Virtsatietulehdus eli virtsatieinfektio syntyy, kun tulehdusta aiheuttava bakteeri pääsee virtsateihin tai munuaisiin. Virtsatietulehdukset ovat pääasiassa tyttöjen ja naisten sairauksia ja erityisen selvästi virtsatietulehduksen riski lisääntyy vaihdevuosien jälkeen. Siihen sairastuu ainakin kerran peräti puolet naisista, ja tulehdus toistuu 20–40 prosentilla.
Virtsatietulehdusta on kahdenlaista: alempien virtsateiden eli virtsarakon ja virtsaputken tulehdusta sekä ylempien virtsateiden eli munuaisaltaan tai munuaisen tulehdusta. Alempien virtsateiden tulehdukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin munuaisten.

Riskit

Naisilla virtsatietulehduksen riski kasvaa etenkin vaihdevuosien jälkeen, kun limakalvojen puolustusmekanismi heikkenee. Myös sukupuoliyhdyntä ja häiriöt virtsanjohdinten toiminnassa voivat aiheuttaa tulehduksen. Miehillä virtsatietulehdus on vanhuusikää lukuun ottamatta harvinainen, ja se liittyy usein virtsateihin kohdistuviin toimenpiteisiin tai joihinkin sairauksiin, kuten diabetekseen.

Oireet

Alempien virtsateiden tulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamisen tarve ja kirvely virtsatessa – ja etenkin nämä molemmat yhdessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että sukupuolitaudit, gynekologiset tulehdukset ja eturauhastulehdus aiheuttavat samantapaisia oireita. Ylempien virtsateiden tulehduksessa ei aina tule virtsaamisvaivoja. Oireina voivat olla vaikkapa kuume ja kylki- tai selkäkivut.

Vanhuksilla jo pelkkä pahoinvointi, yleiskunnon äkillinen romahtaminen tai sekavuus voi olla merkki ylempien virtsateiden tulehduksesta. Imeväisillä pelkkä kuume ilman muita oireita riittää syyksi epäillä virtsatietulehdusta ja lähteä lääkäriin. Leikki-ikäisillä lapsilla virtsatietulehduksen oire voi olla uudelleen alkanut virtsankarkailu.

Hoito

Terveen naisen alempien virtsateiden tulehdus hoidetaan antibiooteilla. Muissa tapauksissa tauti varmistetaan virtsan bakteeriviljelyllä. Ylempien virtsateiden tulehdukset hoidetaan ensisijaisesti kymmenen vuorokauden fluorokinolon-kuurilla.

Ehkäisy

Virtsatietulehdusten uusimista voi ehkäistä omalla toiminnallaan. Jos virtsatietulehdukset liittyvät selvästi sukupuoliyhdyntään, kannattaa käydä wc:ssä ja ottaa yksi annos infektion estävää mikrobilääkitystä heti yhdynnän jälkeen. Vaihdevuosien jälkeen taas paikallinen estrogeenihoito vähentää infektioita.

Karpalo- ja puolukkamehu vähentävät tulehduksen uusimista ainakin nuoremmilla naisilla. Muutenkin kannattaa huolehtia riittävästä juomisesta, sillä juominen lisää virtsan määrää ja nopeuttaa virtsan vaihtumista rakossa. Myös ummetus kannattaa hoitaa sekä välttää kylmettymistä ja tiukkoja ja hiertäviä vaatteita. Runsas C-vitamiinin nauttiminen happamoittaa virtsaa ja hidastaa joidenkin bakteerien lisääntymistä virtsassa.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Vaihdevuosista selviää hengissä

Tuulessa viuhuvat ripsipidennykset eivät paljon lohduta, kun klassiset vaihdevuosioireet iskevät päälle. Näin niistä selviää.

Mitä vanhemmaksi lapsentekoa lykkää, sitä vaativammaksi käy elämän toinen puolisko. Viisikymppisen naisen pehmeään syliin ei kaadukaan Mister Finland -kroppainen nuori rakastaja, vaan paljon monipuolisempi saalis: vaihdevuodet, sairastavat vanhemmat, murrosikäiset lapset, uusperheen draamat ja ikärasismi työpaikalla. Lössähtänyt vartalo ja kasvot eivät vastaa omaa identiteettiä.

Äiti sai viisikymppislahjaksi muun muassa villasaalin harteitaan lämmittämään. Kyläillessään naiset pukeutuivat siniruutuisiin marttapukuihin ja ottivat seitsemää sorttia pikkuleipää. Heistä arvonsa tuntevin istahti keinutuoliin. Kutimet kilkkasivat ja maakuntalaulut raikuivat.

He eivät olisi uskoneet silmiään, jos olisivat nähneet ikätoverinsa kiirehtivän pillifarkuissaan joogatunnille älypuhelimella statustaan päivittäen.

Hormonimyrskyn silmässä

Kypsän naisen ulkokuori on äitien ajoista muuttunut, mutta sisäpuolella hormonituotanto sammahtelee tuttuun tahtiin: vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51 vuoden iässä. Alkamisaika vaihtelee, samoin oireet. Monia rassaa eniten henkinen prässi.

Pinna on kireällä, mieli apea ja muisti pätkii. Uni muuttuu katkonaiseksi. Tunteet ovat pinnalla ja kyyneleet herkässä. Pikkuasiat ärsyttävät. Eripuraa syntyy niin kotona kuin työpaikalla: mies muuttaa nukkumaan askarteluhuoneeseen ja lapsi tuskin malttaa odottaa, että pääsisi muuttamaan kotoa kokonaan. Palaverissa ääni kohoaa falsettiin, ovet paukkuvat ja poistuvat kengänkorot napsahtelevat lattiaan entistä kiivaammin. Vessassa tyrskitään itkua paperipyyhkeeseen.

Itsetunto voi olla kadoksissa, minäkuva samoin. Missä on se railakas nuori nainen, joka jaksoi juhlia aamuviiteen ja jonka perään vihelleltiin autonikkunoista? Enää ei edes pultsari läpsäytä ratikassa takapuolelle, mutta kohtelias teinipoika kyllä tarjoaa istumapaikkaa.

Viimeistään tässä iässä nainen alkaa arvostaa luottosuhdetta kampaajaan, fysioterapeuttiin, hammaslääkäriin ja gynekologiin.

— Moni keski-ikäinen nainen käyttää turhaan masennuslääkkeitä. Olisiko luonnonmukaisempi vaihtoehto sittenkin turvautua vaihdevuosien hormonihoitoon? naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maija-Liisa Rantala kysyy.

Rantalalla on gynekologina pitkä, yli 30 vuoden perspektiivi.

— Hormonikorvaus on ainut hoito, joka auttaa vaihdevuosioireisiin, ja sen turvallisuutta on tutkittu vuosikymmenien ajan. Mielestäni ei ole syytä juuttua muutamiin kymmenen vuoden takaisiin hormonihoidolle kielteisiin tutkimustuloksiin.

Joskus nainen ei uskalla käyttää tai tunnustaa käyttävänsä hormonikorvaushoitoa sosiaalisesta tuomiosta välittämättä.

— Jos hoito aloitetaan, sitä ei ole pakko jatkaa loppuikäänsä. Kyseessä ovat reseptilääkkeet, joiden hyödyt ja haitat lääkäri miettii joka kerta uudelleen.
Joka viidennellä 50-vuotiaalla naisella ei ole ollenkaan vaihdevuosioireita. Puolestaan joka viides 70-vuotias oirehtii edelleen, ja jotkut vielä jopa 80 ikävuoden kynnyksellä.

Villitys vai valitus?

Maija-Liisa Rantala kääntää peilin naiseen itseensä, eikä kuva välttämättä imartele.

— Keski-iän kriisissä ei kyseessä ole niinkään miehen viidenkympin villitys vaan naisen viidenkympin valitus.
Huonosti nukutun yön jälkeen oma aviomies on ensimmäisenä tulilinjalla. Lavuaarissa leijuu partakarvoja, jääkaapin ovi on jätetty raolleen, kahviroiskeita ei ole siivottu. Kaikki on miehen syytä.

— Kun kumppani kuuntelee aikansa tuota jäpätystä, onko ihme, jos hän löytää suhteen, jossa saa yllättäen positiivista palautetta.

Myös uusperheen kuviot rassaavat iäkkäämpääkin. Vaikka kuinka antaisi anteeksi ja olisi lojaali, ei sellaista puolisoa olekaan, ettei eksän ratkaisu ja uusi siippa jossain vaiheessa ällöttäisi.

Kouluikäisille lapsille olisi tärkeää, että äiti jaksaisi tukea heitä opiskelussa ja harrastuksissa. Rakentavaa iloa ei ole äidistä, joka työpäivän jälkeen heittäytyy sohvalle viinilasin seuraan ja huokailee samalla, miten työpaikalla taas keksittiin pyörää uudelleen.

Omat elämänvalinnat pitäisi uskaltaa kääntää vahvuuksiksi. Aikanaan kipeät tosiasiat, kuten lapsettomuus tai eron jälkeinen yksinäisyys, saattavat olla myöhemmässä iässä etu.

— Viisikymppisen naisen valttikortti työelämässä voisi olla se, että hän on sinkku, käyttää hormonihoitoa ja haluaa tehdä töitä pitkään, Maija-Liisa Rantala sanoo.

Treffit itsen kanssa

— Ei haittaa, että vanhempani kuolivat, kun olin nelikymppinen, eräs nainen huokaa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi rakastanut vanhempiaan ja kaipaisi heitä yhä, vaan silkasta helpotuksen tunteesta: säästyinpäs!

Kolmen sukupolven loukussa sinnittelevä nainen ei saa koskaan olla yksin. Iäkkäät vanhemmat tarvitsevat hoivaa, ja omat lapset jo mahdollisesti lastenhoitoapua.

Eräskin markkinointijohtajana viestintäalalla työskentelevä entinen kympin tyttö kiirehti ensin työpaikaltaan hakemaan pojanpoikansa päiväkodista, sitten valmistamaan sairaille mutta vaativille vanhemmilleen kolmen ruokalajin illallisen ja lopuksi kotiin puoliltaöin rustaamaan markkinointisuunnitelmaa.

Kaikki tämä tunnollisuus johti avioeroon ja rytmihäiriöihin. Työpaikka sentään säilyi, mutta kokemansa röykytyksen jälkeen nainen päätyi vaihtamaan ammattia rauhallisempiin kuvioihin. Rytmihäiriöihin löytyi apu estrogeenihoidosta.

— Olemme tottuneet olemaan aina uutteria koululaisia, työntekijöitä ja perheenäitejä. Miten tärkeää olisi saada olla ihan itsekseen: puuhailla parvekekasvien kanssa, lämmittää saunaa maalla, lähteä yksikseen katsomaan näyttelyä taidegalleriaan, Maija-Liisa Rantala ehdottaa.

Luovuutta tutkinut kirjailija Julia Cameron käyttää tällaisesta toiminnasta nimitystä taiteilijatreffit. Omassa rauhassa katsottu teatteriesitys, elokuva tai kävelykierros inspiroivassa ympäristössä antaa ajatuksille tilaa ja potkua ja kenties auttaa hahmottamaan, mitä oikeastaan haluaa elämältään.

Jarrutellen alamäessä

Sillä eiväthän ne halut lopu, seksihalutkaan, vaikka parikymppisen voikin olla mahdoton ymmärtää, että eläkeikäisillä on yhä aktiivista sukupuolielämää. Nuori nainen voi yökötellä, että miten kukaan pystyy rakastelemaan tuollaisen lihavan, kaljun ja kuorsaavan miehen kanssa. Mies ei ehkä ole enää mikään piukkapeppu, mutta onpa naisenkin kroppa muuttunut. Toimiva vuosikymmenten yhteispeli ja yhteinen huumori pitävät seksuaalisuuden voimissa.

Vaihdevuosissa naiselta loppuu ensin keltarauhashormonin eritys, sitten estrogeeni, jonka puute aiheuttaa klassiset oireet hikoilupuuskineen.

Munasarjojen testosteronituotanto sammuu viimeisenä, ja on yksilöllistä, milloin se loppuu. 55-vuotiaalla vielä voi olla mieshormonituotantoa, mutta monella 60-vuotiaalla ei enää. Kun naiselta loppuu mieshormonin tuotanto, libido vähenee. Mutta jo pelkkä estrogeenihoito ylläpitää halua, eivätkä yhdynnät tee kipeää, koska limakalvot säilyvät vetreinä.

— Väittäisin, että hormonihoitoa käyttävällä naisella kehonkielikin on avoimempi, Maija-Liisa Rantala sanoo.

— Hän ei myöskään nimittele itse itseään vanhaksi.

Lausutuilla sanoilla kun on taipumus siirtyä käytäntöön.

— Fakta kuitenkin on, että luonto ei enää kaipaa vaihdevuosi-ikäisiä naisia. On otettava realiteettina, että vaihdevuosien tehtävä on viedä meitä kohti hautaa: veren rasva-arvot nousevat, verenpaine nousee ja luusto heikkenee. Mutta matkaa pystyy jarruttelemaan.

Eikä elämänhalu pääty eläkejuhliin. Sen jälkeen pitäisi voida nauttia vapaudesta. Tosin vapaus saattaa olla näennäistä. Vaikka olisi kuinka fiksu, koulutettu, söisi parsakaalia ja kävisi päivittäin avannossa, voi mieli pudota syvään rotkoon. Mielen valtaa outo näköalattomuus. Lapset ovat lentäneet pesästä, ja heillä on mahdollisesti omat aviokriisinsä. Nainen saattaa polttaa itsensä loppuun puolisonsa omahoitajana, kunnes lopulta jää leskeksi.

— Elämästä katosivat värit. On harmaata ja synkkää, eräs 70-vuotias kuvailee.
Tällaisessa tilanteessa estrogeenihoito voi auttaa pahimman yli ja palauttaa taivaan yhä toiveikkaan siniseksi.

Isoäitiys tulee nykyisin ajankohtaisiksi yhä myöhemmällä iällä. Olisi kaikille osapuolille mukavaa, että naiset säilyisivät konttauskykyisinä mahdollisimman pitkään.

D-vitamiinia ja kalkkia

Hormonikorvaushoitoa ei saa käyttää, jos on sairastanut laskimotulpan tai rintasyövän. Ennen isoa leikkausta hormonihoidossa on syytä pitää tauko verenkierron komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Ennen pitkiä lentoja veritulppia ehkäisevä minihepariinihoito voisi olla aiheellinen.

— Seniorit matkustavat paljon ja kauas. Maailmanympärimatka on iso riskitekijä, Maija-Liisa Rantala tietää.
Keuhkoveritulppa eksoottisissa olosuhteissa ei houkuttele mutta toisaalta:

— Jos on käyttänyt hormonikorvaushoitoa, verisuoniperäinen dementiariski on vähäisempi. Hormonihoitoja käyttäneiltä on löydetty aivoista vähemmän amyloidiplakkeja, Maija-Liisa Rantala kertoo.
Meillä Pohjoismaissa nainen työelämässä on sääntö, ei poikkeus. Se on myös yksi syy, miksi vaihdevuosilääkitystä suositaan.

— Naisgynekologit käyttävät itse hormonihoitoa ennen kaikkea pitkäaikaishyötyjen takia. Naisen karua tulevaisuutta ovat kestovaipat ja lonkkamurtumat. Emättimen limakalvojen haurastuminen tuo mukanaan virtsatietulehduksia ja virtsanpidätysongelmia. Niitä voi viivästyttää paikallisellakin estrogeenihoidolla.

Vaikka olisi senioritason kilpaurheilija, osteoporoosi uhkaa, ellei D-vitamiinin ja kalkin saanti ole oikealla tasolla. Naiset voivat napsia huikeita määriä D-vitamiinia, mutta eivät aina saa ruoastaan riittävästi kalkkia. D-vitamiini auttaa kalkkia imeytymään.

— Jos pääsisin päättämään, määräisin kaikille yli 65-vuotiaille luustontiheysmittauksen, Rantala sanoo.

Kalkkia ja D-vitamiinia siis ei pelkästään saa käyttää, vaan on pakko, hei!

Yksinkertainen resepti itsestään huolehtimiseen on monipuolinen ravinto, jossa vältetään turhaa rasvaa ja sokeria, ja liikutaan liikunnan ilosta, ei pakosta. Vitamiinilisillä ei korjata kehnoja ruokailutottumuksia, ja lihominen lähtee arjesta. Juhlissa juhlitaan hyvällä omatunnolla.

Hurraa, puoli vuosisataa!

Minäkuvansa kanssa kannattaisi tehdä sovinto viimeistään viisikymppisenä. Sen voi aloittaa vaikkapa juhlimalla reippaasti merkkipäiviään, eikä turhaan piilotella ikäänsä.

Yksi sisareni oli pitkään ikäistään nuoremman näköinen. Kun tuntemattomat päivittelivät, että oletko sinä jo noin vanha, sisareni totesi ykskantaan, että ”älä sinä vaan ikinä tulekaan näin vanhaksi”. On saavutus elää puoli vuosisataa. Ei sekään jokaiselta onnistu.

Äitini ihmetteli kuvista kasvojaan kiristäneitä julkkiksia ja tokaisi, että ”vanha mikä vanha, vaikka kuinka leikkaisi”. Maailmanluokan tähtösillä on henkilökohtaiset meikkaajat, mutta lähisyynissä viisvitonen on viisvitonen.

— Olihan se laiha, mutta sen kroppa vaan valui, stailaaja luonnehti pukemaansa seurapiirikaunotarta.

Pieni pyylevyys tuskin haittaa, sillä ikä korjaa tämänkin muka-ongelman: harva seniori on ylipainoinen.

Kun itse kerran vaihdoin kuntosalia ja ilmoitin sisäänkirjautuessa ikäni, tyttö respassa huokaisi ihastuneena: ”Minäkin aion olla vanhana yhtä nuorekas kuin sinä.”

Kaikki on suhteellista. Olin hänen mielestään tuolloin ikäloppu mutta silti ah niin nuorekas — ja alle nelikymppinen.

Asiantuntija Maija-Liisa Rantala, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Adenova Lääkärikeskus

Lue lisää
Vaihdevuodet-teemasta
 

Tavoittele unta ilman unilääkkeitä

Unta kannattaa tavoitella ilman unilääkkeitä. Uusi tutkimus on osoittanut, että lääkkeettömät keinot ovat tehokkaita ja niiden vaikutus säilyy pidempään kuin lääkehoidon.

1 Miksi unilääkkeiden lisäksi tai jopa tilalle tarvitaan lääkkeettömiä unettomuuden hoitokeinoja, erikoispsykologi Heli Järnefelt Työterveyslaitoksesta?

Tuntimäärä ei aina kerro koko totuutta unen laadusta. Unilääkkeillä saavutettu lepo ei ole yhtä palauttavaa kuin luomu-uni.

Unilääkkeet on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön, muutamasta päivästä pariin viikkoon. Vaikka lääkkeen avulla saa yönsä nukuttua, hereillä voi olla väsynyt ja tokkurainen olo. Unilääkkeet heikentävät osalla muistia ja oppimiskykyä sekä lisäävät kaatumisia.

Unilääkkeisiin, varsinkin ns. bentsoihin, voi kehittyä toleranssi: Ajan myötä tarvitsee aina suuremman annoksen saadakseen nukutuksi niiden avulla entiseen malliin.

Tutkimuksissa on osoitettu, että lääkkeettömien keinojen vaikutus säilyy pidempään kuin lääkehoidon. Nukahtamien helpottuu, uni pitenee ja se on levollisempaa.

2 Unettomuudesta kärsii jopa joka kolmas aikuinen. Miksi?

Syylliseksi arvellaan työelämän vaatimustason nousua ja epäsäännöllisten työaikojen lisääntymistä.

Ainakin nuorilla syynä voivat olla muutokset mediankäytössä. Uni häiriintyy ja sille jää liian vähän aikaa, kun älykännykät ja tabletit vetävät koko ajan puoleensa. Nukahtaminen on vaikeaa, yöllä heräillään eikä uni virkistä.

Tilastoihin voi vaikuttaa myös se, että elämme pidempään kuin ennen. Unettomuus lisääntyy iän myötä, varsinkin naisilla 45 vuoden jälkeen.

3 Mitä psykologisia keinoja on tarjolla?

Unettomuuden laukaisseiden stressitekijöiden käsittely on tärkeää. Usein täytyy myös työstää unettomuuden pelkoa. Nukkuminen voi parantua kuin itsestään, kun saa uusia näkökulmia ja väljyyttä huonounisuuden murehtimiselle.

Rentoutumis- ja läsnäoloharjoituksista on apua useimmille. Erityisesti ennen nukkumaanmenoa on tärkeää rauhoittua ja mennä sänkyyn vasta, kun tuntee olonsa uneliaaksi. Jos uni ei tule viimeistään puolessa tunnissa, kannattaa lähteä muualle ja vaikka lukea.

Sängyssä pyöriminen lisää stressiä unettomuudesta – ja vaikeuttaa nukahtamista entisestään. Kellon vilkuilu öisin kannattaa jättää, sillä se vain lisää stressiä, 

4 Millä rutiineilla iltansa saisi rauhoitettua?

Työasioiden hoitaminen tulee lopettaa hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja käsitellä mieltä painavat huolet.

Liikunta auttaa, kunhan sen ajoittaa oikein. Useimmat voivat tehdä iltakävelyn tai koiranulkoilutuksen vielä tuntia ennen nukkumaanmenoa. Rankemman liikunnan aika on 3–4 tuntia aiemmin.

Sänkyyn ei pidä mennä nälkäisenä, mutta toisaalta tuhti ja rasvainen ruoka illalla häiritsee unia. Hiilihydraattipitoinen mutta kohtuukokoinen iltapala toimii unentuojana.

Kahvia ja alkoholia kannattaa välttää varsinkin illalla.

Viimeinen tunti ennen nukkumaanmenoa on rentouttavan oleilun aikaa. Silloin ei kannata vilkuilla digivehkeitä eikä huhkia raskaimmissa kotitöissä.

Lue lisää:

Unettomuus-teemasta

Rentoutumisen taito

Suojaa sydäntäsi, nuori

Katso kuinka pienillä elämäntapavalinnoilla voit keventää sydämesi urakkaa.

Vain prosentilla nuorista aikuista täyttyy ihanteellisen sydänterveyden kaikki kriteerit, jotka American Heart Association -järjestö on määritellyt.

Sydänterveys on myönteisten asioiden summa, ja moniin sen osatekijöihin ihminen voi itse vaikuttaa.

– Suurin osa nuorista aikuisista liikkui riittävästi, ja monella olivat verensokeri ja kolesteroli suositellulla tasolla. Sen sijaan vain 7 prosentilla ruokavalio oli ihanteellinen. Harvalla toteutui suosituksen mukainen kalan syönti sekä suolan ja tyydyttyneen rasvan välttäminen, Sydäntutkimuskeskuksen erikoistutkija Mervi Oikonen sanoo.

Kansainvälisesti vertailtaessa suomalaiset söivät useammin kalaa ja joivat harvemmin sokeroituja virvoitusjuomia. Suomessa syötiin myös eniten täysjyväviljaa.

Tutkimus on osa kansainvälistä tutkimusta, johon kuuluu myös suomalainen 1980 alkanut sydän- ja verisuonitautitautien riskitekijöiden seurantatutkimus LASERI. Sen tärkein löydös on, että lapsuuden ja teini-iän riskitekijöillä on suuri merkitys valtimokovettumataudin syntyyn.

sydämelle terveellistä on
 

  • normaalipaino
  • tupakoimattomuus
  • riittävä liikunta
  • päivittäin kasviksia, hedelmiä ja täysjyväviljaa
  • kalaa kahdesti viikossa
  • verenpaine, kolesteroli ja verensokeri kunnossa
  • tyydyttynyt rasva vähiin
  • ei lisäsuolaa
  • sokeroidut juomat pois

Lue lisää
Suojaa sydän jo nuorena
Sydän tykkää, kun hengästyt
DASH-ruokavalio laihduttaa ja parantaa

Eikö yskänlääke auta?

Luin Hyvän terveyden jutusta, ettei yskänlääkettä suositella yskän hoitoon. Miksei? Miksi niitä sitten myydään apteekeissa? Ja ovatko ne kaikki yhtä huonoja?

Flunssaan eli nuhakuumeeseen liittyvä yskä paranee yleensä itsekseen parissa viikossa. Pitkittyneeksi yskää kutsutaan, kun se kestää yli 8 viikkoa.

Yskänlääkkeiden käyttö nojaa enemmän perinteeseen kuin tutkimustuloksiin. Eli ei niistä juuri hyötyä ole, tosin useimmiten ei haittaakaan. Tietyt reseptillä määrättävät, keskushermoston kautta vaikuttavat lääkkeet voivat hillitä yskää.

Ottaisin itse yskänlääkettä vain, jos yskiminen olisi todella kovaa ja esimerkiksi häiritsisi nukkumista.

Sitkeä yskä voi olla oire esimerkiksi poski­ontelontulehduksesta tai astmasta, ja nuhakuumeen ensipäivien jälkeen ilmaantunut kuumeilu yskään yhdistyneenä voi liittyä keuhkokuumeeseen. Näihin on sitten omat lääke­hoitonsa.

Annikka Kalliokoski
kliinisen farmakologian erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.