Heippa,

kummasti pikku avautuminen täällä blogissa helpotti, ja ajattelinkin nyt pitkästä aikaa höpötellä ihan vain kuulumisia! Päivä on täällä jo pitkällä, ja aika olisi jo mennä nukkumaan, mutta ehkä pikaisen postauksen ehtii vielä naputtamaan...

Viikko on jälleen kerran suihkinut aikamoista vauhtia. Koulujuttujen suhteen vietin suvantovaihetta viime viikon loppuun saakka, mutta deadlinet iskeytyivät jälleen maanantaina kasvoilleni märän rätin lailla, ja oli aika taas ryhtyä hommiin. Maanantaina ja tiistaina tein koulujuttuja melkein 12 tuntia molempina päivinä, ja pääni oli täysin jumissa noiden päivien jälkeen. Yöunet katosi ja tulin sen verran hajamieliseksi, että oli pakko vähän höllentää tahtia.

Tuntuu, että jostain syystä pieni "kympin tyttö" -syndrooma on nostanut täällä päätään pitkästä aikaa. Lukiossa pingotin hullun lailla, mutta jostain syystä yliopiston ja lääkiksen aloitettuani pahin pingotus hellitti. Ehkä lääketieteen opiskelu oli jossain määrin erilaista: vaikka teoria ja kirjaviisaus oli tärkeää, vieläkin tärkeää oli osata soveltaa, ja sitä on vaikeaa ulkoa opetella. Nyt uusien opintojen myötä olen huomannut vanhojen tapojen aktivoitumisen, ja tuntuu, että haluan opiskella kaiken mahdollisimman täydellisesti. Toisaalta opiskeltava asia on tosi mielenkiintoista, ja pakostakin joudun pänttäämään enemmän kuin he, jotka opiskelevat omalla äidinkielellään.

Meillä piti olla tänään luentoja, mutta jostain syystä ne peruttiin viime tingassa. Niinpä edessäni oli kotipäivä, jonka päätin käyttää hyödykseni. Kellon soittamisen jälkeen istuin koneen ääreen, ja naputtelin melkein kahdeksan tuntia... Jossain vaiheessa huomasin, että sen sijaan, että olisin puhunut "bottom-to-top" -teoriasta, olinkin puhunut "bottoms-up" -teoriasta! Hahah! Se oli selvä merkki siitä, että oli aika lopettaa.

Kuten olen aiemmin kertonut, olen löytänyt uuden juoksuseuran, ja pääsen heidän kanssaan treenaamaan yleisurheilukentällä tiistaisin ja torstaisin. Nämä treenit ovat mun juoksuviikon ehdottomia kohokohtia, ja olen tosi onnellinen, että pääsen taas juoksemaan porukassa! Tänään kentällä oli aika vähän porukkaa, sillä monet valmistautuvat sunnuntaina juostavaan Cape Town maratoniin. Itse juoksen vain kympin, ja niinpä pystyin ihan hyvin vielä tekemään kovan harjoituksen.

Treenin jälkeen oli ihan älyttömän hyvä fiilis, ja hölkkäsin hämärtyvässä illassa kohti kotia. Otin nopsan suihkun, jonka jälkeen suunnattiinkin kurssikaveriporukalla viettämään taco-torstaita läheiseen meksikolaiseen! Ruoka oli superhyvää, ja suorastaan kierittiin takaisin kotiin.

Mutta nyt nukkumaan, huomenna pitää vielä vetää yksi kunnon opiskelupäivä ennen viikonloppua!

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014