Kirsi Mäntylällä, 60, on takana lähes 30 vuotta taistelua psoriasiksen, ylipainon ja muiden vaikeuksien kanssa. Niskalenkki nivelpsorista on tuonut Kirsille uuden elämänasenteen. – Nyt minä hallitsen sairauttani eikä se minua.

Vuonna 2009 Kirsi Mäntylä uskoi, et­tä vaikeat ajat olisivat vihdoin takana. Hän oli selvinnyt avioerosta, yksinhuoltajuudes­ta ja uuden ammatin opiskelusta. Siinä sivus­sa elämä oli tuonut taloushuolia, lasten on­gelmia, ylipainoa sekä monia tuskaisia päiviä psoriasiksen kanssa. Mutta kohta lapset olisi­vat omillaan, Kirsillä ammatti lähihoitajana ja koti lähempänä keskustaa. Alkaisi helpompi elämänvaihe.

— Sitten niveliä alkoi särkeä. Aamuisin en päässyt liikkeelle. Jalat olivat jäykät, polvet lu­kossa ja ranteissa hermosärkyä. Usein heräi­lin aamuyöstä, Kirsi Mäntylä kertoo.

Kun reumatologi totesi sairauden olevan nivelpsoriasis, Kirsi ei hämmästynyt. Hän oli epäillyt samaa, sillä viidesosa psoriaatikoista sairastuu nivelpsoriin. Silti isku oli kova: oma terveys romahti, juuri kun vaikeudet lasten kanssa olivat helpottaneet.

Sairaus aiheuttaa niveltulehduksen ja voi hoitamattomana vaurioittaa niveliä pysyväs­ti. Koska Kirsi sairastaa psoriasista, hänen vai­vansa osattiin diagnosoida nopeasti.

— Polveni oli niin turvonnut, ettei se taipu­nut. Särkyä helpotti, kun neste punkteerattiin pois ja tilalle laitettiin kortisonia. Olin onnelli­nen, että edes jokin apukeino löytyi.

 

Sumun vuosista aurinkoon

Koko 90-luku oli ollut selviämistaistelua: Psoria­sis riehui, mutta Kirsillä ei ollut voimia itsen­sä hoitamiseen. Neljäs lapsi, avioero ja uuden ammatin opiskelu veivät voimat. Vaikeinta olivat lasten ongelmat: nuorin poika diag­nosoitiin autistiseksi ja tytär ajautui muuton myötä väärää seuraan eikä viihtynyt koulussa.

Onneksi elämässä oli jotain hyvääkin: mie­luinen työ Helsingin Alzheimer-yhdistyksen vastaavana hoitajana.

Silti vaikeuksien määrä ei vielä ollut täyn­nä: 2006 Kirsin käsi vammautui kaatumistapaturmassa pysyvästi, ja siihen piti laittaa koko nivelen olkapääproteesi. Työpaikka oli jätettävä haikein mielin, ja Kirsi jäi työkyvyt­tömyyseläkkeelle vuonna 2007.

Tapaturmasta seuraasi myös jotain hyvää: sairaalassa hoitaja havaitsi villiintyneen psoriasiksen. Koko keho oli ihottuman peitossa.

— Olin sairastanut psoriasista lähes 20 vuotta ja vasta nyt sain ensimmäisen lähetteen Iho- ja allergiasairaalaan. Sain vihdoin hoitoa! Samassa yhteydessä kuulin ilmasto­kuntoutuksesta, joka tarkoittaa Kelan maksamia kahden viikon sopeutumisvalmennuskursseja auringon valossa Kanarian saarilla.

Ensimmäiselle matkalleen Kirsi lähti täydellisenä rupi­konnana, kuten hän itse sanoo. Kun hän palasi kolmen viikon jälkeen, iho oli hyvässä kunnossa ja tautia kuvaa­vat BSA-pisteet tasan 0. Parasta matkoilla oli vertaistuen voima.

— Löysin heimoni. He ovat sisariani ja veljiäni. Vain toinen rupikonna tietää, millaista tämä elä­mä on. Selkää kutittaa, et ylety rasvaamaan, uni ei tule, liikunta ei onnistu. Etkä kehtaa edes riisuu­tua kenenkään vieraan aikana!

— On ihanaa, kun kanssasisar rasvaa rupisen ihon. Hen­kinen tuki ja joukon voima antaa uutta toivoa.

 

60 kiloa kevyempi mummi

Ilmastokuntoutuksen jälkeen Kirsi sai voimaa huomattuaan, että sairaus on hallittavissa. Iloa toivat myös las­tenlapset. Ylipaino-ongelma kuitenkin paheni.

— Vatsamakkarat täyttivät koko sylini, painoin lähes 130 kiloa. En pystynyt pitämään viidettä lapsenlastani sylissäni.

Kirsi ymmärsi, ettei nykyinen olotila tietäisi pitkää iso­äitiyttä. Paino kuormitti myös sairaita niveliä ja vaikeut­ti liikkumista.

— Niin suuren ylipainon kanssa en tulisi selviämään. Sil­loin todella mietin, haluanko elää terveenä ja viettää aikaa lastenlasteni kanssa?

Kirsi oli aina asettanut lapset etusijalle: hän teki ruokaa lapsille, söi ruokien jämiä eikä nauttinut päivässä yhtään kunnon ateriaa. Hän söi iltaisin. Suurin herkku oli jääte­lö. Myös makkarat, maksapasteijat ja grillikylki kelpasivat.

Pari kertaa Kirsi onnistui laihduttamaan 20—30 kiloa.

— Mutta kaikki tuli korkojen kanssa takaisin! Rasvasolut eivät kuole vaan aktivoituvat nopeasti toimimaan, kun ruokavalio palautuu entiselleen.

Vuonna 2008 Kirsi päätti yrittää vielä kerran, tällä ker­taa terveysaseman painonhallintaryhmässä.

— Itkien vuodatin terveydenhoitajalle elämäni. Sain hä­neltä ja ryhmästä valtavasti tukea.

Kirsi muutti ruokavaliotaan eikä syö enää tomaattia, perunaa, paprikaa tai munakoisoa. Hän vähensi reippasti myös kovien rasvojen määrää. Samoin punainen liha, lei­pä sekä pastat ja riisit ovat jääneet pois. Sen sijaan hedel­mät, marjat, vihannekset ja kookosöljy ovat tervetulleita. Uusi herkkuruoka on aurinkosalaatti.

— Tämä on ollut täydellinen elämäntapamuutos, Kirsi kertoo.

Ihannepainoon 70 kiloon pääsy kesti kaksi ja puoli vuot­ta, joten Kirsillä oli aikaa sisäistää painonhallinnan ydin.

— Nyt ymmärrän, että on syötävä 3—4 tunnin välein eikä vasta illalla. Ja jos liikaan kalansyöntiin voi kuolla, minulle käy varmaan niin, hän nauraa.

Toinen osa Kirsin itsehoito-ohjelmaa on kunnosta huo­lehtiminen. Hän käy 2—3 kertaa viikossa vesijumpassa tai -juoksussa. Pehmeä laji sopii nivelille.

— Lääkäri sanoi suoraan, että paras lääke on lihaskun­nosta huolehtiminen. Sairaat nivelet tarvitsevat lihastukea pysyäkseen toimintakykyisinä. Siksi koetan käydä kaksi kertaa viikossa kuntosalillakin.

 

Uupumuksen torjujaksi

Hoitamaton, laajalle levinnyt psoriasis voi ääritapauksissa nujertaa henkisesti. Kun koko iho tulehtuu ja märkii, tila ilman hoitoa on tuhoisa.

— Moni pitkäaikaissairaus on todella väsyttävä. Joudut elämään sairauden ehdoilla, tekemään kuorintoja, hoita­maan rasvauksia ja kulkemaan valohoidoissa sairaalassa. Koko elämäsi on yhtä sairauden hoitoa! Kirsi kuvaa.

— Sairaus voi ottaa fyysisesti ja henkisesti vallan. Kun kivut ovat kovat, et voi liikkua etkä jaksa osallistua. Ehkä syöt tai lohduttaudut alkoholilla. Ja sitten tulee ylipainoa, masennut lisää etkä jaksa välitä mistään.

Kirsillekin epätoivon tunteet ovat tuttuja. Kylkiäisenä vaanii masennus, joka viestittää, että älä edes yritä, sillä mikään ei kannata kuitenkaan. Läheltä hän on myös näh­nyt, mitä tapahtuu, kun toivo menee. Ystävä masentui sai­rauden myötä ja jätti hoidot kesken. Oman hengenheimo­laisen kuolema muutti Kirsiä.

— Päätin, että jos saan yhdenkin ihmisen vedettyä ulos kotikopperostaan, teen sen. Suren koko ajan sitä, miten moni psoriaatikko kärsii yksin kotona!

Hän toimii nykyään Helsingin seudun psoriasisyhdis­tykseessä ”tsemp­parina”.

— Sanonkin välillä, että toppuutelkaa minua, jos olen lii­an innokas. Toivon niin kovasti, ettei kukaan tuhlaisi niin monta vuotta ylipainon alla kuin itse tuhlasin.

Koska Kirsi on kokenut vertaistuen voiman, hän haluaa rohkaista muita psoriaatikkoja mukaan toimintaan. Il­mastokuntoutukseen voi hakea, jos on saanut diagnoosin psoriasiksesta tai nivelpsorista.

— Matkat hoitavat monella tavalla: aurinko, merivesi, lu­ennot ja vertaistuki auttavat jaksamaan.

 

 

 

vaihdevuodet, menopaussi, hormonikorvaushoito

Millä keinoilla sinä helpotat vaihdevuosioireita? Vastaa kyselyymme ja auta meitä keräämään itsehoitokeinoja, jotka helpottavat 50+ -naisen elämää.

Suomalaisten naisten vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51-vuotiaana.

Kuukautiset jäävät silloin lopullisesti pois, mutta jo sitä ennen hormonitoiminnan muutos tuo monille kuumia aaltoja, katkonaisia yöunia ja muita vaihdevuosiin liittyviä oireita. 

Kerro, millaisia itsehoitokeinoja sinä käytät tai olet kokeillut vai turvaudutko hormonikorvaushoitoon? Entä millaista apua olet saanut omista keinoistasi?

Kyselyyn vastanneiden kesken arvomme Emeran Mayerin kirjan Viisas vatsa - kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä (Atena, 2017). 

 

Yhteystiedot

Olen täysi-ikäinen ja haluan saada ensimmäisten joukossa kilpailukutsuja, ainutlaatuisia etuja ja edullisia tarjouksia Sanoma Media Finland Oy:ltä ja sen kanssa kulloinkin samaan Sanoma-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
arat rinnat, rintakipu, vaihdevuodet

 

Olen 45-vuotias nainen. Rintani ovat olleet kipeät jo jonkin aikaa, varsinkin nännit. Kun painaa niitä, sattuu. Kuukautisia minulla ei ole ollut kuin kerran vuoden aikana ja vaihdevuosioireet ovat alkaneet. En syö mitään hormoneita enkä lääkkeitä.

Ilmeisesti kysyjää huolettaa eniten rintojen arkuus, ei niinkään kuukautisten harveneminen tai vaihdevuosioireet. Varmuudella ei vielä voi todeta, että menopaussi (eli viimeinen kuukautisvuoto) on ohitettu. Mutta todennäköisesti kovin montaa vuotoa ei ole enää odotettavissa.

Rinnat reagoivat usein kuukautiskierron mukaan. Ennen vuodon alkua ne voivat olla kovin kipeät, turvoksissa ja kosketusarat. Monella tämä helpottaa menopaussin yhteydessä, kun estrogeenitasot ovat laskeneet.

Kysymyksessä kuvattu oire ei viittaa mihinkään vakavaan sairauteen. Oire on molemmin puolinen, rinnat ovat kipeät kun niitä puristaa, eikä eritettä ole tullut. Jos oire häiritsee, kannattaa käydä lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla. Rintojen tunnustelun perusteella voidaan arvioida, onko rintojen kuvantamiseen aihetta.

Jos vaihdevuosioireet haittaavat, kannattaa pohtia lääkärin kanssa, olisiko syytä aloittaa hormonihoito. Hoidon aloittamista puoltaisi keskimääräistä aiemmin alkanut menopaussi.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

vesi, jano, laihduttaminen

Maailman vesipäivän kunniaksi ratkomme vesimyyttejä tieteellisen tiedon valossa.

Myytti 1. Pitää juoda, kun janottaa

Jano on fysiologinen reaktio, joka johtuu aivojen janokeskuksen aktivoitumisesta ja nesteen vähentyneestä erityksestä munuaisten kautta.

Janon tunne merkitsee jo nestevajauksen syntymistä, sillä ihmiset tuntevat janoa vasta menetettyään suuria määriä nesteitä. Esimerkiksi jos kuumassa ilmastossa juodaan nestettä pelkästään janon tunteen mukaisesti, kolmasosa nestevajeesta jää korvaamatta.

Liikunnan aikana kropasta häviää nestettä noin 0,5–1 litraa tunnissa. Tänä aikana tulisikin nauttia vettä noin 2–5 desilitraa vajeen korvaamiseksi. Näin myös elimistö pysyy viileämpänä ja vähemmän kuormittuneena.

Jano on pulmallinen nestevajeen määrittäjä. Etenkin liikkuessa on tärkeää juoda vettä jo ennen janon tunnetta!

Myytti 2. Veden juominen piristää

Olet ehkä osannut yhdistää kuivan suun, päänsäryn ja väsymyksen liian alhaiseen vedenjuontiin, mutta tiesitkö, että liian vähäinen veden saanti voi heikentää mielialaa, tehtävistä suoriutumista, muistia, tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä. Ei mikään skarpein olotila.

Yksi keino optimaalisen mielialan ylläpitämiseen on siis yksinkertaisesti veden juomisen muistaminen – mutta miten? Hanki värikäs vesipullo ja ajasta puhelimesi hälyttämään tunnin välein muistuttamaan nestetankkauksesta. Ennen kuin huomaatkaan, veden juomisesta on tullut jo tapa. Eikä paluuta entiseen ole!

Lasi vettä on tehokas pikapiristäjä.

Myytti 3. Veden juomisella kilot karisevat

Kautta aikojen nettipalstat ovat toitottaneet veden juomisen tärkeyttä laihdutuksen yhteydessä – eikä suotta. Eräs yksinkertainen keino on unohtaa kaikki sokeripitoiset juomat ja korvata ne vedellä. Juomien mukana nimittäin kertyy huomaamatta kaloreita, jotka voitaisiin helposti välttää vain veden juomisella.

Elimistön nestevaje voi johtaa vireystilan laskemiseen ja nälän tunteen lisääntymiseen, mikä saattaa viestiä keholle väärää signaalia: ruoan himoa.

Veden todellinen vaikutus laihdutukseen on tutkimusten mukaan pieni, mutta kuitenkin yksi edistävä tekijä muiden joukossa. Jos pelkkä vesi ei kuitenkaan kutkuttele makunystyröitäsi, lisää siihen sitruunaa tai limeä makua tuomaan!

Laihduttajan ei kannata liioitella veden hyötyä eikä  juoda yli suositusten.

Myytti 4. Vettä ei voi juoda liikaa

Valtion ravitsemussuosituksen mukaan jatkuvasta ylimääräisestä vedenjuonnista ei ole hyötyä terveydelle, eikä ylimääräisellä vesimäärällä ole kehoa ”puhdistavaa” vaikutusta. Kohtuuton vedenjuonti voi olla jopa vaarallista.

Terve ihminen voi juoda jopa 5–10 litraa vettä päivässä, mikäli juominen jakautuu usealle tunnille ja munuaiset toimivat normaalisti.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että harva tarvitsee yli 2–3 litraa nestettä päivässä.

 

Normaalipainoisessa naisessa on noin 55 % vettä ja jotta nestetasapaino pysyisi kunnossa, tulisi nestettä nauttia sellaisenaan noin 1–1,5 litraa joka päivä.
Tarvittavaa nestemäärää kuitenkin lisää monet yksilölliset tekijät, kuten ikä, ravitsemus, raskas liikunta ja helle.

atopia, ihotulehdus, kortisoni, kutina, päänahka

Atooppinen iho on paitsi rutikuiva myös tulehtunut. Iho ei parane, ellei tulehdusta saada rauhoittumaan.

Tulehtuneen ihon ongelma ei ratkea pelkillä perusvoiteilla vaan tarvitaan lääkevoiteita. Sekä kortisoni- että muusivoiteet tehoavat, kunhan niitä käyttää oikein.

Kortisonia pelätään. Turhaan, vakuuttaa ihotautien erikoislääkäri.

Oikein käytettynä kortisoni rauhoittaa tulehtuneen ihon, poistaa kutinan eikä ohenna ihoa. Kortisonikuuri pitää aloittaa heti, kun kutina antaa merkkejä ja jatkaa vielä pari päivää tilanteen rauhoituttua.

Sitten pidetään tauko.

Reseptillä saatavaa takrolimuusia karsastetaan kenties vielä kortisoniakin enemmän. Syynä on alkuun monelle tuleva kuumotus ja kirvely. Niitä voi estää ottamalla asetosalisyylihappoa tai parasetamolia tuntia ennen voitelua. Oireet rauhoittuvat yleensä muutamassa päivässä.

Jos on taipumusta uuteen ihotulehdukseen heti hoidon loputtua, lääkevoiteita voi käyttää pari kertaa viikossa jatkuvasti tulehdusherkillä alueilla.

Näin kukistat päänahan kutinan

Kuivan päänahan kutinaa voi helpottaa samoin kuin ihonkin voidepesulla. Korvaa tällöin sampoo kevyellä perusvoiteella (esimerkiksi Aqualan L).

Kutisevalle päänahalle on apteekissa omia sampoosarjoja, kuten Ducray ja ACO. ACOlla on myös kuivaan tukkaan levitettävä geeli, jota voi käyttää useita kertoja päivässä.

Kortisonia saa myös  liuoksena. Se toimii kuten kortisonivoiteet mutta ei rasvoita hiuksia. Lisäksi on syytä käyttää ajoittain hilsesampoota Malassezia-sienen poissa pitämiseksi.

Asiantuntijat: Tapio Rantanen, ihotautien erikoislääkäri, Tampere. Tuire Hastell, kuntoutussuunnittelija, Iholiitto.