Virtsatietulehdus eli virtsatieinfektio syntyy, kun tulehdusta aiheuttava bakteeri pääsee virtsateihin tai munuaisiin. Virtsatietulehdukset ovat pääasiassa tyttöjen ja naisten sairauksia ja erityisen selvästi virtsatietulehduksen riski lisääntyy vaihdevuosien jälkeen. Siihen sairastuu ainakin kerran peräti puolet naisista, ja tulehdus toistuu 20–40 prosentilla.
Virtsatietulehdusta on kahdenlaista: alempien virtsateiden eli virtsarakon ja virtsaputken tulehdusta sekä ylempien virtsateiden eli munuaisaltaan tai munuaisen tulehdusta. Alempien virtsateiden tulehdukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin munuaisten.

Riskit

Naisilla virtsatietulehduksen riski kasvaa etenkin vaihdevuosien jälkeen, kun limakalvojen puolustusmekanismi heikkenee. Myös sukupuoliyhdyntä ja häiriöt virtsanjohdinten toiminnassa voivat aiheuttaa tulehduksen. Miehillä virtsatietulehdus on vanhuusikää lukuun ottamatta harvinainen, ja se liittyy usein virtsateihin kohdistuviin toimenpiteisiin tai joihinkin sairauksiin, kuten diabetekseen.

Oireet

Alempien virtsateiden tulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamisen tarve ja kirvely virtsatessa – ja etenkin nämä molemmat yhdessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että sukupuolitaudit, gynekologiset tulehdukset ja eturauhastulehdus aiheuttavat samantapaisia oireita. Ylempien virtsateiden tulehduksessa ei aina tule virtsaamisvaivoja. Oireina voivat olla vaikkapa kuume ja kylki- tai selkäkivut.

Vanhuksilla jo pelkkä pahoinvointi, yleiskunnon äkillinen romahtaminen tai sekavuus voi olla merkki ylempien virtsateiden tulehduksesta. Imeväisillä pelkkä kuume ilman muita oireita riittää syyksi epäillä virtsatietulehdusta ja lähteä lääkäriin. Leikki-ikäisillä lapsilla virtsatietulehduksen oire voi olla uudelleen alkanut virtsankarkailu.

Hoito

Terveen naisen alempien virtsateiden tulehdus hoidetaan antibiooteilla. Muissa tapauksissa tauti varmistetaan virtsan bakteeriviljelyllä. Ylempien virtsateiden tulehdukset hoidetaan ensisijaisesti kymmenen vuorokauden fluorokinolon-kuurilla.

Ehkäisy

Virtsatietulehdusten uusimista voi ehkäistä omalla toiminnallaan. Jos virtsatietulehdukset liittyvät selvästi sukupuoliyhdyntään, kannattaa käydä wc:ssä ja ottaa yksi annos infektion estävää mikrobilääkitystä heti yhdynnän jälkeen. Vaihdevuosien jälkeen taas paikallinen estrogeenihoito vähentää infektioita.

Karpalo- ja puolukkamehu vähentävät tulehduksen uusimista ainakin nuoremmilla naisilla. Muutenkin kannattaa huolehtia riittävästä juomisesta, sillä juominen lisää virtsan määrää ja nopeuttaa virtsan vaihtumista rakossa. Myös ummetus kannattaa hoitaa sekä välttää kylmettymistä ja tiukkoja ja hiertäviä vaatteita. Runsas C-vitamiinin nauttiminen happamoittaa virtsaa ja hidastaa joidenkin bakteerien lisääntymistä virtsassa.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

vesi, jano, laihduttaminen

Maailman vesipäivän kunniaksi ratkomme vesimyyttejä tieteellisen tiedon valossa.

Myytti 1. Pitää juoda, kun janottaa

Jano on fysiologinen reaktio, joka johtuu aivojen janokeskuksen aktivoitumisesta ja nesteen vähentyneestä erityksestä munuaisten kautta.

Janon tunne merkitsee jo nestevajauksen syntymistä, sillä ihmiset tuntevat janoa vasta menetettyään suuria määriä nesteitä. Esimerkiksi jos kuumassa ilmastossa juodaan nestettä pelkästään janon tunteen mukaisesti, kolmasosa nestevajeesta jää korvaamatta.

Liikunnan aikana kropasta häviää nestettä noin 0,5–1 litraa tunnissa. Tänä aikana tulisikin nauttia vettä noin 2–5 desilitraa vajeen korvaamiseksi. Näin myös elimistö pysyy viileämpänä ja vähemmän kuormittuneena.

Jano on pulmallinen nestevajeen määrittäjä. Etenkin liikkuessa on tärkeää juoda vettä jo ennen janon tunnetta!

Myytti 2. Veden juominen piristää

Olet ehkä osannut yhdistää kuivan suun, päänsäryn ja väsymyksen liian alhaiseen vedenjuontiin, mutta tiesitkö, että liian vähäinen veden saanti voi heikentää mielialaa, tehtävistä suoriutumista, muistia, tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä. Ei mikään skarpein olotila.

Yksi keino optimaalisen mielialan ylläpitämiseen on siis yksinkertaisesti veden juomisen muistaminen – mutta miten? Hanki värikäs vesipullo ja ajasta puhelimesi hälyttämään tunnin välein muistuttamaan nestetankkauksesta. Ennen kuin huomaatkaan, veden juomisesta on tullut jo tapa. Eikä paluuta entiseen ole!

Lasi vettä on tehokas pikapiristäjä.

Myytti 3. Veden juomisella kilot karisevat

Kautta aikojen nettipalstat ovat toitottaneet veden juomisen tärkeyttä laihdutuksen yhteydessä – eikä suotta. Eräs yksinkertainen keino on unohtaa kaikki sokeripitoiset juomat ja korvata ne vedellä. Juomien mukana nimittäin kertyy huomaamatta kaloreita, jotka voitaisiin helposti välttää vain veden juomisella.

Elimistön nestevaje voi johtaa vireystilan laskemiseen ja nälän tunteen lisääntymiseen, mikä saattaa viestiä keholle väärää signaalia: ruoan himoa.

Veden todellinen vaikutus laihdutukseen on tutkimusten mukaan pieni, mutta kuitenkin yksi edistävä tekijä muiden joukossa. Jos pelkkä vesi ei kuitenkaan kutkuttele makunystyröitäsi, lisää siihen sitruunaa tai limeä makua tuomaan!

Laihduttajan ei kannata liioitella veden hyötyä eikä  juoda yli suositusten.

Myytti 4. Vettä ei voi juoda liikaa

Valtion ravitsemussuosituksen mukaan jatkuvasta ylimääräisestä vedenjuonnista ei ole hyötyä terveydelle, eikä ylimääräisellä vesimäärällä ole kehoa ”puhdistavaa” vaikutusta. Kohtuuton vedenjuonti voi olla jopa vaarallista.

Terve ihminen voi juoda jopa 5–10 litraa vettä päivässä, mikäli juominen jakautuu usealle tunnille ja munuaiset toimivat normaalisti.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että harva tarvitsee yli 2–3 litraa nestettä päivässä.

 

Elämän eliksiiri

Normaalipainoisessa naisessa on noin 55 % vettä ja jotta nestetasapaino pysyisi kunnossa, tulisi nestettä nauttia sellaisenaan noin 1–1,5 litraa joka päivä.
Tarvittavaa nestemäärää kuitenkin lisää monet yksilölliset tekijät, kuten ikä, ravitsemus, raskas liikunta ja helle.

atopia, ihotulehdus, kortisoni, kutina, päänahka

Atooppinen iho on paitsi rutikuiva myös tulehtunut. Iho ei parane, ellei tulehdusta saada rauhoittumaan.

Tulehtuneen ihon ongelma ei ratkea pelkillä perusvoiteilla vaan tarvitaan lääkevoiteita. Sekä kortisoni- että muusivoiteet tehoavat, kunhan niitä käyttää oikein.

Kortisonia pelätään. Turhaan, vakuuttaa ihotautien erikoislääkäri.

Oikein käytettynä kortisoni rauhoittaa tulehtuneen ihon, poistaa kutinan eikä ohenna ihoa. Kortisonikuuri pitää aloittaa heti, kun kutina antaa merkkejä ja jatkaa vielä pari päivää tilanteen rauhoituttua.

Sitten pidetään tauko.

Reseptillä saatavaa takrolimuusia karsastetaan kenties vielä kortisoniakin enemmän. Syynä on alkuun monelle tuleva kuumotus ja kirvely. Niitä voi estää ottamalla asetosalisyylihappoa tai parasetamolia tuntia ennen voitelua. Oireet rauhoittuvat yleensä muutamassa päivässä.

Jos on taipumusta uuteen ihotulehdukseen heti hoidon loputtua, lääkevoiteita voi käyttää pari kertaa viikossa jatkuvasti tulehdusherkillä alueilla.

Näin kukistat päänahan kutinan

Kuivan päänahan kutinaa voi helpottaa samoin kuin ihonkin voidepesulla. Korvaa tällöin sampoo kevyellä perusvoiteella (esimerkiksi Aqualan L).

Kutisevalle päänahalle on apteekissa omia sampoosarjoja, kuten Ducray ja ACO. ACOlla on myös kuivaan tukkaan levitettävä geeli, jota voi käyttää useita kertoja päivässä.

Kortisonia saa myös  liuoksena. Se toimii kuten kortisonivoiteet mutta ei rasvoita hiuksia. Lisäksi on syytä käyttää ajoittain hilsesampoota Malassezia-sienen poissa pitämiseksi.

Asiantuntijat: Tapio Rantanen, ihotautien erikoislääkäri, Tampere. Tuire Hastell, kuntoutussuunnittelija, Iholiitto.

kutina, atopia, kuiva iho, kortisoni

Mitä kuivempi iho, sitä tiheämmin se vaatii voitelua.

Aamuin illoin perusvoidetta  riittää useimmille atoopikoille rasvaustahdiksi.

Yksikin kerta päivässä voi riittää, mutta useimmat tarvitsevat ainakin talvella myös iltauusinnan.

Suihkun jälkeen atoopikon iho tarvitsee aina rasvauksen.

Voide kannattaa levittää, kun iho on vielä vähän kostea.

Näin ihon suihkuvedestä imemä kosteus tulee hyödynnetyksi täysillä.

Lääkevoiteista kortisonia käytetään yleensä iltaisin ja ”muusi”voiteita aamuin illoin.

Millaista rasvaa?

Perusvoiteet ovat kuivan ihon perushoitajia. Ne sisältävät kaiken tarpeellisen: vettä, emulgaattoria, rasvaa ja säilöntäaineita mutta eivät ärsyttäviä lisäaineita.

Emulgaattori sekoittaa veden ja rasvan toisiinsa. Lisäksi monessa on ihon vedensitomiskykyä lisääviä aineita eli humektantteja ja pieni määrä vahamaisia keramideja. Markkinoilla on noin 40 perusvoidetta, joten valinnanvaraa on. Yhtä kaikille suositeltavaa voidetta ei ole, jokainen joutuu etsimään iholleen sopivan.

Moni tarvitsee talvisin ja kesäisin eri voiteen. Helposti kuivuvat sääret ja käsivarret saattavat kaivata kosteuttavamman tuotteen kuin muut paikat. Runsas kourallinen rasvaa riittää yleensä koko vartalon rasvaamiseen. Pelkkä hipaisu voidetta pintaan ei riitä.

Rasvaprosentti ei yksistään kerro, kuinka hoitava voide on. Tärkeää on ihon vedensitomiskykyä lisäävä vaikutus, jossa tehokkaiksi ovat osoittautuneet karbamidi eli urea sekä glyseroli.

Säilöntäaineeton perusvoide !

Millaista rasvaa ja kuinka usein kuivalle iholle?

Allergista atopiaa sairastavan on vaikea löytää perusvoide. Kokeilin noin 40 voidetta, yhden vuoden rankka taival, kun säilöntäaineena parabeeneja ei enää saa käyttää. Sitruunahappo sen tilalle on johtanut "ojasta aallikkoon". Voihan terve ihoinen käyttää , mutta oikeasti sairas, ihottumaan taipuvainen on pulassa. Olin pulassa. Kaikki aiheuttivat kovan kutinan, myös öljyt. Kunnes viimein kaikkien testien jälkeen, neljäs ihotautilääkäri tiesi ☀ säilöntäaineettoman perusvoiteen: A-Derma Exomega...
Lue kommentti
pituuskasvu, hormonit

Olen 16-vuotias 181 cm pitkä tyttö. Kuukautiseni alkoivat 12-vuotiaana. Äitini on 167 cm pitkä ja isäni 191 cm pitkä. Tuntuu kuin kasvuni ei pysähtyisi ollenkaan. En haluaisi kasvaa yhtään enempää.

Pituuskasvuun vaikuttavat perintötekijät (vanhempien pituus) mutta myös etninen tausta, syntymämitat, lapsuuden ja nuoruuden ravitsemustila sekä sairaudet. Suurin osa suomalaisista naisista on 150-176 cm pitkiä mutta noin prosentti kasvaa tätä pidemmiksi.

Nuoren pituuskasvu tapahtuu kolmivaiheisesti: ensin hidas kasvu varhaisessa murrosiässä, sitten noin kaksi vuotta kestävä kasvupyrähdys ja viimeiseksi lopullinen kasvun hidastuminen ja pysähtyminen. Nainen saavuttaa yleensä lopullisen aikuis-pituisuuden 15-17-vuotiaana, mutta osa saa vielä muutamia millimetrejä vielä pari vuotta tämän jälkeen. Kuukautisten alkamisen jälkeen tytön pituuskasvu alkaa yleensä hidastua. Kasvua seurataan neuvolassa ja koulussa kasvukäyrien avulla ja poikkeavuuteen reagoidaan herkästi.

Pitkäkasvuisuutta aiheuttavat sairaudet ovat harvinaisia. Yleensä keskivertoa pidemmäksi kasvamisen taustalla on perinnöllinen normaalivaihtelu. Kysyjän tapauksessa isä on pitkä ja äitikin suomalaisnaisten keskiarvoa hiukan pidempi, joten on oletettavissa, että lapsi kasvaa keskimääräistä pidemmäksi. Jos kehityksessä ei ole mitään sairauteen viittaavaa, kasvuun ei yleensä puututa.

Ei ole olemassa määritelmää sille, kuka on liian pitkä. Nuoruuteen kuuluu luonnostaan kriittisyys omaan ulkonäköön ja keskimääräisestä poikkeavat ominaisuudet koetaan herkästi negatiivisina. Aikuistumisen myötä näkemys muuttuu hyväksyvämmäksi, ja jossain vaiheessa keskiverrosta poikkeaminen voikin olla iso vahvuus. Pituus on monen mielestä kadehdittava ominaisuus, ja pitkän naisen kannattaakin olla ylpeä siitä, että itselle on suotu näyttävä mitta!
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.