Luin Hillan blogista erittäin hyvän kirjoituksen kiireestä, ajanhallinnasta ja priorisoinnista. Vaikka itselläni ei olekaan tapahtunut niin suurta mullistusta kuin Hillalla äidiksi tulon myötä, olen itse viime aikoina sattuneista syistä miettinyt paljon samoja teemoja.

Sanotaanko, että olen aina ollut varsin hyvä suunnittelemaan ajankäyttöäni. Toki joskus tulee vähän kiire, mutta mulla jää harvoin mikään homma viime tippaan. Inhoan tehdä asioita kiireessä, vaikka toki pieni paine antaa toisinaan hyvän draivin tekemiselle. Kuitenkin koen, että parasta jälkeä teen silloin, kun olen laittanut hommat hyvissä ajoin alulle ennen viime hetken paniikkia.

Minun kohdallani sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää todellakin paikkansa, ja tykkäänkin tehdä aikatauluja, to do -listoja ja täyttää kalenteriani. Tämän ominaisuuteni ansiosta monet pitävät minua jonkin asteen suorittajana ja puritaanina. No, ehkä olen jossain määrin suorittaja: ainakin siinä mielessä, että tykkään suunnitella asiat hyvin ja hoitaa ne pois päiväjärjestyksestä silloin kun niiden aika on. Harvoin ihmistä valmiit asiat stressaavat, vaan nimenomaan sellaiset, jotka roikkuvat tekemättömänä.

En ole tällä hetkellä mitenkään superkiireinen - enhän vaikkapa päivystä intensiivisest eikä minulla ole perhettä -, mutta saan kyllä ajan kulumaan aika tehokkaasti töiden, tutkimuksen ja harrastusten parissa. Rakastan myös sosialisointia ja hengailua ystävieni kanssa, eli jos haluan ehtiä tehdä osankin näistä asioista, pitää asioita hieman etukäteissuunnitella.

Tiukahko ajanhallintani voi kuulostaa monista karmealta, mutta minulle se on myös avain hyvinvointiin. Minun on paljon helpompaa rentoutua, kun takaraivossa ei tykytä ajatus rästissä olevista hommista, vaan voin rauhassa keskittyä oleiluun. Tietenkään elämässä ei kovinkaan usein saa asioita aina kerralla purkkiin, mutta minua ainakin rentouttaa jo se, että tiedän tehneeni ne asiat, joiden deadline oli ja meni tai ihan vaan pysyäkseni jonkun homman suhteen aikataulussa.

Vaikka suunnittelenkin arkeani etukäteen, ei elämäni todellakaan ole mitään minuuttiaikataulujen perässä juoksemista, vaan minulla on myös riittävästi pelkkää luppoaikaa. Rakastan laiskottelua, ja oikeastaan yksi tärkeä syy sille, että teen aikatauluja, on se, että ehdin myös rentoutumaan. Ilman raameja voisin helposti ajautua "pitäisi tehdä sitä ja tätä" -limboon, jolloin laiskottelustakaan ei voisi nauttia. Tavallaan voisi sanoa, että mulla on kiire siksi et ehdin laiskottelemaan. :)

Yksi ajanhallintaan liittyvä tärkeä seikka on priorisointi. Meillä kaikilla on käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa, eli "ei ole aikaa" on tavallaan vaan tekosyy - kyse on siitä, miten ajan haluaa käyttää. Minulla on tapa innostua ja rynnistää mukaan kaikennäköisiin pikku projekteihin, mikä yleensä johtaa ylibuukkaukseen. Koska luppoaika on minulle tärkeää, olen viime aikoina opetellut sanomaan ei varsin tiukastikin. Vaikeinta on kieltäytyä kivoista jutuista, mutta jos meinaan saada tutkimukseni kesään mennessä valmiiksi (ja tehdä töitä, harrastaa, sosialisoida ja säilyä tervejärkisenä), on pakko priorisoida. Alkuun priorisointi tuntui hankalalta, mutta nyt pikku hiljaa se on muuttunut jo vähän helpommaksi!

Ajan hallintaa helpottaa ironisesti myös se, että on paljon (kivaa) tekemistä. Koska minulla on paljon mukavia harrastuksia, haluaa niille järjestää aikaa, jolloin puolestaan ei jää niin helposti vaikkapa töihin jumittamaan. Harrastusten aikataulujen vuoksi tulee väkisinkin otettua aikaa itselle, mikä on oikeastaan ihan hyvä juttu.

Eroan myös mielestäni supersuorittajasta siinä, että osaan antaa itselleni tarvittaessa siimaa. Tekemäni aikataulusuunnitelmat on yleensä aika realistisia (okei, ehkä joskus vähän turhan optimistisia), ja jos näyttää siltä, että en johonkin pysty, helpotan niitä juurikin priorisoimalla. Toki joskus on pakko painaa kuin myskihärkä eikä vaihtoehtoja ole, mutta onneksi tällaiset tilanteet ovat harvinaisia. Pyrin myös kuuntelemaan mieltäni ja kehoani ja antamaan itselleni mahdollisuuksien mukaan ylimääräistä lepoa, jos pää tai kroppa sitä vaatii.

Jos oma elämä tuntuu yhdeltä kaaokselta, niin ensimmäinen asia mitä kannattaa tehdä on mielestäni ottaa ajankäyttö tarkkaan syyniin! Priorisoi, etukäteissuunnittele ja jätä riittävästi omaa aikaa kalenteriin - siinäpä minun neuvoni pähkinänkuoressa! :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat