happolääkkeet hapoton maha  helikobakteeri närästys
Kuva Shutterstock

Vatsahapot saattavat närästää mutta ovat tosi tarpeellisia. Muun muassa väsymys, anemia ja puutumisoireet voivat olla merkkejä hapottomasta mahasta.

Oletko sopivasti hapan? Kysymys kuulostaa oudolta, mutta vatsan näkökulmasta sillä on paljonkin väliä, koska terve vatsa on aina hieman hapan. Happamista olosuhteista vastaa suolahappo, jota muodostuu vatsan limakalvon soluista.

Suolahappo osallistuu terveydelle välttämättömien ravintoaineiden, kuten proteiinien, pilkkomiseen. Kun suolahappoa erittyy, haima lähettää ruoansulatusentsyymejä ja sappea ohutsuoleen, josta puolestaan ravintoaineet imeytyvät elimistöön.

Joskus vatsan hapontuotanto voi hiipua niin paljon, että seurauksena on hapoton maha eli atrofinen gastriitti. Keskivaikeaa tai vaikeaa atrofista gastriittia löytyy 2,5—10 prosentilta yli 50-vuotiaita suomalaisia.

Atrofia tarkoittaa näivettymistä, mutta koko vatsa ei sentään näivety. Näin tapahtuu sisäpinnan limakalvon suolahappoa tuottaville soluille.

Atrofinen gastriitti selviää muun muassa vatsasta otetuilla koepaloilla tai vatsan pH-mittauksella, jossa arvot vaihtelevat 1—14 välillä. Mikäli arvo on alle 4, mahaneste on silloin hapanta ja jos arvo on yli 7, neste on emäksistä. Hapoton maha on kyseessä, kun mahan pH nousee pysyvästi yli 4,5:n.

Helikobakteeri mukana

Merkittävin hapottoman mahan aiheuttaja on helikobakteeri-infektio. Se saadaan jo lapsuusiässä, tavallisimmin alle viisivuotiaana. 20-vuotiailta suomalaisilta helikobakteeri löytyy noin kymmeneltä prosentilta, kun taas yli 60-vuotiailta jopa 60—70 prosentilta.

— Tyypillisintä vatsahappojen ehtyminen on niillä keski-iän ylittäneillä, jotka kantavat helikobakteeria, kertoo gastroenterologian ylilääkäri Martti Färkkilä.

Myös pelkän vanhenemisen myötä suolen sisäpinnan solujen teho hiljalleen hyytyy, mutta hapon erityskyky säilyy yleensä normaalina korkeaan ikään saakka.

Kilpirauhanen vaikuttaa

Uusimpien tutkimusten mukaan hapoton vatsa voi olla seurausta myös autoimmuunitaudeista. Kyseessä on silloin autoimmuunigastriitti, jossa oma immuunivaste tuhoaa suolahappoa erittävät solut. Autoimmuunigastriitti voidaan todeta verikokeella, jossa mitataan happoa erittävien solujen vasta-aineet.

Jollakin tapaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta liittyy vatsahappoihin. Rooman yliopiston tutkimuksessa selvisi, että 53 prosenttia niistä koehenkilöistä, joilla oli hapoton vatsa, kärsi myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Hapotonta vatsaa ei ole helppoa omin päin tunnistaa, sillä se on yleensä täysin oireeton ja löydetään sattumalta.

— Happojen vähäisyyteen voivat kuitenkin viitata väsymys, anemia ja puutumisoireet, Martti Färkkilä sanoo.

Paratiisi bakteereille

Mitä korkeampi pH vatsassa on eli mitä vähemmän siellä on happoja, sen todennäköisemmin vatsa on paratiisi bakteereille ja hiivoille. Esimerkiksi ruoan mukana kulkeutuu mikrobeja, jotka eivät kuole vähähappoisessa mahassa.

Kun haitalliset mikrobit kasvavat ja lisääntyvät, ne saattavat aiheuttaa erilaisia vaivoja.

— Koska mahahapon tehtäviin kuuluu muun muassa steriloida syöty ravinto taudinaiheuttajista, hapotonta mahaa potevien tulisi olla tavanomaista tarkempia etenkin ulkomaanmatkoilla välttääkseen turistiripulin, Martti Färkkilä toteaa.

B-vitamiinipuutos uhkaa

Hapottomuuden haittavaikutuksiin kuuluu ravintoaineiden puutokset, erityisesti B12-vitamiinin puutos. Ruoasta peräisin oleva B12-vitamiini tarvitsee imeytyäkseen mahan limakalvolta erittyvää niin kutsuttua sisäistä tekijää. Sen eritys häviää hapottomassa mahassa.

B12-vitamiinin puutoksen tavallisin oire on hitaasti kehittyvä perniöösi anemia.

— Pitkäkestoisena B12-puute saattaa aiheuttaa neurologisia oireita, kuten hermojen toiminnan häiriöitä ja dementiaa, Martti Färkkilä sanoo.

Vajeen hoitoon voi löytyä apu B12-vitamiinitableteista. Harvardin yliopiston raportti nimittäin kertoo, että tablettimuotoisena B12-vitamiini ei vaadi imeytyäkseen mahahappoa.

Myös muiden ravintoaineiden riittävä saanti on tarkistettava. Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kirjoittaa blogissaan, että hapoton vatsa on avaintekijänä B12-vitamiinin lisäksi mahdollisesti myös sinkin, foolihapon, raudan ja kalsiumin puutostiloissa.

Tähystys ja mittauksia

Vatsan happotilanne tarkistetaan tähystyksellä koepaloineen ja pH-mittauksella.

— Lisäksi verinäytteestä otettavalla GastroPanel-biomerkkiainetestillä voidaan seuloa atrofista gastriittia ja helikobakteeri-infektiota, mutta mahdollisista seurantaa vaativista limakalvomuutoksista testi ei kerro, Martti Färkkilä toteaa.

Kuinka valppaana happotasapainon seurannassaan sitten pitäisi olla? Färkkilän mukaan hapotonta mahaa ei pääsääntöisesti tarvitse seurata tai kontrolloida, koska terveysriskit ovat melko pienet.

— Koska hapoton maha saattaa kuitenkin altistaa B12-vitamiinin imeytymishäiriölle ja sen puutteelle, on vitamiinin pitoisuus veressä aiheellista tutkia tässä yhteydessä, Färkkilä sanoo.

Jos potilas on alle 40-vuotias ja hänellä on myös B12-vitamiinin puutos, mahalaukun tähystys uusitaan 3—5 vuoden välein löydöksistä riippuen.

Koska autoimmuunigastriittiin liittyy myös muita autoimmuunisairauksia, kuten kilpirauhasen tulehdus, tulisi sitä potevalle aina tehdä laajempia tutkimuksia.

— Toistaiseksi itse hapottomaan vatsaan ei ole lääketieteellistä hoitoa eikä sitä varten ole laadittu ruokavaliota. Mutta altistavien tekijöiden, kuten helikobakteeri-infektion tai autoimmuunisairauksien, toteaminen ajoissa helpottaa potilaan tilannetta.

Närästyslääkkeen vaarat

Miljoonat ihmiset maailmassa käyttävät miljardeja euroja happosalpaajalääkkeisiin, joiden tarkoituksena on vähentää mahahappoja tai lamaannuttaa ne kokonaan. Happosalpaajia käytetään refluksitaudin oireiden eli närästyksen lievitykseen.

Vaikka happosalpaajat vähentävät oleellisesti hapontuotantoa, mikään tutkimus ei osoita, että happosalpaajat sellaisenaan tekisivät mahasta kokonaan hapottoman.

Sen sijaan pitkään käytettynä erityisesti PPI-lääkkeet eli protonipumpun estäjät voivat tuottaa terveydelle yllättäviä ikävyyksiä. American Journal of Gastroenterology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että Clostridium difficile -bakteerin aiheuttamasta – joskus hengenvaarallisestakin – ripulista kärsivät käyttivät kolme kertaa useammin PPI-lääkkeitä verrattuna niihin, joilla infektiota ei ollut.

Tutkijoiden mukaan happosalpaajat voivat altistaa myös salmonella-, kampylo-, kolera- ja listeriabakteereille.

Pennsylvanian yliopiston tutkimuksessa puolestaan löytyi yhteys PPI-lääkkeiden ja lonkkamurtumien välillä. Tulosten mukaan riski oli sitä suurempi, mitä kauemmin PPI-lääkkeitä oli käytetty.

Refluksivaivoja pitäisikin ensisijaisesti hoitaa elintavoilla: Vähentää rasvaisia ruokia, alkoholia ja suklaata, koska ne heikentävät ruokatorven alaosan sulkijalihaksen toimintaa. Ateriat on hyvä pitää pieninä ja ne kannattaa rytmittää tasaisesti: aamiainen, lounas, illallinen ja kaksi välipalaa. Tupakka on myös syytä jättää sytyttämättä, koska tupakointi lisää selvästi närästystä.

punkki, puutiainen, borrelioosi, Lymen borrelioosi

Punkin levittämä borrelioosi on suuri matkija. Sen oireet muistuttavat monia muita sairauksia. Miten sen jäljille päästään?

Litteä ja soikea, niveljalkainen hämähäkkieläin liikkuu heinikoiden, karikkeen ja aluskasvillisuuden kätköissä. Se odottaa, että pääsee hyppäämään ohikulkevan lemmikin tai ihmisen iholle lounastamaan. Kansan suussa puutiaiselle on vakiintunut nimi punkki. Keväällä, kun ilmat alkavat lämmetä, myös puutiaiset mönkivät piiloistaan. Pisto ei tunnu miltään, sillä puutiainen sylkee iholle puudutetta.

– Puutiaisia on ollut maapallolla ehkä sata miljoonaa vuotta. Niillä on tietty ”kotikenttäetu”. Ne jatkavat tallusteluaan täällä senkin jälkeen, kun ihmisiä ei enää ole, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Miikka Peltomaa Korvalääkärikeskus Ainosta Järvenpäästä.

Borrelioosin oireet muistuttavat monia muita sairauksia, ja sitä onkin kutsuttu suureksi matkijaksi. Tämä tekee taudista helposti syypään moneen vaivaan.

Ihminen saattaa oireidensa perusteella olla vakuuttunut siitä, että hänellä on borrelioosi.

– Sairaus herättää intohimoja. Joskus vahvat äänet saavat enemmän tilaa kuin tutkittu tieto.

Iso osa Peltomaan työtä onkin selvittää, onko kyse borrelioosista vai jostain muusta. Välillä se on salapoliisityötä.

Potilaan tarina on lääkärin tärkein työkalu borrelioosiakin tutkiessa. Muita löydöksiä peilataan tätä kertomusta vasten. Taudin diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja mahdollisuuteen saada puutiaisen purema. Näiden jälkeen vasta-ainetutkimuksistakin voi olla apua.

Vasta-aineet eivät kerro

Välillä julkisuudessa kiistellään siitä, kuinka borrelioosia pitäisi tutkia ja hoitaa. Osa potilaista hakeutuu vasta-ainetesteihin tai hoitoon saksalaiselle klinikalle Augsburgiin. Myös jotkut suomalaiset lääkärit ovat lähettäneet sinne potilaiden verinäytteitä.

Saksalaislaboratoriossa on käytössä muun muassa lymfosyyttitransformaatiotesti, jota käytettiin aiemmin Suomessakin. Testi antaa kuitenkin paljon vääriä positiivisia tuloksia, ja Peltomaa kritisoikin klinikan toimintaa. Hänelle on toistuvasti tullut potilaita, jotka ovat olleet hämmentyneitä Saksasta saamistaan tuloksista.

– Testi antaa herkästi vääriä hälytyksiä, ja tämä voi johtaa hoitoihin, jotka eivät aina vastaa yleistä suositusta. Potilaat saatetaan altistaa muun muassa pitkille suonensisäisille antibioottihoidoille ja luontaishoidoille, joiden tehoa ei ole todistettu. Jos yksittäinen potilas saa apua, se ei todista lainkaan, että siitä olisi oikeasti hyötyä kaikille, Miikka Peltomaa sanoo.

Testit ja hoidot maksavat paljon, puhutaan tuhansista euroista. Pitkät antibioottikuurit taas tekevät monista bakteereista entistä vastustuskykyisempiä
antibiooteille. Ne myös tuhoavat suolistosta hyviä bakteerikantoja. Vasta-ainetestit vaativat paljon tulkintaa.

Jos vasta-aineet ovat  koholla, se ei välttämättä kerro tuoreesta infektiosta.

Löydös voi ihan hyvin olla kaikuja vuosien, jopa vuosikymmenten takaisesta tartunnasta ja jo kauan sitten parantuneesta taudista. Ihminen saattaa siis olla täysin terve kohonneista vasta-aineista huolimatta. Väärät positiiviset tulokset vain johtavat kohtuuttomiin hoitoihin.

– Jos ei ole varmaa syytä epäillä borrelioosia, vasta-ainetestejä ei pidä ottaa. Toisaalta kun potilaalla todetaan borrelioosille tyypillinen laajeneva
ihottumarengas, ei vasta-ainetestiä tarvitakaan, Miikka Peltomaa kertoo.
 

Asiantuntija: Miikka Peltomaa, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti, Korvalääkärikeskus Aino, Järvenpää.

Helena Miranda

Lääketieteen tohtori Helena Miranda paljastaa keinot, joilla hän pärjää hermovauriokivuksi kroonistuneen iskiaksensa kanssa.

– Kipu pitää hyväksyä mutta tehdä kaikkensa, että saa ajatukset pois siitä, silloin kun on vaikeaa, sanoo kipututkija ja työterveyslääkäri Helena Miranda.

Siihen käy mikä tahansa mukava tekeminen: lempimusiikin kuuntelu, luonnnon tarkkailu, rauhoittavat mielikuvat, pelaaminen, valokuvaus, huumori, kylmä kääre, lämpötyyny, lemmikin silittely, seksi...

– Itse hoidan kipujani esimerkiksi menemällä lämpimään kylpyyn. Jos yöllä herään kipuun, saatan siirtyä nukkumaan toisessa huoneessa olevaan sänkyyn, joka on ihanan viileä (kutsun sitä kylmähoidoksi). Yleensä särky rauhoittuu nopeasti.

–Päivällä laitan lempimusiikkia soimaan kännykän musiikkisovelluksesta, kuulokkeet päähän ja lähden koiran kanssa ulos pienelle kävelylle. Samaan aikaan annan itselleni TNS-laitteella hoitoa selkään.

Kun sattuu, tee mitä tykkäät

Koska krooninen kipu syö kykyä kokea mielihyvää, pitää erityisesti keskittyä siihen, mistä nauttii. Kun elimistö erittää mielihyvähormoneja, olo helpottuu eivätkä aivot koko ajan keskity kivun kokemiseen. Sitten kun tulee parempi vaihe, jaksaa taas hoitaa itseään, käydä lenkillä tai vesijuoksussa, miettiä syömisiään ja ehkä lopettaa sen tupakan poltonkin.

Helena Miranda kannustaa potilaita ryhtymään oman kipunsa asiantuntijaksi. Kivuliaan elämän hallinnan keinoiksi käy  rauhoittuminen, myönteisyys, myötätunto myös itseä kohtaan, tietoinen läsnäolo, lemmikin hankinta, koskettaminen...

Lääkkeettömät keinot ovat tehokkaita

Käypä hoito -suosituksessa pidetään tehokkaimpina lääkkeettöminä keinoina kipuun liikuntaa, terapeuttista harjoittelua, kognitiivis-behavioraalista terapiaa, kylmä- ja lämpöhoitoa sekä TNS:ää (ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio).

 Akupunktion ja TNS:n teho perustuu porttikontrolliteoriaan. Kun kipukohdassa kulkevia hermoja ärsytetään neuloilla tai sähköllä, kipuviestin matka aivoihin katkeaa. Samalla ”ärsytyshoito” lisää endorfiinien eritystä, jolloin mieliala paranee. Myös verenkierto virkistyy kipukohdassa, jolloin kipeä lihas saa lisää happea.

–Vaikka kivun syy ei lääkkeettömilläkään keinoilla häviä, omaa työkalupakkia kasvattamalla saa monta uutta, hyvää välinettä kivun kanssa pärjäämiseen, Helna Miranda sanoo.

Lisää tietoa lääkkeettömistä kivunhoitokeinoista Ota kipu haltuun

Lue koko juttu Hyvä terveys 8/2017. Tilaaja voi lukea lehden ilmaiseksi osoiteessa digilehdet.fi

luontoliikunta

Luontoon meno on terveysteko. Näin pääset alkuun.

  1. Osallistu luontoretkelle. Jos metsä tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, jopa pelottavalta, asiantunteva retkiopas johdattaa turvallisesti elvyttävään ympäristöön. Hyvä päivä retkelle on esimerkiksi 17.6. eli luonnonkukkien päivä. Silloin järjestetään yli 100 retkeä eri puolilla Suomea.
  2. Lähde luontopolulle. Kaupunkien ja kuntien mailla on kaikille sopivia luontopolkuja. Reittien varrella on usein joku arvokkaana pidetty kohde, kuten aarnimetsää tai soita. Jos reitin varrella on nuotiopaikka, aina nautinnollisempaa. Suunnittele itsellesi mieluinen retki.
  3. Mene metsään. Hae alkukesästä pöydällesi varpu- tai kukkakimppuja, loppukesästä sieniä ja marjoja. Kumisaappaissa tarpominen on myös rentouttavaa hyötyliikuntaa. Tai liiku metsässä, täysin ilman tavoitetta, koska se lepuuttaa aivoja ja aisteja.
  4. Liiku lapsen kanssa. Metsä tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä. Vaatiihan uusi ympäristö uudenlaisia selviytymiskeinoja. Päiväkotilasten kanssa tehdyissä kokeiluissa on huomattu, että metsä tasoittaa lasten erilaisuutta: vilkas rauhoittuu ja vetäytyvä rohkaistuu. Eikä metsää voi leikkiä loppuun.
  5. Kunnioita alkukotia. Kaupunkien puut, puistot ja metsät muistuttavat meitä alkukodistamme. Luontoa ei tarvitse pelätä eikä siistiä pois silmistä vaan opetella lukemaan ja kunnioittamaan. Asennoidu metsään kuin ystävään.

Vinkit antoi johtaja Kimmo Saarinen Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Lisätietoa luontopoluista: suomenlatu.fi, sll.fi/ luonnonkukat.

sukupuolitaudit, herpes

Minuun iski flunssa ja kuume, jonka jälkeen tuli kova kurkkukipu. Lääkäri sanoi epäilevänsä kurkussani olevan herpesviruksen aiheuttama jälkitauti. Sana herpes löi itseni lukkoon, enkä kehdannut alkaa sen enempää kyselemään, mutta asia jäi vaivaamaan. Onko minulla siis sukupuolitauti suussa? Eikö siitä pitäisi ottaa testiä ja antaa lääkitystä? Huuliherpeksen olen saanut jo pienenä, mutta voiko huuliherpes aiheuttaa tällaista?

Herpesvirusten ryhmään kuuluu yli 130 samankaltaista virusta, joille on ominaista että ne jäävät ensitartunnan jälkeen piileviksi elimistöön. Ihmisillä tautia aiheuttavia lajeja tunnetaan 8.

Arkikielessä herpesviruksella tarkoitetaan yleensä herpes simplex -virusta, jota on kahta eri tyyppiä (HSV-1 ja HSV-2). Ne aiheuttavat tyypillisen rakkulaisen tulehduksen huuliin (huuliherpes tai "yskänrokko") tai sukupuolielinten limakalvoille. Lisäksi ihmisillä tautia aiheuttaviin herpesviruksiin kuuluu mm. vesirokkoa aiheuttava varicella zoster -virus, "pusutautia" eli mononukleoosia aiheuttava Epstein-Barr-virus ja vauvarokkoa aiheuttava virus.

Aiemmin ajateltiin, että HSV-1 aiheuttaa pelkästään suun ja HSV-2 pelkästään sukupuolielinten tulehdusta, mutta nykyään tiedetään, että näin ei ole. Tulehduksen sijainti riippuu siitä, onko virustartunta saatu suun vai sukupuolielinten kautta. HSV-1 ensitartunta on yleensä oireeton. Vain pienellä osalla HSV-1 ensitartunta on rajuoireinen, kuumeinen suu- ja ientulehdus, tuolloin kyseessä on tavallisimmin parivuotias lapsi. Periaatteessa ensitartunnan oireena voi olla nielutulehdus, mutta se on hyvin harvinaista.

Ensitartunnan jälkeen virus asettuu hermosolmuihin hermosolujen tumiin. Vaikka virus jää pysyvästi elimistöön, suurin osa sen kantajista ei koskaan oireile. Uusintainfektion eli viruksen aktivoitumisen voi laukaista esim. stressi, flunssa, hormonaaliset muutokset, paikallinen hankaus, voimakas auringonvalo tai immuunivajaustila.

Suun alueella uusintainfektio ilmenee ensin pistelynä tai kutinana huulten iholla tai ienrajassa, joskus myös kitalaessa. Muutama tunti tämän jälkeen iho alkaa punoittaa ja ilmestyy kirkkaan nesteen täyttämiä pinnallisia rakkuloita, jotka usein rikkoutuvat. Tauti paranee yleensä runsaassa viikossa. Lääkitys ei tavallisessa uusintainfektiossa ole välttämätön, mutta paranemista voi nopeuttaa herpesviruslääkkeellä. Esimerkiksi asikloviiria myydään voiteena ja tablettina nykyään myös ilman reseptiä.

Kysyjä on mitä ilmeisimmin herpes simplex -viruksen kantaja, koska on aiemmin sairastanut huuliherpeksen. Flunssa on toki voinut aktivoida herpesviruksen, mutta taudinkuva ei ole uusintainfektiolle tyypillinen.

Teoriassa on mahdollista, että kysyjä on sairastunut toiseen herpes simplex -virustyypin ensi-infektioon mutta todennäköisempää on, että kyseessä on ollut jonkin muun viruksen aiheuttama nielutulehdus. Esimerkiksi Epstein-Barr-virus aiheuttaa hyvinkin rajuoireisen nielurisatulehduksen. Vielä tavallisempi rakkulaisen nielutulehduksen aiheuttaja on enterovirus. Herpes ensi-infektiota epäiltäessä voidaan verinäytteestä tutkia herpes simplex -vasta-aineet. Epäselvässä rakkulaihottumassa virus voidaan osoittaa rakkulan pohjalta otetusta näytteestä.
Jos asia edelleen vaivaa, kannattaa se ottaa puheeksi vastaanottaneen lääkärin kanssa.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.