happolääkkeet hapoton maha  helikobakteeri närästys
Kuva Shutterstock

Vatsahapot saattavat närästää mutta ovat tosi tarpeellisia. Muun muassa väsymys, anemia ja puutumisoireet voivat olla merkkejä hapottomasta mahasta.

Oletko sopivasti hapan? Kysymys kuulostaa oudolta, mutta vatsan näkökulmasta sillä on paljonkin väliä, koska terve vatsa on aina hieman hapan. Happamista olosuhteista vastaa suolahappo, jota muodostuu vatsan limakalvon soluista.

Suolahappo osallistuu terveydelle välttämättömien ravintoaineiden, kuten proteiinien, pilkkomiseen. Kun suolahappoa erittyy, haima lähettää ruoansulatusentsyymejä ja sappea ohutsuoleen, josta puolestaan ravintoaineet imeytyvät elimistöön.

Joskus vatsan hapontuotanto voi hiipua niin paljon, että seurauksena on hapoton maha eli atrofinen gastriitti. Keskivaikeaa tai vaikeaa atrofista gastriittia löytyy 2,5—10 prosentilta yli 50-vuotiaita suomalaisia.

Atrofia tarkoittaa näivettymistä, mutta koko vatsa ei sentään näivety. Näin tapahtuu sisäpinnan limakalvon suolahappoa tuottaville soluille.

Atrofinen gastriitti selviää muun muassa vatsasta otetuilla koepaloilla tai vatsan pH-mittauksella, jossa arvot vaihtelevat 1—14 välillä. Mikäli arvo on alle 4, mahaneste on silloin hapanta ja jos arvo on yli 7, neste on emäksistä. Hapoton maha on kyseessä, kun mahan pH nousee pysyvästi yli 4,5:n.

Helikobakteeri mukana

Merkittävin hapottoman mahan aiheuttaja on helikobakteeri-infektio. Se saadaan jo lapsuusiässä, tavallisimmin alle viisivuotiaana. 20-vuotiailta suomalaisilta helikobakteeri löytyy noin kymmeneltä prosentilta, kun taas yli 60-vuotiailta jopa 60—70 prosentilta.

— Tyypillisintä vatsahappojen ehtyminen on niillä keski-iän ylittäneillä, jotka kantavat helikobakteeria, kertoo gastroenterologian ylilääkäri Martti Färkkilä.

Myös pelkän vanhenemisen myötä suolen sisäpinnan solujen teho hiljalleen hyytyy, mutta hapon erityskyky säilyy yleensä normaalina korkeaan ikään saakka.

Kilpirauhanen vaikuttaa

Uusimpien tutkimusten mukaan hapoton vatsa voi olla seurausta myös autoimmuunitaudeista. Kyseessä on silloin autoimmuunigastriitti, jossa oma immuunivaste tuhoaa suolahappoa erittävät solut. Autoimmuunigastriitti voidaan todeta verikokeella, jossa mitataan happoa erittävien solujen vasta-aineet.

Jollakin tapaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta liittyy vatsahappoihin. Rooman yliopiston tutkimuksessa selvisi, että 53 prosenttia niistä koehenkilöistä, joilla oli hapoton vatsa, kärsi myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Hapotonta vatsaa ei ole helppoa omin päin tunnistaa, sillä se on yleensä täysin oireeton ja löydetään sattumalta.

— Happojen vähäisyyteen voivat kuitenkin viitata väsymys, anemia ja puutumisoireet, Martti Färkkilä sanoo.

Paratiisi bakteereille

Mitä korkeampi pH vatsassa on eli mitä vähemmän siellä on happoja, sen todennäköisemmin vatsa on paratiisi bakteereille ja hiivoille. Esimerkiksi ruoan mukana kulkeutuu mikrobeja, jotka eivät kuole vähähappoisessa mahassa.

Kun haitalliset mikrobit kasvavat ja lisääntyvät, ne saattavat aiheuttaa erilaisia vaivoja.

— Koska mahahapon tehtäviin kuuluu muun muassa steriloida syöty ravinto taudinaiheuttajista, hapotonta mahaa potevien tulisi olla tavanomaista tarkempia etenkin ulkomaanmatkoilla välttääkseen turistiripulin, Martti Färkkilä toteaa.

B-vitamiinipuutos uhkaa

Hapottomuuden haittavaikutuksiin kuuluu ravintoaineiden puutokset, erityisesti B12-vitamiinin puutos. Ruoasta peräisin oleva B12-vitamiini tarvitsee imeytyäkseen mahan limakalvolta erittyvää niin kutsuttua sisäistä tekijää. Sen eritys häviää hapottomassa mahassa.

B12-vitamiinin puutoksen tavallisin oire on hitaasti kehittyvä perniöösi anemia.

— Pitkäkestoisena B12-puute saattaa aiheuttaa neurologisia oireita, kuten hermojen toiminnan häiriöitä ja dementiaa, Martti Färkkilä sanoo.

Vajeen hoitoon voi löytyä apu B12-vitamiinitableteista. Harvardin yliopiston raportti nimittäin kertoo, että tablettimuotoisena B12-vitamiini ei vaadi imeytyäkseen mahahappoa.

Myös muiden ravintoaineiden riittävä saanti on tarkistettava. Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kirjoittaa blogissaan, että hapoton vatsa on avaintekijänä B12-vitamiinin lisäksi mahdollisesti myös sinkin, foolihapon, raudan ja kalsiumin puutostiloissa.

Tähystys ja mittauksia

Vatsan happotilanne tarkistetaan tähystyksellä koepaloineen ja pH-mittauksella.

— Lisäksi verinäytteestä otettavalla GastroPanel-biomerkkiainetestillä voidaan seuloa atrofista gastriittia ja helikobakteeri-infektiota, mutta mahdollisista seurantaa vaativista limakalvomuutoksista testi ei kerro, Martti Färkkilä toteaa.

Kuinka valppaana happotasapainon seurannassaan sitten pitäisi olla? Färkkilän mukaan hapotonta mahaa ei pääsääntöisesti tarvitse seurata tai kontrolloida, koska terveysriskit ovat melko pienet.

— Koska hapoton maha saattaa kuitenkin altistaa B12-vitamiinin imeytymishäiriölle ja sen puutteelle, on vitamiinin pitoisuus veressä aiheellista tutkia tässä yhteydessä, Färkkilä sanoo.

Jos potilas on alle 40-vuotias ja hänellä on myös B12-vitamiinin puutos, mahalaukun tähystys uusitaan 3—5 vuoden välein löydöksistä riippuen.

Koska autoimmuunigastriittiin liittyy myös muita autoimmuunisairauksia, kuten kilpirauhasen tulehdus, tulisi sitä potevalle aina tehdä laajempia tutkimuksia.

— Toistaiseksi itse hapottomaan vatsaan ei ole lääketieteellistä hoitoa eikä sitä varten ole laadittu ruokavaliota. Mutta altistavien tekijöiden, kuten helikobakteeri-infektion tai autoimmuunisairauksien, toteaminen ajoissa helpottaa potilaan tilannetta.

Närästyslääkkeen vaarat

Miljoonat ihmiset maailmassa käyttävät miljardeja euroja happosalpaajalääkkeisiin, joiden tarkoituksena on vähentää mahahappoja tai lamaannuttaa ne kokonaan. Happosalpaajia käytetään refluksitaudin oireiden eli närästyksen lievitykseen.

Vaikka happosalpaajat vähentävät oleellisesti hapontuotantoa, mikään tutkimus ei osoita, että happosalpaajat sellaisenaan tekisivät mahasta kokonaan hapottoman.

Sen sijaan pitkään käytettynä erityisesti PPI-lääkkeet eli protonipumpun estäjät voivat tuottaa terveydelle yllättäviä ikävyyksiä. American Journal of Gastroenterology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että Clostridium difficile -bakteerin aiheuttamasta – joskus hengenvaarallisestakin – ripulista kärsivät käyttivät kolme kertaa useammin PPI-lääkkeitä verrattuna niihin, joilla infektiota ei ollut.

Tutkijoiden mukaan happosalpaajat voivat altistaa myös salmonella-, kampylo-, kolera- ja listeriabakteereille.

Pennsylvanian yliopiston tutkimuksessa puolestaan löytyi yhteys PPI-lääkkeiden ja lonkkamurtumien välillä. Tulosten mukaan riski oli sitä suurempi, mitä kauemmin PPI-lääkkeitä oli käytetty.

Refluksivaivoja pitäisikin ensisijaisesti hoitaa elintavoilla: Vähentää rasvaisia ruokia, alkoholia ja suklaata, koska ne heikentävät ruokatorven alaosan sulkijalihaksen toimintaa. Ateriat on hyvä pitää pieninä ja ne kannattaa rytmittää tasaisesti: aamiainen, lounas, illallinen ja kaksi välipalaa. Tupakka on myös syytä jättää sytyttämättä, koska tupakointi lisää selvästi närästystä.

Olen 62 v. nainen. Kärsin voimakkaista hikoilupuuskista päivittäin ja usein aamuöisin. Tätä on jatkunut jo useita vuosia ja oireet ovat vähitellen pahentuneet. Käytän Thyroxin-tabletteja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Aiemmin hikoilua on hoidettu hormonihoidolla, mutta lopetin estrogeenilaastarin käytön puoli vuotta sitten. En ollut näistä oireista vapaa lääkkeen käytön aikanakaan. Oireilu häiritsee paitsi yöuntani myös asiointia, automatkoja, konserteissa ja teattereissa vierailujani.

Kilpirauhasen liikatoiminnassa hikoilu on tyyppioire. Kysyjällä on kuitenkin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja sen oireisiin hikoilu ei yleensä kuulu. Vaihdevuosiin eli kuukautisten loppumiseen liittyy varsin usein kuumotuksia ja hikipuuskia. Ne voivat toki jatkua jopa parikymmentä vuotta, mutta kyllä lievittyvät vuosien kuluessa. Vaihdevuosien hikoiluaallot näkyvät kasvoilla ja rinnalla, ilman edeltävää rasitusta. Estrogeeni auttaa niihin tehokkaasti.

Yöhikoilu on suhteellisen tavallinen vaiva, jolle ei tutkimuksissa yleensä löydy mitään syytä. Kysyjän tapauksessa hikoilu on ilmeisesti pahempi päivällä eikä se liity rasitukseen. Hikoilun takaa voi joskus löytyä sairauksia, joihin useimmiten liittyy muitakin oireita, jotka auttavat syiden selvittelyissä.

Tietyt sairaudet, kuten diabetes, kilpirauhasten liikatoiminta, krooninen infektio ja syöpä, voivat lisätä hikoilua. Sama vaikutus saattaa olla ylipainolla. Rasvakudos toimii eristeenä ja nostaa sisäistä ruumiinlämpöä, mikä puolestaan altistaa hikoilulle. Tupakointi altistaa hikoilulle, samoin kahvi ja voimakkaat mausteet.

Silloin kun hikoiluun ei löydy syytä, siihen ei tunneta mitään tehokasta hoitoa. Kotikonsteina voi kokeilla huonelämpötilan alentamista ja vaatetuksen keventämistä. Liikahikoilun hoidossa on kokeiltu lääkkeitä, kuten ns. antikolinergivalmisteita, rauhoittavia lääkkeitä ja ns. beetasalpaajia.

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Hikinenä

Miksi vaihdevuosioireet eivät lopu?

Olen yli 70-vuotias ja vasta nyt alkaa hikoilu helpottaa: enää vain öisin herään hikoilupuuskiin. Ensimmäiset vaihdevuosioireeni sain 43-vuotiaana, joten 30-vuotta on tullut kärsittyä. Estrogeeni olisi ehkä auttanut, mutta rintasyövän vuoksi en saanut sitä. On se kumma, kun vaihdevuosivaivoihin ei ole keksitty kunnollisia lääkkeitä (estrogeenia lukuunottamatta). Maailman väestöstä noin puolet on naisia, joten kaupallisia mahdollisuuksia olisi vaikka usemmallekin lääkeyhtiölle.
Lue kommentti
murrosikä, väsymys, masennus

15-vuotiaaan poikamme koulunkäynti on repsahtanut: hän käy koulussa mutta alisuoriutuu ja on väsynyt. Jonkinasteinen keskittymisvaikeus on todettu ja tukea on yritetty antaa. Mikään ei tunnu auttavan. Yöt poika nukkuu mutta aamupala ei maistu, päivän mittaa makea kylläkin. Mitään ikävää koulussa tapahtunutta ei ole paljastettu – kavereitakin tuntuu olevan. Vanhempina alamme olla neuvottomia, mikä avuksi?

Viidentoista vuoden ikä on usein rankkaa aikaa. Nuoren on löydettävä paikkansa joukosta ja hän miettii identiteettiään, omaa kelpaavuuttaan, seksuaalisuuttaan, arvojaan ja tavoitteitaan. Lapsuuden jättäminen taakse pelottaa ja kiehtoo. Moni erheellisesti kuvittelee, ettei hänen enää pitäisi tukeutua omiin vanhempiin niin kuin aiemmin. Ajatukset ja murheet ovat harvoin tietoisia.

Ikätovereiden seurassa tapahtuu monenlaista, niin jännittäviä kuin ikäviäkin asioita. Nuoren tuntosarvet ovat pystyssä. Moni käyttää paljon energiaa ilmeiden, eleiden ja äänensävyjen tulkitsemiseen. Aikuisen mielestä mitätön tapahtuma saattaa aiheuttaa nuoressa huomattavia tunnekuohuja.

Opiskelu on armotonta, koska nuori ei voi ottaa siitä lomaa. Jos jäät pois, jäät jälkeen. Osa nuorista kohdistaa itseensä epärealistisia odotuksia, ja kun ei yllä niihin, kokee epäonnistuneensa.

Se, miten yksilö reagoi, riippuu temperamentista. Osa nuorista käy innokkaasti väittelyihin tai pohdintoihin, osa haluaa purkaa kiihkeät tunteet rajun fyysisesti. Osa käsittelee mielenmyllerrystään unessa, josta tulee rauhatonta. Osa vetäytyy ja vaikuttaa jatkuvasti väsyneeltä.

Nuori ei valehtele, jos hän sanoo, ettei hän tiedä, mikä häntä vaivaa, tai ettei häntä vaivaa mikään. Nuori osaa harvoin kertoa tunteistaan . Hän voi kertoa tietystä tapahtumasta, jonka aiheuttamat kuohut ovat ehkä mielessä.

Opettajilla on yleensä hyvä käsitys siitä minkälainen on normaalia käytöstä ja milloin tarvittaisiin tutkimuksia. Koulunumeroiden lasku on yksi signaali siitä, että kaikki ei ole hyvin.

Selvittelyn voi kuitenkin alkaa ihan yksinkertaisilla asioilla. Ei varmasti haittaisi, jos ruokailurytmiä saa parannettua. Napostelun kautta verensokeri nousee mutta myös laskee nopeasti, ja verensokerin heittelyt väsyttävät. Jos elintavat saadaan kuntoon, mutta vetämättömyys jatkuu, sairauksien lisäksi mm. mahdolliset mielialapulmat, ahdistus ja oppimisvaikeudet kannattaa kartoittaa, koska kaikkiin näihin on tarjolla hyviä apuja.

Selvittelyt voi hyvin alkaa vaikkapa kouluterveydenhuollossa. Tärkeintä olisi saada nuori itse haluamaan muutosta tilanteeseen.
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

luuliikunta nivelrikko fibromyalgia

54-vuotiaalla äidilläni todettiin fibromyalgia ja nivelrikko polvissa kolmisen vuotta sitten. Isoäidillänikin on nivelrikkoa. Ovatko nämä sairaudet periytyviä? Olen itse 30-vuotias.

Fibromyalgiaan liittyy laaja-alaista tuki- ja liikuntaelimistön kipua ja jäykkyyttä, uupumusta, univaikeuksia, mielialan laskua ja moninaisia vaivoja, joille ei tutkimuksissa löydy muuta selittävää syytä . Fibromyalgian syytä ei vielä tunneta. Maailmanlaajuisesti sitä esiintyy noin 2-4 %:lla . Suomalaisesta kaksostutkimuksesta saatujen tietojen perusteella periytyvyyden on arvioitu selittävän noin puolet fibromyalgiaan sairastumisen riskistä.

Fibromyalgiaan ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Liikunnalla, terveellisillä elintavoilla, ylipainon välttämisellä ja tietyillä mielialaan ja kipuun vaikuttavilla lääkkeillä voidaan lievittää oireita.

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus, jossa niveltä suojaava rustopinta vaurioituu ja vuosien kuluessa tuhoutuu aiheuttaen kipua nivelissä, tavallisimmin polvissa, lonkissa, sormissa ja selässä. Nivelrikko voi saada alkunsa nivelen vammasta mutta suurimmalla osalla nivelrikko ilmenee ilman selvää syytä. Nivelrikolle altistavia tekijöitä ovat ikä, ylipaino, poikkeava nivelen kuormitus, nivelten kehityshäiriöt ja perimä. Nivelrikkoonkaan ei ole parantavaa hoitoa.

Oireita voidaan lievittää sopivalla liikunnalla, kipulääkkeillä ja joskus niveliin pistettävillä kortisonilla ja hyaluronihapolla. Normaalipainoon pyrkiminen on tärkeää etenkin lonkka- ja polvinivelrikossa. Suun kautta otettavilla nivelrikkolääkkeillä (glukosamiini ja kondroitiini) ei ole tutkimuksissa voitu osoittaa merkittävää tehoa. Mikäli muut hoidot eivät riitä, tehdään tekonivelleikkaus.

Nivelrikko periytyy selvemmin kuin fibromyalgia. Normaalipaino, säännöllinen liikunta ja terveet elämäntavat auttavat nivelrikon ehkäisyssä, mutta perintötekijöiden vuoksi se ei ole näillä keinoillakaan täysin vältettävissä.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

kyynärpääkipu

Olen 50-vuotias nainen ja kärsin oikean käsivarren puutumisesta erityisesti nukkuessa ja pyöräillessä. Minulla on todettu diabeteksen esiaste ja verisuonten rappeutumia päässä.

Oireisto vie ajatukset kyynärhermon ongelmaan. Sille on ominaista kyynärvartta pitkin pikkurilliin säteilevä puutumisen tunne. Tavallisimmin hermo ärtyy tai vahingoittuu kyynärpään kohdalla. Jokainen on varmasti joskus tuntenut sähköiskumaisen kivun, kun tuohon kohtaan on osunut isku. Nukuttaessa kyljellään kämmen posken alla hermo usein venyy kyynärpään ja joskus myös rannekanavan kohdalta. Käsi voi tuntua pitkään puutuneelta. Ranteen yliojennus pyöräilyn aikana voi myös ärsyttää hermoa.

Hoitona on nukkuma-asennon muuttaminen ja kyynärpään käytön vähentäminen. Joskus voidaan tarvita leikkausta. Kyynärhermon ärsytys tai vaurio on yleinen ilman muuta neurologista sairautta, mutta voi joskus olla osa laajempaa ääreishermojen rappeutumista.
Käsivarren puutuminen rasituksessa ei siis aina olen sepelvaltimo-oire. Sydänoireiksi ei sovi yöllinen puutuminen eikä oireilu vain pyöräillessä.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.