Virtsatietulehdus eli virtsatieinfektio syntyy, kun tulehdusta aiheuttava bakteeri pääsee virtsateihin tai munuaisiin. Virtsatietulehdukset ovat pääasiassa tyttöjen ja naisten sairauksia ja erityisen selvästi virtsatietulehduksen riski lisääntyy vaihdevuosien jälkeen. Siihen sairastuu ainakin kerran peräti puolet naisista, ja tulehdus toistuu 20–40 prosentilla.
Virtsatietulehdusta on kahdenlaista: alempien virtsateiden eli virtsarakon ja virtsaputken tulehdusta sekä ylempien virtsateiden eli munuaisaltaan tai munuaisen tulehdusta. Alempien virtsateiden tulehdukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin munuaisten.

Riskit

Naisilla virtsatietulehduksen riski kasvaa etenkin vaihdevuosien jälkeen, kun limakalvojen puolustusmekanismi heikkenee. Myös sukupuoliyhdyntä ja häiriöt virtsanjohdinten toiminnassa voivat aiheuttaa tulehduksen. Miehillä virtsatietulehdus on vanhuusikää lukuun ottamatta harvinainen, ja se liittyy usein virtsateihin kohdistuviin toimenpiteisiin tai joihinkin sairauksiin, kuten diabetekseen.

Oireet

Alempien virtsateiden tulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamisen tarve ja kirvely virtsatessa – ja etenkin nämä molemmat yhdessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että sukupuolitaudit, gynekologiset tulehdukset ja eturauhastulehdus aiheuttavat samantapaisia oireita. Ylempien virtsateiden tulehduksessa ei aina tule virtsaamisvaivoja. Oireina voivat olla vaikkapa kuume ja kylki- tai selkäkivut.

Vanhuksilla jo pelkkä pahoinvointi, yleiskunnon äkillinen romahtaminen tai sekavuus voi olla merkki ylempien virtsateiden tulehduksesta. Imeväisillä pelkkä kuume ilman muita oireita riittää syyksi epäillä virtsatietulehdusta ja lähteä lääkäriin. Leikki-ikäisillä lapsilla virtsatietulehduksen oire voi olla uudelleen alkanut virtsankarkailu.

Hoito

Terveen naisen alempien virtsateiden tulehdus hoidetaan antibiooteilla. Muissa tapauksissa tauti varmistetaan virtsan bakteeriviljelyllä. Ylempien virtsateiden tulehdukset hoidetaan ensisijaisesti kymmenen vuorokauden fluorokinolon-kuurilla.

Ehkäisy

Virtsatietulehdusten uusimista voi ehkäistä omalla toiminnallaan. Jos virtsatietulehdukset liittyvät selvästi sukupuoliyhdyntään, kannattaa käydä wc:ssä ja ottaa yksi annos infektion estävää mikrobilääkitystä heti yhdynnän jälkeen. Vaihdevuosien jälkeen taas paikallinen estrogeenihoito vähentää infektioita.

Karpalo- ja puolukkamehu vähentävät tulehduksen uusimista ainakin nuoremmilla naisilla. Muutenkin kannattaa huolehtia riittävästä juomisesta, sillä juominen lisää virtsan määrää ja nopeuttaa virtsan vaihtumista rakossa. Myös ummetus kannattaa hoitaa sekä välttää kylmettymistä ja tiukkoja ja hiertäviä vaatteita. Runsas C-vitamiinin nauttiminen happamoittaa virtsaa ja hidastaa joidenkin bakteerien lisääntymistä virtsassa.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Tähystystutkimus ei tunnu mukavalta ajatukselta mutta sillä saadaan kallisarvoista tietoa elimistön sisältä. Kun tutkimukseen valmistautuu, pelkokin lievittyy. Esittelemme 4 yleisintä tähystystutkimusta.

Mahalaukun tähystys

Mahalaukun tähystys eli gastroskopia on ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen tutkimus. Sillä selvitetään pitkittynyttä närästystä, nielemisvaikeutta tai -kipua, selittämätöntä laihtumista, ylävatsakipuja, vatsan turvotusta, anemiaa, rintakipuja tai oksentelua.

Miten?

Taipuisa tähystin viedään nielusta ruoansulatuskanavaan. Tutkittava makaa tutkimuspöydällä vasemmalla kyljellään. Nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimuksessa otetaan usein koepaloja ja mahalaukkuun puhalletaan ilmaa, jolloin suolen seinämät pullistuvat ja erottuvat tarkasti. Tutkimus kestää 3—15 minuuttia.

Miltä tuntuu?

Tutkimus aiheuttaa usein yökkäilyä ja tuntuu epämiellyttävältä. Tarvittaessa annetaan suonensisäinen rauhoittava esilääkitys, myös rauhallinen hengittäminen helpottaa oloa. Lapset nukutetaan, aikuisten nukuttaminen kunnallisessa terveydenhuollossa on rajallista. 

Valmistautuminen?

Ennen tutkimusta pitää olla syömättä kuusi ja juomatta kaksi tuntia.

 

Paksusuolen tähystys

Tähystys tehdään, jos kärsii pitkittyneestä ripulista, ummetuksesta, verisistä ulosteista, anemiasta tai epäselvästä laihtumisesta. Jos suvussa on paksu- tai peräsuolen syöpää tai epäillään tulehduksellista suolistosairautta. Tähystyksessä voidaan poistaa polyyppeja, pieniä limakalvon pullistumia paksusuolessa.

Miten?

Tutkittava makaa kyljellään polvet ja lonkat koukistettuina. Tähystys kestää jopa tunnin, sillä mutkikas paksusuoli täytyy rypyttää tähystimen ympärille kuin verhot verhotankoon. 

Miltä tuntuu?

Tutkimus voi sattua ja tuntua epämiellyttävältä, kun suolta joudutaan venyttämään. Tarvittaessa käytetään suonensisäistä esilääkitystä, harvoin nukutusta.

Valmistautuminen?

Suoli tyhjennetään edellisenä päivänä liuoksella, jota tutkittava juo valmisteesta riippuen 0,5—4 litraa. Ennen tutkimusta pitää välttää maitotuotteita, täysjyvätuotteita sekä kovakuorisia marjoja ja hedelmiä.

 

Keuhkoputkien tähystys

Tarkkakaan röntgenkuva ei yleensä kerro riittävästi keuhkoputkien sisällä piilevistä ongelmista. Tähystyksellä voidaan tutkia veriyskää, keuhkokasvainten laatua ja levinneisyyttä sekä immuunipuutos­potilaiden keuhkokuumetta. Tutkimuksella selvitetään myös keuhkoputkien ja äänihuulien toiminnallisia ongelmia, poistetaan vierasesineitä ja annetaan paikallishoitoja keuhkoputkien kasvaimiin.  

Miten?

Nielu ja kurkunpää puudutetaan suihkeella tai nesteellä. Ohut tähystin viedään sieraimen tai suun kautta äänihuulten välistä henkitorveen ja keuhkoputkiin. Keuhkoputkista, keuhkokudoksesta, imusolmukkeista ja kasvaimista saadaan näytteitä esimerkiksi pienillä koepalapihdeillä, harjalla tai neulalla. Jos keuhkokudokseen ruiskutetaan keittosuolaliuosta, saadaan tutkittavaksi keuhkokudoksen soluja ja mahdollisia taudinaiheuttajia. Potilaan vointia ja happiarvoja seurataan ja tarvittaessa annetaan happea ja rauhoittavia lääkkeitä. Myös yskänärsytystä lievittäviä lääkkeitä käytetään. Lapset nukutetaan. Tähystys kestää 10–60 minuuttia. Tähystykset, joissa annetaan kasvainten jäädytyshoitoja, saattavat kestää 1,5 tuntia.

Miltä tuntuu?

Aluksi yskittää ja tuntuu, kuin vetäisi vettä ”väärään kurkkuun”. Alkuvaihe on vaikein, kun limakalvot eivät ole vielä puutuneet. Monet kuitenkin pitävät bronkoskopiaa mahantähystystä helpompana.

Valmistautuminen?

Ennen tutkimusta pitää olla neljä tuntia, sen jälkeen kaksi tuntia syömättä ja juomatta.

Virtsarakon tähystys

Tavallisimpia syitä virtsarakon tähystykselle ovat toistuvat virtsatietulehdukset ja verivirtsaisuus, virtsarakon tyhjenemiseen liittyvät pulmat, kuten yövirtsaaminen, tihentynyt virtsaamistarve tai vaikeus saada virtsaa tulemaan. Tutkimus on tarkin tapa todeta rakkosyöpä.  

Miten?

Potilas makaa tähystyksen aikana selällään tutkimus­pöydällä. Valtaosa tutkimuksista onnistuu ilman esilääkitystä, mutta lapset nukutetaan. Virtsaputkeen ruiskutetaan liukastavaa ja puuduttavaa geeliä ja rakkoon viedään ohut, notkea tähystin, jonka päässä on kamera. Näin nähdään virtsaputken ja -rakon rakenne ja lima­kalvot ja voidaan ottaa koepaloja. Rakon osat erottuvat paremmin, kun rakko täytetään huuhtelunesteellä.

Miltä tuntuu?

Toimenpide kestää 5—10 minuuttia, esivalmisteluineen puolisen tuntia. Tähystys on yleensä melko kivuton, mutta jos tutkittava kärsii rakon kipusairaudesta, se voi sattua.

 

 

Mahalaukku tähystetty x 3

Jos lääkärillä olisi malttia odottaa puudutusaineen tehoavan, niin esim. mahalaukun tähystys olisi siedettävämpi kokemus. 

- hoitajan pitäisi suihkauttaa puudute heti kättelyssä, jotta aine ehtii tehota ennen lääkärin ryhtymistä toimenpiteeseen.

- hoitajan pitää testata laitteen toimivuus, ettei putki ole kuivunut tukkoon.

- jos hoitaja ei ole testannut laitetta ilmaan suihkauttamalla, hänen pitää uskoa, kun potilas sanoo, ettei ainetta tullut nieluun.  On potilaan vähättelemistä väittää, ettei tämä tunne suihketta omassa nielussaan.  "Kyllä minä painoin tätä painiketta" ei riitä vastaukseksi!

Nämä asiat olen oppinut sekä toimiessani sairaanhoitajana että potilaana ollessa.  Kolme mahalaukun tähystystä, joista ensimmäinen puuduttamatta, toinen pyynnöstä puudutettuna, onnistuneesti (!) ja kolmas pyynnöstä puudutettuna, mutta vain puolittain.  Viimenen kokemus oli pahin ja pelkään mennä uudestaan tähystettäväksi, vaikka se keliakian takia kuuluisi sairauden seurantaan.

Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja tiedän, että mieheni on uskollinen. Nyt hänelle tuli kuitenkin herpes penikseen. Aiemmin virus on ollut huulessa ja nenässä, kuten minullakin. Suu­seksiä en harrasta. Voiko virus tarttua käsien kautta? Nyt pelkään, että tauti iskee minuun, ja se on alkanut vaikuttaa seksielämäämme.

Yskänrokkoviruksia (herpes simplex virus, HSV) on kahta tyyppiä, HSV-1 ja HSV-2. Sukupuolielinherpeksen aiheuttaa tavallisimmin HSV-2, mutta noin viidesosa sukupuolielinten tartunnoista on HSV-1:n aiheuttamia. Herpes-virus on yleinen, tiedetään että lähes jokainen on saanut HSV-1-tartunnan. Noin 20 % suomalaisista on saanut HSV-2-tartunnan, yleensä sukupuoliteitse, mutta vain pieni osa oireilee. Huuliherpes tarttuu pisara- tai kosketustartuntana erityisesti oireisessa vaiheessa.

Tartunnan jälkeen virus jää elimistöön piilevänä hermon tumaan. Virus aktivoituu sattumanvaraisesti ja siirtyy hermoa pitkin limakalvolle tai iholle muodostaen tyypillisen kihelmöivän rakkularyhmän.

Huuliherpes voi tarttua suuseksin välityksellä sukupuolielimiin, mutta virus voi myös siirtyä käsien kautta. Jos sukupuolielimissä on herpekseen viittaavia rakkuloita tai haavaumia, on syytä pidättäytyä yhdynnästä tai käyttää kondomia. Oireettomana aikana kondomin käyttöä suositellaan vain uuden tai tilapäisen kumppanin kanssa.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kesällä iho tuntuu voivan paremmin, sillä ultraviolettisäteily paksuntaa ihoa. Aurinko onkin kiva kaveri kunhan sen kanssa malttaa seurustella kohtuudella.

Auringolla on kuitenkin myös huonot puolensa: Säteily tunkeutuu ihoon ja vaurioittaa sen soluja. Lievimpiä ja pääosin harmittomia vaurioita ovat rypistyminen, verisuoni- ja pigmenttimuutokset. 

Liian suuri kerta-annos aurinkoa vaurioittaa ihoa enemmän ja pahimmillaan aiheuttaa iholle palovamman. Jo ennen palamista ihosoluihin tulee syövälle altistavia vaurioita.

Jos iho palaa useamman kerran, melanooman riski kasvaa. Tähän pääosin aikuisten syöpään sairastuu vuosittain noin 1 300 henkilöä.

Yleisin pahalaatuinen ihosolusyöpäkasvain on kuitenkin tyvisolusyöpä eli basaliooma. Syöpäjärjestöjen mukaan siihen sairastuu vuosittain 12 000—14 000 suomalaista. Sen aiheuttaja on koko eliniän aikana iholle kertynyt ultraviolettisäteily. Koska basaliooman kehittyminen syöväksi kestää 20—30 vuotta, sairastuneet ovat pääosin yli 50-vuotiaita.

Tarkkaile ihoa

Ihon värin ja pinnan muutoksia sekä uusien luomien ilmestymistä kannattaa seurata. Useimmille riittää perusteellisempi tarkastus kerran vuodessa. Toki luomimuutoksia on hyvä seurata jatkuvasti omin silmin. Uusia luomimaisia muutoksia voi syntyä läpi elämän, mutta suurin osa niistä on hyvänlaatuisia.

Poikkeavan näköisiä, kasvavia, haavautuvia tai oireilevia ihomuutoksia on syytä näyttää lääkärille. Mitä aiemmin muutoksen huomaa, sitä paremmin se pystytään hoitamaan.

Punoittavat ja karhealta tuntuvat läiskät saattavat olla aurinkokeratoosimuutoksia. Pääosin ne ovat hyvänlaatuisia. Osa kuitenkin saattaa ajan myötä kehittyä okasolusyöväksi, joten hoitotarpeen arvio on paikallaan. Myös monivärisen kirjavaksi muuttunutta pigmenttiläiskää on hyvä käydä näyttämässä ihotautilääkärille.

Kuvaa muutokset

Aloita ihon seuranta mahdollisimman nuorena. Vähäiset luomet tai ihomuutokset saattaa alkuun muistaakin. Varmempaa on kuitenkin napata koko kropasta kameralla kuvat ja taltioida ne kotikoneelle. Näin ihon vertailu on vuosien kuluttua helpompaa. 

Netistä, esimerkiksi myskincheck.fi-sivustolta, löytää kuvavinkkejä asioista, joita luomia tarkkaillessa tulisi seurata. 

Vaatteet, varjo ja aurinkovoiteet ovat edelleen paras keino suojautua liialliselta paahteelta.

 

 

 

 

Vierailija

Länsimaissa ihminen käyttää keskimäärin noin kymmentä kosmetiikkatuotetta päivittäin ja kussakin tuotteessa on keskimäärin 30 eri ainesosaa. Näiden yhteisvaikutuksista on hyvin vähän tietoa. Ja varsinkin auringon ja näiden yhteisvaikutuksista ei juurikaan. Lähes kaikesta kosmetiikasta (myös apteekin) on löydetty haitallisia kemikaaleja. Kosmetiikan haitalliset kemikaalit aiheuttavat mm. ihosyöpää. 

Näiden kulutus on monikymmenkertaistunut massiivisen markkinoinnin takia, kun koko ajan puhdasta ihoa pestään, rasvataan ja hajustetaan.  Ihan turhaan. Tieteen kannalta asia on harvinaisen selvä. Terveen ihmisen iho ja sen läpäisyeste sekä normaali mirobifloora toimivat moitteettomasti ilman saippuapesuakin. Ihosta lähtee ihoa suojaava rasva pois, kun käyttää saippuaa. On eri asia, jos ihossa on likaa, joka ei vedellä lähde.

Jo vauvoja pestään suomessa pesuaineilla. Miksi? Eli vältä saippuaa, shampoota, kosteusvoiteita, aurinkorasvoja, dödöä, meikkejä jne... Näistä kaikista on löydetty haitallisia kemikaaleja. Näiden kulutus on monikymmenkertaistunut massiivisen markkinoinnin takia, kun koko ajan puhdasta ihoa pestään, rasvataan ja hajustetaan. On olemassa luonnonkosmetiikkaa, jossa näitä haitallisia kemikaaleja ei ole.

Yllättäen suurin nousu ihosyöpien määrässä on havaittu niissä maissa, joissa kosmetiikkaa käytetään eniten. 

Aurinkorasvojen myyjiä kutsutaankin oikeutetusti 2000-luvun käärmeöljyn myyjiksi. Lisäksi nämä haitalliset kemikaalit joutuvat vesistöihimme ja sitä kautta ympäristöömme. Ihmisistä on löydetty paljonkin haitallisia kemikaaleja. Asiaa lisäksi tutkitaan aivan liian vähän, koska rahaa tähän ei ole.

Korrelaatio ei tarkoita automaattisesti yhteyttä, mutta todellakin melanooma lisääntyy samaa tahtia kuin kosmetiikan käyttö.

Suomen olosuhteissa ulkotöissä saatavan ultraviolettisäteilyn aiheuttaman ihosyövän riski on tutkijoiden mukaan hyvin pieni.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aurinkorasva.htm

Paraneeko kynsisieni varpaista koskaan itsestään? Auttavatko kalliit apteekin voiteet? Miksi saa mainostaa tuotetta, joka muka parantaa kynsisienen nopeasti, kun väite ei kokemukseni mukaan pidä paikkaansa?

Varpaiden kynsisieni on vaiva, joka on lähes joka 12. aikuisella. Lapsilla sitä esiintyy harvoin. Tyypillisimmillään sienikynsi muuttuu kärjestä tai kynnen sivulta sameaksi ja ruskeankeltaiseksi. Vähitellen muutos etenee kynttä pitkin pidemmälle, joskus koko kynteen.

Usein ajatellaan sienen tarttuvan kosteista tiloista, esimerkiksi uimahalleista, joissa suositellaankin käytettäväksi varvastossuja. Sieni ei kuitenkaan ole erityisen tarttuva, eikä esimerkiksi kotioloissa tarvitse suojautua sienitartuntaa vastaan.

Sienen kasvun ehkäisyn kannalta oleellisinta on välttää pitkäaikaista jalkojen hautumista kosteana.  

Kynsisienestä (kynsisilsa) ei välttämättä seuraa muita ongelmia kuin kynsien ulkonäön muuttuminen, mutta koska kynsi paksuuntuu, silsa voi myös aiheuttaa kipua. Valitettavasti varpaan kynnen alle pesiytynyt sieni ei juuri koskaan parane itsestään vaan kivuliasta silsaa pitää hoitaa.

Omatoimiseen hoitoon kuuluu jalkojen pitäminen kuivana ja ilmavien sukkien ja kenkien käyttö. Ilman sienilääkkeitä ei silti selvitä. Tehokkain lääkeaine on terbinafiini, jota kyllä myydään voiteina ja kynteen lakattavina liuoksinakin, mutta kynsisienen paikallinen hoito on yleensä tehotonta.

Jos kynsisienestä halutaan kokonaan eroon, se edellyttää yleensä useita kuukausia kestävää suun kautta otettavaa terbinafiini-kuuria. Senkään tulokset eivät ole aivan 100-prosenttisia, mutta sitä parempia, mitä pidempään kuuri kestää. Osa saattaa parantua kolmen kuukauden kuurilla, mutta vielä vuodenkin mittainen kuuri parantaa vain kahdeksan kymmenestä.

Jos kynsisieni pahasti vaivaa, lääkekuuria kannattaa kokeilla. Terbinafiinista sinänsä on hyvin vähän haittaa. Se vain ei sovi kaikkien lääkkeiden kanssa otettavaksi, joten on syytä neuvotella lääkärin kanssa onko oma lääkitys sellainen, että yhteisvaikutuksia on odotettavissa.

Miksi näitä sienen paikallishoitotuotteita saa mainostaa? Kansalaisille suunnattua lääkemainontaa sitovat lääketeollisuuden itselleen laatimat eettiset ohjeet, joiden mukaan mainoksissa ei saa esittää virheellisiä väittämiä. Sikäli kuin olen esimerkiksi terbinafiinia sisältävien paikallishoitovalmisteiden mainoksista pannut merkille, valmisteen ei ilmoitetakaan parantavan kynsisientä vaan jalkasienen. Tämä ero jää ehkä katsojalta huomaamatta, vaikka se on olennainen.

Paikallishoitovalmiste voi kyllä parantaa iholla esimerkiksi jalkapohjassa tai varpaiden välissä olevan sienitulehduksen, mutta ei kynsisientä.
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kynsisieni paranani kynttä ohe...

Ostin kynsisieneen hoitoon tarkoitettua kallista linimenttiä, vaikka apteekissa varoiteltiin, että hoito ei välttämättä tehoa. Lääkkeen mukana tulleessa käyttöohjeessa oli kehotus, joka liittyi siihen, että kynttä piti viilata ennen linimentin sivelyä kynnen päälle. Valitettavasti lause oli muotoiltu väärin, ehkä käännösvirheen seurauksena. En seurannut käyttöohjetta (sanatarkasti), vaan sovelsin sitä maalaisjärkeä käyttäen.

Apunani oli havainto, että kun menin ensimmäisen kerran terveyskeskukseen valittamaan kynsisientä, lääkäri rapsutti näytettä kynnen ulkopinnasta, mikä oli kovin outoa, sillä tiedän, etteivät sienet menesty kuivissa paikoissa. Lääkäri kuitenkin sanoi, että siitä kohdasta sieninäyte aina otetaan. Näyte oli negatiivinen, eikä ihme, ovathan kynteni harvinaisen paksut eli näyte otettiin suht. pitkän matkan päästä paikasta, jossa sienirihmasto kasvoi.

Kynsisieni jatkoi se jälkeeen leviämistään ja kynnen alle alkoi lopulta muodostua haisevaa mönjää. Sieni kasvoi siis selvästi kynnen alla eikä päällä! Poistin säännöllisesti kaiken kynnen alla lymyävän pehmeän moskan. Lisäksi pidin kynteni lyhyenä ja hioin sen kynsiviilalla mahdollisimman ohueksi. Tämän jälkeen sivelin kynnen ulkopintaan linimenttiä. Sieni parani, mutta tuli vuosien kuluttua takaisin, kun kynteni oli taas kasvanut normaalin paksuiseksi. Tällä kertaa jätin linimentin kokonaan pois ja tyydyin pitämään kynnen ohuena viilalla plus poistamaan moskat. Sieni parani ihan samaa vauhtia kuin linimentin kanssa, mutta kulut olivat tällä kertaa nolla euroa. Oleellista lienee se, että pitää kynnen niin ohuena, ettei sen alle pääse muodostumaan lähes hapettomia olosuhteita, joissa sienet tykkäävät kasvaa.

Maura Ryömä