Nimimerkki ”Onneton aviovaimo” on huolestunut miehensä psyykkisestä hyvinvoinnista ja omasta jaksamisestaan avioliitossa. Noin viisi vuotta kestänyt liitto on riitaisa, vaikka kaikki näyttää ulospäin onnelliselta. Kysyjä pelkää miestään, joka saa raivokohtauksia, eikä riitoja käsitellä puolisoiden kesken ”aikuismaisesti”. Ammattiapua mies ei halua hakea.
Kuvaamasi tilanne on varmasti ahdistava. Hyvälle kumppanuudelle on ominaista, että molemmat puolisot uskaltavat pelkäämättä ottaa esille itseään vaivaavia asioita. Keskinäistä suhdetta vahvistavan riidan lopputulos on se, että molemmat osapuolet kokevat tulleensa ymmärretyksi vaikka olisivatkin asiasta edelleen eri mieltä.
Itsesi eikä avioliittosi kannalta ei varmasti ole hyvä, että alistut ja yrität vastoin tahtoasi muuttua miehesi tahdon mukaisesti. Sopeutuminen ja alistuminen ovat eri asioita. Alistumisen tuloksena on aina elämänilon menetys, masentuminen ja katkeroituminen.
Voimme vaikuttaa ihmissuhteisiimme vain ilmaisemalla rehellisesti toiveemme ja tunteemme. Toive on eri asia kuin vaatimus. Toivova hyväksyy toisen erimielisyyden, vaativa ei jätä toiselle mahdollisuutta kieltäytyä. Jos toiveiden täyttäminen jää yksipuoliseksi, suhde ei kykene elämään hyvänä pitkään. Tällöin avioero saattaa olla ainoa toimiva ratkaisu niin vaikea ja kipeä kun se aina onkaan.
Suhteenne kehittymisen kannalta on huono merkki, jos miehesi on äkkipikainen eikä kykene jälkikäteen keskustelemaan tapahtuneesta tavalla, jossa kokisit itse tulleesi ymmärretyksi.
Niin miesten kuin naisten äkkipikaisen käytöksen taustalla on joskus erilaiset lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset, joissa lapsi on joutunut vanhempiensa taholta perusteetta rangaistuksi tai väkivallan kohteeksi. Tällöin avioriidat aktivoivat lapsuutemme traumaattiset kokemukset ja saavat meidät käyttäytymään itsellemmekin vieraalla tavalla.
Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti
Kysy asiantuntijalta
Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.
