Kärsin pakonomaisesta ihoni repimisestä: revin kynsinauhat, jalkapohjasta nahkaa, ruvet aina uudestaan auki kaikkialta kehosta, joten ihoni on aina tulehtunut milloin mistäkin. Minulla on lääkitys mielialan vaihteluun,
Deprakine 900 mg illalla ja Seronil 20 mg aamulla. Viimeksi diagnoosi oli persoonallisuus-/tunne-elämän häiriö. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että kun mieli on tasoittunut, niin repiminen on lisääntynyt. Mistä saisin apua?

Karvojennyppimishäiriö eli trikotillomania on varsin tavallinen ongelma, joka alkaa usein kouluiässä jatkuen vaihtelevassa määrin vuosikaudet. Vaikea-asteisena nyppimishäiriö johtaa huomattavaankin hiusten, silmäripsien tai ihokarvojen lähtöön. Trikotillomanian etiologiaa ei tunneta. Stressi ja erilaiset negatiiviset tunteet lisäävät pakonomaista ihokarvojen nyppimistä.

Trikotillomanian hoidossa on kokeiltu monia lääkkeitä. Parhaat tulokset on saatu suhteellisen suurilla annoksilla trisyklistä masennuslääkettä klomipramiinia, jolla on vahva serotoninerginen vaikutus. Jos potilas ei siedä riittävän suuria klomipramiinin annoksia, hoidossa on kokeiltu selektiiviisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-masennuslääkkeet), kuten juuri fluoksetiinia. Yleisesti ottaen SSRI-lääkkeiden annoksen tulisi olla kuitenkin pakko-oireisen häiriön tapaan varsin suuri. Hoito­vasteen puuttuessa esimerkiksi fluoksetiinia tulisi käyttää 60 mg/vrk annoksessa ainakin kolmen kuukauden ajan.

Hoidossa on kokeiltu vaihtelevin tuloksin myös muita psyykenlääkkeitä, kuten juuri valproaattia, muita mielialantasaajia tai antispykootteja. Lääkehoito ei yleensä poista oireita täysin eikä sitä tule jatkaa, ellei se vähennä lainkaan pakonomaista nyppimistä.

Jotkut potilaat saavat selvästi parhaan hyödyn pakko-oireisen häiriön hoidossa käytetystä käyttäytymis­terapiasta, jossa päämääränä on tunnistaa nyppimistä laukaisevat ärsykkeet ja tilanteet ja korvata nyppiminen kullekin ihmiselle sopivalla toisella käytöksellä (nk. habit reversal training, HRT).
Terapian tehoa saattaa lisätä perinteistä meditaatiota vastaava mindfulness-harjoittelu, jossa tietoisesti pyritään muuttamaan omaa ajattelua ja toimintaa sekä keskittymään läsnäoloon.

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.