.

Turpean olon syy löytyy toisinaan lääkkeistä. Esimerkiksi kalsiumininestäjät, joita käytetään sydän- ja verisuonitautien hoidossa, saattavat aiheuttaa nilkkaturvotusta.

Liikunta paras lääke

Osmo Saarelma ei innostu nesteenpoistolääkkeiden käytöstä, kun kyseessä on "normaali arkiturvotus". Sellainen hoituu itsekseen.

Hän pohtii hyvin tarkkaan, milloin lääkkeeseen ylipäätään kannattaa turvautua, sillä se tahtoo sotkea elimistön kalium-natriumin tasapainon pitkäksi aikaa.

Jotkut vannovat ananasmehun nimiin, toiset lymfahierontaan. Mehua voi toki kokeilla, ei se ainakaan haitaksi ole, terve ihminen voi testata myös lymfan vaikutuksen. Jos sen sijaan sairastaa esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa, lymfa voi olla jopa vaarallista.

Liikunta tepsii lähes vaivaan kuin vaivaan, niin myös turvotukseen. Turpea tunne hellittää, kun itsensä rehkii hikeen asti.

Neste poistaa nestettä

Osmo Saarelma neuvoo potilaitaan juomaan runsaasti teetä, joka toimii diureetin eli nesteenpoistajan tavoin. Sama vaikutus on myös kahvilla, mutta Saarelma suosii teetä.

Luontaistuotekaupat myyvät puristeita ja teetä, joiden sanotaan poistavan turvotusta. Luonteistuotteita tutkiva lääkäri Anna-Liisa Enkovaara muistuttaa, että ne ovat turvotuksen hoidossa perinteisiä keinoja mutta niiden tehosta ei ole lääketieteellistä näyttöä.

– Esimerkiksi koivunlehti-, peltokorte- ja persiljatuotteet saattavat lisätä virtsan eritystä, mutta sama vaikutus on vaikkapa kahvilla.

Toisaalta niiden käytöstä ei ole raportoitu haittaakaan, mikäli niitä käyttää ohjeiden mukaan. Niitä voi siis halutessaan kokeilla.

Vältä näitä turvottajia

  • suola on pahasta
  • erityisen suolattuja ovat sipsit, monet juustot, oliivit, savukalat, makkarat
  • suolaa on myös joissakin janojuomissa
  • lue tuoteselosteet. Jos esimerkiksi leivässä on suolaa 1,3 prosenttia, se on liikaa. 0,7 prosenttia on paljon parempi
  • alkoholi sotkee nestetasapainon
  • älä ole pitkään samassa asennossa

Konsteja turvotuksen poistoon

  • liiku niin, että verenkierto kiihtyy ja hiki kirpoaa
  • liikuttele ainakin varpaita, nilkkoja ja käsiä, jos joudut istumaan ahtaasti paikallasi
  • käytä matkoilla lentosukkia
  • juo teetä, tavallista tai koivunlehti-, peltokorte-, kultapiisku- tai persiljateetä
  • kokeile ananasmehua
  • lymfahierontaa, jos sinulla ei ole esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa

Lue lisää
Jatkuvasti turvottaa?
Mistä turvotus johtuu?
Onko jalkojen turvotus vaarallista?

luontoliikunta

Luontoon meno on terveysteko. Näin pääset alkuun.

  1. Osallistu luontoretkelle. Jos metsä tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, jopa pelottavalta, asiantunteva retkiopas johdattaa turvallisesti elvyttävään ympäristöön. Hyvä päivä retkelle on esimerkiksi 17.6. eli luonnonkukkien päivä. Silloin järjestetään yli 100 retkeä eri puolilla Suomea.
  2. Lähde luontopolulle. Kaupunkien ja kuntien mailla on kaikille sopivia luontopolkuja. Reittien varrella on usein joku arvokkaana pidetty kohde, kuten aarnimetsää tai soita. Jos reitin varrella on nuotiopaikka, aina nautinnollisempaa. Suunnittele itsellesi mieluinen retki.
  3. Mene metsään. Hae alkukesästä pöydällesi varpu- tai kukkakimppuja, loppukesästä sieniä ja marjoja. Kumisaappaissa tarpominen on myös rentouttavaa hyötyliikuntaa. Tai liiku metsässä, täysin ilman tavoitetta, koska se lepuuttaa aivoja ja aisteja.
  4. Liiku lapsen kanssa. Metsä tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä. Vaatiihan uusi ympäristö uudenlaisia selviytymiskeinoja. Päiväkotilasten kanssa tehdyissä kokeiluissa on huomattu, että metsä tasoittaa lasten erilaisuutta: vilkas rauhoittuu ja vetäytyvä rohkaistuu. Eikä metsää voi leikkiä loppuun.
  5. Kunnioita alkukotia. Kaupunkien puut, puistot ja metsät muistuttavat meitä alkukodistamme. Luontoa ei tarvitse pelätä eikä siistiä pois silmistä vaan opetella lukemaan ja kunnioittamaan. Asennoidu metsään kuin ystävään.

Vinkit antoi johtaja Kimmo Saarinen Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Lisätietoa luontopoluista: suomenlatu.fi, sll.fi/ luonnonkukat.

sukupuolitaudit, herpes

Minuun iski flunssa ja kuume, jonka jälkeen tuli kova kurkkukipu. Lääkäri sanoi epäilevänsä kurkussani olevan herpesviruksen aiheuttama jälkitauti. Sana herpes löi itseni lukkoon, enkä kehdannut alkaa sen enempää kyselemään, mutta asia jäi vaivaamaan. Onko minulla siis sukupuolitauti suussa? Eikö siitä pitäisi ottaa testiä ja antaa lääkitystä? Huuliherpeksen olen saanut jo pienenä, mutta voiko huuliherpes aiheuttaa tällaista?

Herpesvirusten ryhmään kuuluu yli 130 samankaltaista virusta, joille on ominaista että ne jäävät ensitartunnan jälkeen piileviksi elimistöön. Ihmisillä tautia aiheuttavia lajeja tunnetaan 8.

Arkikielessä herpesviruksella tarkoitetaan yleensä herpes simplex -virusta, jota on kahta eri tyyppiä (HSV-1 ja HSV-2). Ne aiheuttavat tyypillisen rakkulaisen tulehduksen huuliin (huuliherpes tai "yskänrokko") tai sukupuolielinten limakalvoille. Lisäksi ihmisillä tautia aiheuttaviin herpesviruksiin kuuluu mm. vesirokkoa aiheuttava varicella zoster -virus, "pusutautia" eli mononukleoosia aiheuttava Epstein-Barr-virus ja vauvarokkoa aiheuttava virus.

Aiemmin ajateltiin, että HSV-1 aiheuttaa pelkästään suun ja HSV-2 pelkästään sukupuolielinten tulehdusta, mutta nykyään tiedetään, että näin ei ole. Tulehduksen sijainti riippuu siitä, onko virustartunta saatu suun vai sukupuolielinten kautta. HSV-1 ensitartunta on yleensä oireeton. Vain pienellä osalla HSV-1 ensitartunta on rajuoireinen, kuumeinen suu- ja ientulehdus, tuolloin kyseessä on tavallisimmin parivuotias lapsi. Periaatteessa ensitartunnan oireena voi olla nielutulehdus, mutta se on hyvin harvinaista.

Ensitartunnan jälkeen virus asettuu hermosolmuihin hermosolujen tumiin. Vaikka virus jää pysyvästi elimistöön, suurin osa sen kantajista ei koskaan oireile. Uusintainfektion eli viruksen aktivoitumisen voi laukaista esim. stressi, flunssa, hormonaaliset muutokset, paikallinen hankaus, voimakas auringonvalo tai immuunivajaustila.

Suun alueella uusintainfektio ilmenee ensin pistelynä tai kutinana huulten iholla tai ienrajassa, joskus myös kitalaessa. Muutama tunti tämän jälkeen iho alkaa punoittaa ja ilmestyy kirkkaan nesteen täyttämiä pinnallisia rakkuloita, jotka usein rikkoutuvat. Tauti paranee yleensä runsaassa viikossa. Lääkitys ei tavallisessa uusintainfektiossa ole välttämätön, mutta paranemista voi nopeuttaa herpesviruslääkkeellä. Esimerkiksi asikloviiria myydään voiteena ja tablettina nykyään myös ilman reseptiä.

Kysyjä on mitä ilmeisimmin herpes simplex -viruksen kantaja, koska on aiemmin sairastanut huuliherpeksen. Flunssa on toki voinut aktivoida herpesviruksen, mutta taudinkuva ei ole uusintainfektiolle tyypillinen.

Teoriassa on mahdollista, että kysyjä on sairastunut toiseen herpes simplex -virustyypin ensi-infektioon mutta todennäköisempää on, että kyseessä on ollut jonkin muun viruksen aiheuttama nielutulehdus. Esimerkiksi Epstein-Barr-virus aiheuttaa hyvinkin rajuoireisen nielurisatulehduksen. Vielä tavallisempi rakkulaisen nielutulehduksen aiheuttaja on enterovirus. Herpes ensi-infektiota epäiltäessä voidaan verinäytteestä tutkia herpes simplex -vasta-aineet. Epäselvässä rakkulaihottumassa virus voidaan osoittaa rakkulan pohjalta otetusta näytteestä.
Jos asia edelleen vaivaa, kannattaa se ottaa puheeksi vastaanottaneen lääkärin kanssa.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

polvikipu, liikuntavamma

Kenen tahansa polvi voi pettää. Lue, kuinka asiantuntija neuvoo hoitamaan vaivaa itse ja koska tarvitaan kirurgin veistä.

Parhaiten polvi kestää, kun tarjoat sille liikettä ja pidät painon normaalina. Polvi kantaa koko painomme yhdessä lonkkanivelen kanssa. Kuormitus on sen verran suuri, että polvi kipeytyy herkästi ihan tavallisessa arkikäytössä.

Kun painon päälle tulee vielä liike, seurauksena saattaa olla venähdyksiä, nyrjähdyksiä ja vakavampia vammoja.

Kaikille polvivammoille emme itse mahda mitään: ikää tulee väistämättä, eikä vanhemmilta perittyjä geenejä voi valita. Sukupuolikin on se, mikä on. Naisilla on miehiä enemmän nivelrikkoa ja kipuja polvissa, miehet taas satuttavat jalkansa useammin.

Kipuja ja vammoja voi ehkäistä vahvistamalla polvea liikuttavia lihaksia ja hiomalla lajitekniikkaa. Teetpä mitä tahansa raskasta, alkulämmittely suojaa ja tukee lihaksia, kun veri kiertää ja lihakset ovat lämpimät.

MYYTTI 1: Vain kirurgin veitsi vie kivut.

Joskus. Polvileikkausten määrä on vähentynyt, mutta niillä on edelleen paikkansa.

Polven tähystysleikkauksia tehdään vähemmän, koska suomalaistutkimus todisti useimmat ikääntymiseen liittyvät polvikierukan korjaukset turhiksi. Vähintäänkin yhtä tehokasta on reisien lihasvoiman parantaminen, liikunta, painon pudotus ja tarvittaessa tulehduskipulääke.

Polven tähystysleikkaus tehdään, jos on saanut tapaturmassa pahan polvivaurion: korjataan eturistiside, kiinnitetään irtonainen kierukka tai korjataan rustovaurioita. Myös irtonaisten rustovaurioiden hoito voi olla hyödyksi. Polvileikkaukset tehdään kudoksia säästäen. Se vähentää nivelrikon riskiä myöhemmin.

Polven nivelrikon takia Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 tekonivelleikkausta. Tekonivelen asennusta pyritään siirtämään mahdollisimman myöhäiseksi, sillä ne ovat kuluvaa tavaraa. Ennen leikkausta nivelrikkoa hoidetaan tulehduskipulääkkeillä ja hyaluronaattipistoksilla sekä liikunnalla ja reisilihasharjoittelulla..

MYYTTI 2: Kipeällä polvella ei saa liikkua.

Väärin. Polven nivelrustot ja lihasharjoittelulla. ympäröivät lihakset tarvitsevat kohtuullista liikettä vahvistuakseen.

Polvikipua on vähintään joka toisella joskus. Paikalleen ei kuitenkaan pidä jäädä, muuten lihakset surkastuvat käytön puutteesta ja kivut vain lisääntyvät.

Tärkein lihas on nelipäinen reisilihas, mutta oleellisia ovat myös reiden takaosan lihakset, joiden kunnosta huolehtiminen pitää polven kunnossa ja toiminnassa.

Lihasvoima on huipussaan 30-vuotiaana, jonka jälkeen se vähenee noin prosentin vuosivauhdilla.

Voimaharjoittelu kuitenkin kannattaa minkä ikäisenä tahansa.

Ikä ei anna vapautusta lihastreenistä, päinvastoin. Silloin juuri voimaa tarvitaankin. Lihasvoiman

kasvattamiseen tarvittavat harjoituskerrat ovat samat iästä riippumatta. Se vaatii 3–4 liikuntakertaa viikossa, 20–60 minuuttia kerrallaan. Vastuksen määrä sen sijaan on syytä säätää ikään ja kuntoon sopivaksi tarvittaessa kuntosaliohjaajan tai fysioterapeutin ohjaamana.

MYYTTI 3: Liikkujan polvet ovat suurimmassa vaarassa.

Kyllä osittain. Enimmäkseen nivelet nauttivat liikkeestä, mutta etenkin vauhdikkaiden joukkuelajien ja voimailulajien harrastajien polvet ovat kovilla.

Uudet kengän, juokseminen tai hyppiminen saattavat aiheuttaa polven lihaksiin rasitusvamman. Se paranee särkylääkkeillä, levolla, kevyellä liikunnalla ja venyttelyllä. Jos jalat eivät totu uusiin kenkiin tai lenkkareihin, satsaus toisenlaisiin maksaa itsensä takaisin.

Polvituet eivät urheillessa estä vammoja. Sen sijaan kuntoutuksessa niistä voi olla apua. Polven nivelrikossa elastisia tai kuormitusta siirtäviä tukia voi kokeilla liikkeen aiheuttaman kivun lievitykseen.

Tukea ei pidä käyttää, kun istuu pitkään, esimerkiksi lentokoneessa. Polvituki lisää laskimoveritulpan riskiä.

Tyypillinen vamma pallopeleissä on nivelkierukan repeämä. Se syntyy, kun polveen tulee vauhdikkaassa liikkeessä isku sivulta. Ensiavuksi käy kylmäpussi ja lepo. Pieni kierukkavamma paranee usein itsestään muutamassa viikossa. Toipumista edistää polven ojentajalihasten treenaus. Joskus tarvitaan tähystysleikkaus.

Voimailulajeissa nivelrustoon kohdistuu kova hetkellinen kuormitus. Nivelrusto on parantumatonta kudosta, joten sen vauriota ei pystytä korjaamaan. Rustosiirteet ovat uusi, mutta harvoin sopiva hoitomuoto. Tulehduskipulääke lievittää ärsytystä. Niveleen pistetty hyaluronaatti lisää ruston kimmoisuutta ja vähentää tulehdusta.

MYYTTI 4: Leikattu polvi ei toivu täysin koskaan.

Väärin useimmiten. Polvileikkauksista toivutaan yleensä hyvin, etenkin kun muistaa oman harjoittelun tärkeyden.

Leikattu polvi ei estä liikuntaa, päinvastoin se suorastaan janoaa sitä. Suurin osa paranee polvileikkauksista hyvin. Ilman omaa treenausta paraneminen ei kuitenkaan onnistu.

Vanhoihin liikuntatottumuksiinsa saa palata, kun polvi on kivuton ja saanut voimansa ja liikkuvuutensa takaisin. Terve polvi ei turpoa eikä siihen kerry nestettä.

Leikattu polvi ei estä mitään lajia, jos polvi ei jää löysäksi tai jäykäksi. Silti varsinkin joukkuelajien edustajat joutuvat joskus sopeutumaan uuteen liikuntamuotoon. Vauhti yhdistettynä polveen kohdistuvaan kuormitukseen voi olla liikaa. Elimistö tottuu uuden lajin vaatimuksiin 6–12 kuukaudessa.

MYYTTI 5: Polvi pysyy kunnossa ruokavalinnoilla.

Osittain totta. Normaalipainoisena pysyminen tai ylipainon pudottaminen ovat parhaita keinoja pitää polvet kunnossa.

Polvi kiittää, kun sen päälle laskettava paino on kohtuullinen. Monipuolinen, kasvisvoittoinen

ruoka on paras vaihtoehto – se hoitaa myös sydäntä, aivoja ja verenkiertoa. Mikään yksittäinen ruoka-aine ei tuo niveliin lisää notkeutta.

Laihduttamisessa pitää ensin kiinnittää huomiota ruoan laatuun ja määrään. Vasta ruokaremontin jälkeen on liikunnan lisäämisen aika.

Ravintoainelisistä ja luontaistuotteista vain hyaluronaatin tehosta on jonkin verran näyttöä. Alunperin kukonhelttauutteesta valmistettu, nivelen sisään ruiskutettava hyaluronaatti saattaa lievittää polven nivelrikon aiheuttamia kipuja. Muihin niveloireisiin kuin polven nivelrikkoon hyaluronaatista ei ole näyttöä.

Glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin tehosta puuttuu luotettava näyttö. Glukosamiinia voi halutessaan kokeilla 4–6 viikon kuurina. Jos se ei auta, pillerit kannattaa hylätä.

MYYTTI 6: Rankka treenaus nopeuttaa paranemista.

Väärin. Polvileikkauksen tai vamman jälkeen treenaaminen tulee aloittaa varovaisesti ja nostaa rasitusta pikkuhiljaa.

Polven tekonivelleikkauksesta noustaan ylös jo seuraavana päivänä. Liike on oleellinen osa kuntoutusta. Muissa polvileikkauksissa jalka pidetään levossa yksilöllisesti sovitun ajan. Paikallaan liikeharjoituksia

saa tehdä, kunhan ei ylitä sairaalassa määriteltyä taivutuskulmaa.

Esimerkiksi eturistisiteen korjauksen jälkeen potilas saa mukaansa yksityiskohtaisen puolen vuoden treeniohjelman.

Liika rehkiminen ei nopeuta paranemista vaan voi päinvastoin tehdä suurtakin vahinkoa, kun kudokset eivät ole vielä hitsautuneet kiinni. Hyviä lajeja polven vetreyttämiseen ovat kävely, pyöräily ja hiihto. Vesi pehmentää liikkeitä, siksi uiminen, vesijuoksu ja allasjumppa ovat suositeltavia.

Jumppakuminauha on apuna reisi- ja ojentajalihasten vahvistamisessa. Kuntosalilla kuormitusta pitää nostaa vähitellen.

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, Helsinki Hospital.

  • Rasitus on sopiva, jos polvessa tuntuu korkeintaan lievää kipua ennen liikuntaa ja se palautuu samalle tasolle 2–3 tunnissa liikunnan jälkeen.
  • Liikunta oli nivelille liian rajua, jos kivut lisääntyvät eivätkä palaudu normaalitasolle.
laihdutus, hedelmällisyys

Laihtuminen tai normaalipainossa pysyminen on parasta, mitä hedelmällisyyden vaalimiseksi voi tehdä. Munasarjojen monirakkulatautia PCOS:a hoidetaan keinoilla, jotka voivat lykätä myös diabeteksen puhkeamista.

1 Jopa 10–15 prosentilla naisista on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä. Mistä on kyse, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Laure Morin-Papunen?

Munasarjojen toimintahäiriö kehittää nimensä mukaisesti liikaa munarakkuloita. Ultraäänessä voi näkyä helminauhamainen ketju pieniä varhaisvaiheen munarakkuloita.

Varhaiset munarakkulat erittävät liikaa mieshormoneja. Tämä häiritsee munarakkulan puhkeamista eli ovulaatiota ja aiheuttaa kuukautishäiriöitä ja vaikeuksia tulla raskaaksi.

Lisäksi munasarjojen monirakkulatauti eli PCOS voi näkyä liikakarvoituksena.

2 Mikä laukaisee monirakkulaoireyhtymän?

Suurin osa potilaista on ylipainoisia. Tyypillistä on keskivartalolihavuus. Se johtuu mieshormonin lisääntymisestä ja insuliiniherkkyyden huononemisesta.

Kaikki eivät kuitenkaan ole ylipainoisia. Hoikilla PCOS:ta sairastavilla syynä voi olla mieshormonien määrä, joka on suuri jo hyvin nuorena.

Toimintahäiriö kehittyy jo sikiökaudella, eikä sen syytä ahkerasta tutkimuksesta huolimatta tunneta. Sekä perinnöllisellä alttiudella että elämäntavoilla on vaikutusta.

3 Miten munasarjojen hormonitoiminta saadaan normalisoitua?

Munasarjojen hormonitoimintaan voi itse vaikuttaa. Ensimmäinen asia on laihduttaminen. Se parantaa insuliiniherkkyyttä eli sokerinsietoa. Normaalipainoisia tai hoikkia painonpudotus ei auta.

Sama vaikutus on liikunnalla. Se auttaa vaikka paino ei putoisikaan. Lihaskudos on insuliiniherkkyydeltään parempaa kuin rasva. Jos tupakoi, se kannattaa ehdottomasti lopettaa.

Lapsensaantivaikeuksia hoidetaan munasolun irtoamista helpottavilla lääkkeillä. Aiemmin käytettiin paljon klomifeenia, nyt sen on korvaamassa rintasyöpälääkkeenä tunnetuksi tullut letrotsoli.

Myös diabeteslääke metformiinista on hyviä kokemuksia.

4 Miksi PCOS:an hoito on tärkeää silloinkin, kun raskaus ei ole ajankohtaista?

Monirakkulaoireyhtymä lisää riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Hyvillä elämäntavoilla voi ainakin lykätä diabeteksen alkua.