Sormet kuin nakit ja nilkat kuin pölkyt. Onneksi turvotus yleensä häviää itsestään, mutta sen syntymistä voi myös estää. Katso pahaat keinot!

Työmatkalla välilaskun aikana lentokentältä löytyi kaunis sormus. Kokokin oli sopiva, se koristaisi kauniisti nimetöntä. Luottokortti vinkumaan ja sormus oli oma.

Kun sormus otettiin esiin illalla ennen päivällistä, pettymys oli melkoinen: nyt sormus oli nimettömään aivan liian suuri.

Sormet olivat olleet siis varsinaiset nakit lennon jäljiltä. Miten tämä on mahdollista?

– Turvotus on ymmärrettävää lentomatkojen jälkeen, tietää terveyskeskuslääkäri Osmo Saarelma.

– Lentokoneessa istutaan pitkä aika paikallaan, ahtaassa tilassa. Myös nestetasapaino voi matkan aikana häiriintyä. On hyvin tyypillistä, että turvoksissa ovat paitsi sormet myös nilkat.

Jos jalat ja kädet voisivat tehdä lihastyötään, ei turvotuksesta tarvitsisi kärsiä lentokoneessakaan.

Työterveyslääkärit muistuttavat, että työpäivän aikana pitäisi lähteä tietokoneen äärestä liikkeelle kerran tunnissa, saman soisi tapahtuvan myös matkojen aikana mikäli vain mahdollista.

– Liikkuminen vähentäisi myös veritulppavaaraa, Saarelma muistuttaa.

Esteettinen ongelma

Mitä sormissa sitten tapahtuu kun ne turpoavat?

– Yksinkertaisimmillaan kaikessa turvotuksessa kyse on siitä, että syystä tai toisesta neste alkaa tihkua verisuonten ulkopuolelle soluvälinesteeseen.

Usein kyse ei ole mistään sen vakavammasta: turvotus kestää jonkin aikaa ja alkaa laskea itsestään. Tosin sanoen soluvälinesteen määrä pienenee, kun se siirtyy takaisin verisuonistoon.

– Arkielämään kuuluvat pienet turvotukset. Niitä tulee ja menee, eikä niistä tarvitse kantaa sen enempää huolta. Ongelma on lähinnä esteettinen.

Suola ja alkoholi

On tyypillistä, että ihminen tuntee olevansa turvoksissa esimerkiksi pitkään venähtäneen illan jälkeen, kun isot tuopit ovat maistuneet pikkutunneille ja palan painikkeeksi on haukattu suolaista makkaraa.

Suola sotkee verisuonten ja soluvälitilan osmoottisen tasapainon: kun natriumpitoisuus verisuonissa nousee, myös natriumia alkaa tihkua soluvälinesteeseen, mikä entisestään kiihdyttää nesteen karkaamista verisuonista solunesteeseen.

– Munuaiset kyllä poistavat elimistön ylimääräistä vettä nopeastikin, mutta suolatasapainon häiriöiden korjaaminen on hitaampaa. Kyllähän ylimääräinen suola ja sen elimistössä pidättämä vesi lopulta lähtee, mutta paljon hitaammin, Saarelma selvittää.

Myös runsas alkoholin käyttö sotkee verisuonten ja soluvälinesteen välistä tasapainoa. Kun ryyppyputki on pitkään päällä, ulkopuolinenkin huomaa, että naukkailijan naama pöhöttää.

Nilkat kuin pölkyt

Kaikkein yleisintä turvotus on jaloissa. Parhaiten sen näkee nilkoista. Kun on päivän seissyt jaloillaan, odottaa vain hetkeä, että pääsisi nostamaan pölkyiksi turvonneet nilkkansa kohti kattoa.

– Alaraajalaskimoiden läppien toiminta yhdistetään suonikohjuihin, mutta jalat voivat turvota, vaikkei näkyviä suonikohjuja olisikaan.

Terveessä laskimossa laskimoläpät sulkeutuvat ja estävät veren virtauksen takaisin jalkateriin päin. Kun laskimoiden toiminta reistailee, veri pääsee virtaamaan takaisin nilkkoihin. Liika paine suonen sisällä aiheuttaa nesteen tihkumisen kudoksiin verisuonissa, ja nilkat turpoavat.

Seisomatyön lisäksi myös ylipaino saa nilkat turpoamaan.

Turvoksissa kerran kuussa

Jokainen nainen tietää, että turvotukseen vaikuttaa myös hormonien vaihtelu kuukautiskierron aikana.

Pari päivää ennen kuukautisia rinnat ja vatsa turpoavat, monella on vaikeuksia myös sormusten ja kenkien kanssa. Silmänalusetkin tuntuvat pullottavan niin, että mieli tekisi pitää aurinkolaseja koko päivän.

Hyvä keino kerran kuukaudessa iskevään turvotukseen, kuten yleensäkin PMS-oireisiin, on reipas liikunta.

Hormonit vaikuttavat myös raskauden aikaiseen turvotukseen. Yleensä odotuksen aikana kertyneet nesteet lähtevät synnytyksen jälkeen itsestään.

Turpean olon syy löytyy toisinaan lääkkeistä. Esimerkiksi kalsiumininestäjät, joita käytetään sydän- ja verisuonitautien hoidossa, saattavat aiheuttaa nilkkaturvotusta.

Liikunta paras lääke

Osmo Saarelma ei innostu nesteenpoistolääkkeiden käytöstä, kun kyseessä on "normaali arkiturvotus". Sellainen hoituu itsekseen.

Hän pohtii hyvin tarkkaan, milloin lääkkeeseen ylipäätään kannattaa turvautua, sillä se tahtoo sotkea elimistön kalium-natriumin tasapainon pitkäksi aikaa.

Jotkut vannovat ananasmehun nimiin, toiset lymfahierontaan. Mehua voi toki kokeilla, ei se ainakaan haitaksi ole, terve ihminen voi testata myös lymfan vaikutuksen. Jos sen sijaan sairastaa esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa, lymfa voi olla jopa vaarallista.

Liikunta tepsii lähes vaivaan kuin vaivaan, niin myös turvotukseen. Turpea tunne hellittää, kun itsensä rehkii hikeen asti.

Neste poistaa nestettä

Osmo Saarelma neuvoo potilaitaan juomaan runsaasti teetä, joka toimii diureetin eli nesteenpoistajan tavoin. Sama vaikutus on myös kahvilla, mutta Saarelma suosii teetä.

Luontaistuotekaupat myyvät puristeita ja teetä, joiden sanotaan poistavan turvotusta. Luonteistuotteita tutkiva lääkäri Anna-Liisa Enkovaara muistuttaa, että ne ovat turvotuksen hoidossa perinteisiä keinoja mutta niiden tehosta ei ole lääketieteellistä näyttöä.

– Esimerkiksi koivunlehti-, peltokorte- ja persiljatuotteet saattavat lisätä virtsan eritystä, mutta sama vaikutus on vaikkapa kahvilla.

Toisaalta niiden käytöstä ei ole raportoitu haittaakaan, mikäli niitä käyttää ohjeiden mukaan. Niitä voi siis halutessaan kokeilla.

Vältä näitä turvottajia

  • suola on pahasta
  • erityisen suolattuja ovat sipsit, monet juustot, oliivit, savukalat, makkarat
  • suolaa on myös joissakin janojuomissa
  • lue tuoteselosteet. Jos esimerkiksi leivässä on suolaa 1,3 prosenttia, se on liikaa. 0,7 prosenttia on paljon parempi
  • alkoholi sotkee nestetasapainon
  • älä ole pitkään samassa asennossa

Konsteja turvotuksen poistoon

  • liiku niin, että verenkierto kiihtyy ja hiki kirpoaa
  • liikuttele ainakin varpaita, nilkkoja ja käsiä, jos joudut istumaan ahtaasti paikallasi
  • käytä matkoilla lentosukkia
  • juo teetä, tavallista tai koivunlehti-, peltokorte-, kultapiisku- tai persiljateetä
  • kokeile ananasmehua
  • lymfahierontaa, jos sinulla ei ole esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa

Lue lisää
Jatkuvasti turvottaa?
Mistä turvotus johtuu?
Onko jalkojen turvotus vaarallista?

Tähystystutkimus ei tunnu mukavalta ajatukselta mutta sillä saadaan kallisarvoista tietoa elimistön sisältä. Kun tutkimukseen valmistautuu, pelkokin lievittyy. Esittelemme 4 yleisintä tähystystutkimusta.

Mahalaukun tähystys

Mahalaukun tähystys eli gastroskopia on ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen tutkimus. Sillä selvitetään pitkittynyttä närästystä, nielemisvaikeutta tai -kipua, selittämätöntä laihtumista, ylävatsakipuja, vatsan turvotusta, anemiaa, rintakipuja tai oksentelua.

Miten?

Taipuisa tähystin viedään nielusta ruoansulatuskanavaan. Tutkittava makaa tutkimuspöydällä vasemmalla kyljellään. Nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimuksessa otetaan usein koepaloja ja mahalaukkuun puhalletaan ilmaa, jolloin suolen seinämät pullistuvat ja erottuvat tarkasti. Tutkimus kestää 3—15 minuuttia.

Miltä tuntuu?

Tutkimus aiheuttaa usein yökkäilyä ja tuntuu epämiellyttävältä. Tarvittaessa annetaan suonensisäinen rauhoittava esilääkitys, myös rauhallinen hengittäminen helpottaa oloa. Lapset nukutetaan, aikuisten nukuttaminen kunnallisessa terveydenhuollossa on rajallista. 

Valmistautuminen?

Ennen tutkimusta pitää olla syömättä kuusi ja juomatta kaksi tuntia.

 

Paksusuolen tähystys

Tähystys tehdään, jos kärsii pitkittyneestä ripulista, ummetuksesta, verisistä ulosteista, anemiasta tai epäselvästä laihtumisesta. Jos suvussa on paksu- tai peräsuolen syöpää tai epäillään tulehduksellista suolistosairautta. Tähystyksessä voidaan poistaa polyyppeja, pieniä limakalvon pullistumia paksusuolessa.

Miten?

Tutkittava makaa kyljellään polvet ja lonkat koukistettuina. Tähystys kestää jopa tunnin, sillä mutkikas paksusuoli täytyy rypyttää tähystimen ympärille kuin verhot verhotankoon. 

Miltä tuntuu?

Tutkimus voi sattua ja tuntua epämiellyttävältä, kun suolta joudutaan venyttämään. Tarvittaessa käytetään suonensisäistä esilääkitystä, harvoin nukutusta.

Valmistautuminen?

Suoli tyhjennetään edellisenä päivänä liuoksella, jota tutkittava juo valmisteesta riippuen 0,5—4 litraa. Ennen tutkimusta pitää välttää maitotuotteita, täysjyvätuotteita sekä kovakuorisia marjoja ja hedelmiä.

 

Keuhkoputkien tähystys

Tarkkakaan röntgenkuva ei yleensä kerro riittävästi keuhkoputkien sisällä piilevistä ongelmista. Tähystyksellä voidaan tutkia veriyskää, keuhkokasvainten laatua ja levinneisyyttä sekä immuunipuutos­potilaiden keuhkokuumetta. Tutkimuksella selvitetään myös keuhkoputkien ja äänihuulien toiminnallisia ongelmia, poistetaan vierasesineitä ja annetaan paikallishoitoja keuhkoputkien kasvaimiin.  

Miten?

Nielu ja kurkunpää puudutetaan suihkeella tai nesteellä. Ohut tähystin viedään sieraimen tai suun kautta äänihuulten välistä henkitorveen ja keuhkoputkiin. Keuhkoputkista, keuhkokudoksesta, imusolmukkeista ja kasvaimista saadaan näytteitä esimerkiksi pienillä koepalapihdeillä, harjalla tai neulalla. Jos keuhkokudokseen ruiskutetaan keittosuolaliuosta, saadaan tutkittavaksi keuhkokudoksen soluja ja mahdollisia taudinaiheuttajia. Potilaan vointia ja happiarvoja seurataan ja tarvittaessa annetaan happea ja rauhoittavia lääkkeitä. Myös yskänärsytystä lievittäviä lääkkeitä käytetään. Lapset nukutetaan. Tähystys kestää 10–60 minuuttia. Tähystykset, joissa annetaan kasvainten jäädytyshoitoja, saattavat kestää 1,5 tuntia.

Miltä tuntuu?

Aluksi yskittää ja tuntuu, kuin vetäisi vettä ”väärään kurkkuun”. Alkuvaihe on vaikein, kun limakalvot eivät ole vielä puutuneet. Monet kuitenkin pitävät bronkoskopiaa mahantähystystä helpompana.

Valmistautuminen?

Ennen tutkimusta pitää olla neljä tuntia, sen jälkeen kaksi tuntia syömättä ja juomatta.

Virtsarakon tähystys

Tavallisimpia syitä virtsarakon tähystykselle ovat toistuvat virtsatietulehdukset ja verivirtsaisuus, virtsarakon tyhjenemiseen liittyvät pulmat, kuten yövirtsaaminen, tihentynyt virtsaamistarve tai vaikeus saada virtsaa tulemaan. Tutkimus on tarkin tapa todeta rakkosyöpä.  

Miten?

Potilas makaa tähystyksen aikana selällään tutkimus­pöydällä. Valtaosa tutkimuksista onnistuu ilman esilääkitystä, mutta lapset nukutetaan. Virtsaputkeen ruiskutetaan liukastavaa ja puuduttavaa geeliä ja rakkoon viedään ohut, notkea tähystin, jonka päässä on kamera. Näin nähdään virtsaputken ja -rakon rakenne ja lima­kalvot ja voidaan ottaa koepaloja. Rakon osat erottuvat paremmin, kun rakko täytetään huuhtelunesteellä.

Miltä tuntuu?

Toimenpide kestää 5—10 minuuttia, esivalmisteluineen puolisen tuntia. Tähystys on yleensä melko kivuton, mutta jos tutkittava kärsii rakon kipusairaudesta, se voi sattua.

 

 

Mahalaukku tähystetty x 3

Jos lääkärillä olisi malttia odottaa puudutusaineen tehoavan, niin esim. mahalaukun tähystys olisi siedettävämpi kokemus. 

- hoitajan pitäisi suihkauttaa puudute heti kättelyssä, jotta aine ehtii tehota ennen lääkärin ryhtymistä toimenpiteeseen.

- hoitajan pitää testata laitteen toimivuus, ettei putki ole kuivunut tukkoon.

- jos hoitaja ei ole testannut laitetta ilmaan suihkauttamalla, hänen pitää uskoa, kun potilas sanoo, ettei ainetta tullut nieluun.  On potilaan vähättelemistä väittää, ettei tämä tunne suihketta omassa nielussaan.  "Kyllä minä painoin tätä painiketta" ei riitä vastaukseksi!

Nämä asiat olen oppinut sekä toimiessani sairaanhoitajana että potilaana ollessa.  Kolme mahalaukun tähystystä, joista ensimmäinen puuduttamatta, toinen pyynnöstä puudutettuna, onnistuneesti (!) ja kolmas pyynnöstä puudutettuna, mutta vain puolittain.  Viimenen kokemus oli pahin ja pelkään mennä uudestaan tähystettäväksi, vaikka se keliakian takia kuuluisi sairauden seurantaan.

Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja tiedän, että mieheni on uskollinen. Nyt hänelle tuli kuitenkin herpes penikseen. Aiemmin virus on ollut huulessa ja nenässä, kuten minullakin. Suu­seksiä en harrasta. Voiko virus tarttua käsien kautta? Nyt pelkään, että tauti iskee minuun, ja se on alkanut vaikuttaa seksielämäämme.

Yskänrokkoviruksia (herpes simplex virus, HSV) on kahta tyyppiä, HSV-1 ja HSV-2. Sukupuolielinherpeksen aiheuttaa tavallisimmin HSV-2, mutta noin viidesosa sukupuolielinten tartunnoista on HSV-1:n aiheuttamia. Herpes-virus on yleinen, tiedetään että lähes jokainen on saanut HSV-1-tartunnan. Noin 20 % suomalaisista on saanut HSV-2-tartunnan, yleensä sukupuoliteitse, mutta vain pieni osa oireilee. Huuliherpes tarttuu pisara- tai kosketustartuntana erityisesti oireisessa vaiheessa.

Tartunnan jälkeen virus jää elimistöön piilevänä hermon tumaan. Virus aktivoituu sattumanvaraisesti ja siirtyy hermoa pitkin limakalvolle tai iholle muodostaen tyypillisen kihelmöivän rakkularyhmän.

Huuliherpes voi tarttua suuseksin välityksellä sukupuolielimiin, mutta virus voi myös siirtyä käsien kautta. Jos sukupuolielimissä on herpekseen viittaavia rakkuloita tai haavaumia, on syytä pidättäytyä yhdynnästä tai käyttää kondomia. Oireettomana aikana kondomin käyttöä suositellaan vain uuden tai tilapäisen kumppanin kanssa.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kesällä iho tuntuu voivan paremmin, sillä ultraviolettisäteily paksuntaa ihoa. Aurinko onkin kiva kaveri kunhan sen kanssa malttaa seurustella kohtuudella.

Auringolla on kuitenkin myös huonot puolensa: Säteily tunkeutuu ihoon ja vaurioittaa sen soluja. Lievimpiä ja pääosin harmittomia vaurioita ovat rypistyminen, verisuoni- ja pigmenttimuutokset. 

Liian suuri kerta-annos aurinkoa vaurioittaa ihoa enemmän ja pahimmillaan aiheuttaa iholle palovamman. Jo ennen palamista ihosoluihin tulee syövälle altistavia vaurioita.

Jos iho palaa useamman kerran, melanooman riski kasvaa. Tähän pääosin aikuisten syöpään sairastuu vuosittain noin 1 300 henkilöä.

Yleisin pahalaatuinen ihosolusyöpäkasvain on kuitenkin tyvisolusyöpä eli basaliooma. Syöpäjärjestöjen mukaan siihen sairastuu vuosittain 12 000—14 000 suomalaista. Sen aiheuttaja on koko eliniän aikana iholle kertynyt ultraviolettisäteily. Koska basaliooman kehittyminen syöväksi kestää 20—30 vuotta, sairastuneet ovat pääosin yli 50-vuotiaita.

Tarkkaile ihoa

Ihon värin ja pinnan muutoksia sekä uusien luomien ilmestymistä kannattaa seurata. Useimmille riittää perusteellisempi tarkastus kerran vuodessa. Toki luomimuutoksia on hyvä seurata jatkuvasti omin silmin. Uusia luomimaisia muutoksia voi syntyä läpi elämän, mutta suurin osa niistä on hyvänlaatuisia.

Poikkeavan näköisiä, kasvavia, haavautuvia tai oireilevia ihomuutoksia on syytä näyttää lääkärille. Mitä aiemmin muutoksen huomaa, sitä paremmin se pystytään hoitamaan.

Punoittavat ja karhealta tuntuvat läiskät saattavat olla aurinkokeratoosimuutoksia. Pääosin ne ovat hyvänlaatuisia. Osa kuitenkin saattaa ajan myötä kehittyä okasolusyöväksi, joten hoitotarpeen arvio on paikallaan. Myös monivärisen kirjavaksi muuttunutta pigmenttiläiskää on hyvä käydä näyttämässä ihotautilääkärille.

Kuvaa muutokset

Aloita ihon seuranta mahdollisimman nuorena. Vähäiset luomet tai ihomuutokset saattaa alkuun muistaakin. Varmempaa on kuitenkin napata koko kropasta kameralla kuvat ja taltioida ne kotikoneelle. Näin ihon vertailu on vuosien kuluttua helpompaa. 

Netistä, esimerkiksi myskincheck.fi-sivustolta, löytää kuvavinkkejä asioista, joita luomia tarkkaillessa tulisi seurata. 

Vaatteet, varjo ja aurinkovoiteet ovat edelleen paras keino suojautua liialliselta paahteelta.

 

 

 

 

Vierailija

Länsimaissa ihminen käyttää keskimäärin noin kymmentä kosmetiikkatuotetta päivittäin ja kussakin tuotteessa on keskimäärin 30 eri ainesosaa. Näiden yhteisvaikutuksista on hyvin vähän tietoa. Ja varsinkin auringon ja näiden yhteisvaikutuksista ei juurikaan. Lähes kaikesta kosmetiikasta (myös apteekin) on löydetty haitallisia kemikaaleja. Kosmetiikan haitalliset kemikaalit aiheuttavat mm. ihosyöpää. 

Näiden kulutus on monikymmenkertaistunut massiivisen markkinoinnin takia, kun koko ajan puhdasta ihoa pestään, rasvataan ja hajustetaan.  Ihan turhaan. Tieteen kannalta asia on harvinaisen selvä. Terveen ihmisen iho ja sen läpäisyeste sekä normaali mirobifloora toimivat moitteettomasti ilman saippuapesuakin. Ihosta lähtee ihoa suojaava rasva pois, kun käyttää saippuaa. On eri asia, jos ihossa on likaa, joka ei vedellä lähde.

Jo vauvoja pestään suomessa pesuaineilla. Miksi? Eli vältä saippuaa, shampoota, kosteusvoiteita, aurinkorasvoja, dödöä, meikkejä jne... Näistä kaikista on löydetty haitallisia kemikaaleja. Näiden kulutus on monikymmenkertaistunut massiivisen markkinoinnin takia, kun koko ajan puhdasta ihoa pestään, rasvataan ja hajustetaan. On olemassa luonnonkosmetiikkaa, jossa näitä haitallisia kemikaaleja ei ole.

Yllättäen suurin nousu ihosyöpien määrässä on havaittu niissä maissa, joissa kosmetiikkaa käytetään eniten. 

Aurinkorasvojen myyjiä kutsutaankin oikeutetusti 2000-luvun käärmeöljyn myyjiksi. Lisäksi nämä haitalliset kemikaalit joutuvat vesistöihimme ja sitä kautta ympäristöömme. Ihmisistä on löydetty paljonkin haitallisia kemikaaleja. Asiaa lisäksi tutkitaan aivan liian vähän, koska rahaa tähän ei ole.

Korrelaatio ei tarkoita automaattisesti yhteyttä, mutta todellakin melanooma lisääntyy samaa tahtia kuin kosmetiikan käyttö.

Suomen olosuhteissa ulkotöissä saatavan ultraviolettisäteilyn aiheuttaman ihosyövän riski on tutkijoiden mukaan hyvin pieni.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aurinkorasva.htm

Paraneeko kynsisieni varpaista koskaan itsestään? Auttavatko kalliit apteekin voiteet? Miksi saa mainostaa tuotetta, joka muka parantaa kynsisienen nopeasti, kun väite ei kokemukseni mukaan pidä paikkaansa?

Varpaiden kynsisieni on vaiva, joka on lähes joka 12. aikuisella. Lapsilla sitä esiintyy harvoin. Tyypillisimmillään sienikynsi muuttuu kärjestä tai kynnen sivulta sameaksi ja ruskeankeltaiseksi. Vähitellen muutos etenee kynttä pitkin pidemmälle, joskus koko kynteen.

Usein ajatellaan sienen tarttuvan kosteista tiloista, esimerkiksi uimahalleista, joissa suositellaankin käytettäväksi varvastossuja. Sieni ei kuitenkaan ole erityisen tarttuva, eikä esimerkiksi kotioloissa tarvitse suojautua sienitartuntaa vastaan.

Sienen kasvun ehkäisyn kannalta oleellisinta on välttää pitkäaikaista jalkojen hautumista kosteana.  

Kynsisienestä (kynsisilsa) ei välttämättä seuraa muita ongelmia kuin kynsien ulkonäön muuttuminen, mutta koska kynsi paksuuntuu, silsa voi myös aiheuttaa kipua. Valitettavasti varpaan kynnen alle pesiytynyt sieni ei juuri koskaan parane itsestään vaan kivuliasta silsaa pitää hoitaa.

Omatoimiseen hoitoon kuuluu jalkojen pitäminen kuivana ja ilmavien sukkien ja kenkien käyttö. Ilman sienilääkkeitä ei silti selvitä. Tehokkain lääkeaine on terbinafiini, jota kyllä myydään voiteina ja kynteen lakattavina liuoksinakin, mutta kynsisienen paikallinen hoito on yleensä tehotonta.

Jos kynsisienestä halutaan kokonaan eroon, se edellyttää yleensä useita kuukausia kestävää suun kautta otettavaa terbinafiini-kuuria. Senkään tulokset eivät ole aivan 100-prosenttisia, mutta sitä parempia, mitä pidempään kuuri kestää. Osa saattaa parantua kolmen kuukauden kuurilla, mutta vielä vuodenkin mittainen kuuri parantaa vain kahdeksan kymmenestä.

Jos kynsisieni pahasti vaivaa, lääkekuuria kannattaa kokeilla. Terbinafiinista sinänsä on hyvin vähän haittaa. Se vain ei sovi kaikkien lääkkeiden kanssa otettavaksi, joten on syytä neuvotella lääkärin kanssa onko oma lääkitys sellainen, että yhteisvaikutuksia on odotettavissa.

Miksi näitä sienen paikallishoitotuotteita saa mainostaa? Kansalaisille suunnattua lääkemainontaa sitovat lääketeollisuuden itselleen laatimat eettiset ohjeet, joiden mukaan mainoksissa ei saa esittää virheellisiä väittämiä. Sikäli kuin olen esimerkiksi terbinafiinia sisältävien paikallishoitovalmisteiden mainoksista pannut merkille, valmisteen ei ilmoitetakaan parantavan kynsisientä vaan jalkasienen. Tämä ero jää ehkä katsojalta huomaamatta, vaikka se on olennainen.

Paikallishoitovalmiste voi kyllä parantaa iholla esimerkiksi jalkapohjassa tai varpaiden välissä olevan sienitulehduksen, mutta ei kynsisientä.
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kynsisieni paranani kynttä ohe...

Ostin kynsisieneen hoitoon tarkoitettua kallista linimenttiä, vaikka apteekissa varoiteltiin, että hoito ei välttämättä tehoa. Lääkkeen mukana tulleessa käyttöohjeessa oli kehotus, joka liittyi siihen, että kynttä piti viilata ennen linimentin sivelyä kynnen päälle. Valitettavasti lause oli muotoiltu väärin, ehkä käännösvirheen seurauksena. En seurannut käyttöohjetta (sanatarkasti), vaan sovelsin sitä maalaisjärkeä käyttäen.

Apunani oli havainto, että kun menin ensimmäisen kerran terveyskeskukseen valittamaan kynsisientä, lääkäri rapsutti näytettä kynnen ulkopinnasta, mikä oli kovin outoa, sillä tiedän, etteivät sienet menesty kuivissa paikoissa. Lääkäri kuitenkin sanoi, että siitä kohdasta sieninäyte aina otetaan. Näyte oli negatiivinen, eikä ihme, ovathan kynteni harvinaisen paksut eli näyte otettiin suht. pitkän matkan päästä paikasta, jossa sienirihmasto kasvoi.

Kynsisieni jatkoi se jälkeeen leviämistään ja kynnen alle alkoi lopulta muodostua haisevaa mönjää. Sieni kasvoi siis selvästi kynnen alla eikä päällä! Poistin säännöllisesti kaiken kynnen alla lymyävän pehmeän moskan. Lisäksi pidin kynteni lyhyenä ja hioin sen kynsiviilalla mahdollisimman ohueksi. Tämän jälkeen sivelin kynnen ulkopintaan linimenttiä. Sieni parani, mutta tuli vuosien kuluttua takaisin, kun kynteni oli taas kasvanut normaalin paksuiseksi. Tällä kertaa jätin linimentin kokonaan pois ja tyydyin pitämään kynnen ohuena viilalla plus poistamaan moskat. Sieni parani ihan samaa vauhtia kuin linimentin kanssa, mutta kulut olivat tällä kertaa nolla euroa. Oleellista lienee se, että pitää kynnen niin ohuena, ettei sen alle pääse muodostumaan lähes hapettomia olosuhteita, joissa sienet tykkäävät kasvaa.

Maura Ryömä