Minua on pitkään vaivannut jatkuva stressi, joka on alkanut käydä hermojeni päälle. Jäin leskeksi yhdeksän vuotta sitten. Ensimmäinen aviomieheni teki itsemurhan, joka oli täysi sokki.

Viisi vuotta sitten tapasin miehen, jonka kanssa avioiduin vuosi tapaamisen jälkeen. Elämä tuntui olevan käsissäni. Jo vuosi avioon menon jälkeen tilanne tuntui jotenkin oudolta. Ihan kuin aviomieheni olisi muuttunut luonteeltaan. Hän vältteli minua, yhteiset harrastukset jäivät, samoin läheisyys.

Olemme yrittäneet sovitella liittoamme kolme vuotta. Olemme käyneet avioliittoneuvojallakin, mutta mistään ei ole ollut apua. Olen jopa miettinyt avioeroa. Miten voisin ymmärtää miestäni, joka ei suostu puhumaan vaan on mieluiten tuppisuuna?

Käyn nykyään mielenterveystoimistossa joka toinen kuukausi sairaanhoitajan luona juttelemassa, mutta tuntuu, ettei siitä ole apua. Stressini on jälleen voimistunut, sillä isoäitini kuoli maaliskuussa. Yritän kerätä voimia sekä touhuta kaikenlaista ajankulukseni, ettei tulisi mietittyä mitään ikäviä. Kun stressi ottaa yliotteen minusta, olen aivan mieli maassa, koko elimistöni reagoi valtavasti. Olen lukenut, että musiikkiterapiasta olisi moniin eri asioihin apua. Onko näin?

Miehesi päätyi itsemurhaan yhdeksän vuotta sitten, mikä tietenkin oli sinulle suuri järkytys ja sokki. Sokin keskeisin tarkoitus on säilyttää ihmisen toimintakyky vaikeassa tilanteessa. Se suojaa mieltä sellaiselta tiedolta, jota ihminen ei vielä kykene ottamaan vastaan tai kestämään. Toisaalta se tallettaa muistiin tilanteeseen liittyvää tietoa ja tunnelmia myöhempää käsittelyä varten.

Traumaattinen tapahtuma aiheuttaa yleensä aina psyykkisen kriisin, joka usein vaatii myös asiantuntija-apua. Nykyään puhutaan posttraumaattisesta stressistä, joka seuraa traumaattista tapahtumaa, mistä sinäkin olet kärsinyt.

En tiedä millaista apua sait miehesi kuoleman jälkeen, mutta läheisen itsemurha herättää aina jälkeenjäävissä monenlaisia tuskallisia ajatuksia ja tunteita. Saitko silloin kriisiapua ja oliko sinulla mahdollisuus keskustella ja jakaa näitä kokemuksia?

Nykyään jokaisessa kunnassa pitäisi toimia kriisiryhmä, joka tarjoaa apua tällaisessa tilanteessa. Vaikka asiaa ei olisikaan käyty läpi silloin kun tilanne oli akuutti, koskaan ei ole liian myöhäistä puuttua asiaan, jos se edelleen vaivaa mieltäsi.

Haudatut taakat esiin

Usein vaikeat ja traumaattiset tapahtumat haudataan syvälle omaan mieleen, ja niitä kannetaan taakkoina ilman että asiaa osataan tai pystytään jakamaan kenenkään kanssa.

Onneksi viime vuosina itsemurhista on alettu rohkeammin puhua, vaikka vieläkin asiaan liittyy paljon salailua. Vaikeneminen ei asiaa paranna eikä helpota oloa, päinvastoin se tekee omaisten taakasta vieläkin raskaamman. Itsemurhaan liittyy aina paljon vaikeita ja ristiriitaisiakin tunteita, surua ja ikävää, syyllisyyttä ja häpeää. Ja usein vihaakin toisen ratkaisun johdosta.

On tärkeää muistaa ja ymmärtää, että itsemurha on ahdinkoon päätyneen henkilökohtainen ratkaisu eikä kenenkään syy. Läheinenkään ihminen ei aina voi tietää eikä tuntea toisen kokemaa elämäntuskaa, joka voi johtaa itsemurhaan.

Itsemurhan jälkeen läheiset kärsivät usein unihäiriöistä, levottomuudesta ja keskittymisvaikeuksista, eristäytyneisyydestä, syyllisyydentunteista, voimattomuudesta ja avuttomuudesta sekä erilaisista pelkotiloista.

Joka vuosi arviolta noin 1 200 suomalaista päätyy itsemurhaan. He jättävät jälkeensä noin 100 000 surevaa läheistä, joten sinulla on paljon kohtalotovereita.

Uusi ja vanha menetys

Olet vastikään menettänyt itsellesi tärkeän isoäidin, jonka kuolemaa nyt suret. Kuvaat surun olevan pinnalla ja mielialan maassa. Tämä on luonnollista, kun menetämme rakkaan ihmisen.

Mummusi kuolema on selvästi herättänyt myös miehesi kuolemaan liittyviä tunteita ja muistoja. Uusi menetys nostaakin usein pintaan aikaisempiin tapahtumiin liittyviä kokemuksia, varsinkin, jos niitä ei ole aikoinaan pystynyt käymään kunnolla läpi. Ihmismielen kerroksellisuus toimii niin, että uudet tapahtumat aktivoivat vanhoja asioita.

Nykyään tiedetään myös se, että suru on paljon pidempi ja yksilöllisempi prosessi kuin mitä aikaisemmin ajateltiin. Itsemurhan tehneiden omaisilla suruprosessi on tavallistakin pidempi ja monesti myös hyvin yksinäinen. Ystävät ja tuttavat voivat arkailla ottaa asiaa puheeksi tuntiessaan itsensä avuttomaksi ja keinottomaksi toisen surun edessä. Usein kuitenkin riittäisi pelkkä läsnäolo ja tunne siitä, ettei sinua jätetä yksin.

Ruumiskin oireilee

Kuvaat kärsiväsi stressistä ja myös elimistösi reagoi tilanteeseen. Psyykkisten oireiden lisäksi monilla on myös erilaisia fyysisiä oireita ja tuntemuksia: rintakipuja, hengenahdistusta, pyörrytyksen tunnetta, vatsavaivoja, hikoilua ja vapinaa.
Vaikuttaa siltä, että sinäkin reagoit hyvin kokonaisvaltaisesti stressaavaan tilanteeseen.

Nyt on tärkeää on pysähtyä kuuntelemaan omaa kokemusta ja yrittää etsiä sanoja sille, mikä sinua ahdistaa. Itsehoitona voisit kokeilla jotain rentoutusmenetelmää, mikä voisi auttaa sinua rauhoittumaan.

Mietit myös voisiko esimerkiksi musiikkiterapiasta olla sinulle apua. Mikä estää sinua kokeilemasta sitä ? Jos paikkakunnallasi toimii musiikkiterapeutti, ota rohkeasti yhteyttä häneen. Kosketuksen saamisessa omiin tunteisiin tarvitaan joskus muitakin keinoja kuin puhumista, vaikka se onkin kaikkien terapiamuotojen ydin.

Lisää tietoa voit saada myös mielenterveystoimistosta, missä olet harvakseltaan käynyt. Tapaaminen joka toinen kuukausi ovat liian vähän. Terapeuttinen työskentely vaatii tiiviimpää hoitoa, jotta asioita voisi työstää syvemmällä tasolla.
Voisitko tiivistää tapaamisia oman hoitajasi kanssa? Usein terapiassa tavataan vähintään kerran viikossa, intensiivisessä psykoterapiassa ja kriisiterapiassa kaksi kolme kertaa viikossa.

Lukkoja auki

Ensimmäisen miehesi kuoleman jälkeen olet löytänyt uuden miehen. Se että olet uskaltanut ja pystynyt solmimaan uuden suhteen, on hieno asia. Valitettavasti suhteenne ei toimi kunnolla, vaan teillä tuntuu olevan vaikeuksia kommunikoida keskenänne.

Vuosi naimisiinmenonne jälkeen tilanne alkoi muuttua. Mitä silloin oikein tapahtui? Luisuitteko vain vähitellen kauemmaksi toisistanne vai tapahtuiko jotain erityistä? Kerrot miehesi olevan hyvin sulkeutuneen, itseäsi pidät avoimena luonteena. Olette käyneet yhdessä avioliittoneuvojallakin, mutta ilmeisesti tämäkään ei ole auttanut. Joskus miesten on vaikea puhua vieraalle ihmiselle, varsinkin jos pariterapeutti on nainen. Hän saattaa kokea, että asetelma on jo alun perin häntä syyllistävä.

Vaikka tilanteenne onkin jumissa, voisitteko vielä yrittää selvitellä välejänne? Voisit ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, josta miehesi pitää. Suhteenne jatkumisen kannalta tärkeintä olisi nyt saavuttaa edes jonkinlainen yhteys toiseen. Yhteisen tekemisen ja kokemusten kautta voi löytyä myös kadonnut puheyhteys. Et tietenkään voi tehdä enempää kuin oman osasi suhteenne hyväksi.

Lisää tietoa: Suomen mielenterveysseuran ja itsemurhan tehneidenläheisten nettisivuilta ja palvelevista puhelimista, Surunauha puh. (09) 440 054. Kysy lisää omalla paikkakunnallasi toimivista sururyhmistä ja parisuhdekursseista, joita myös seurakunnat järjestää.

Kirjallisuutta: Särkynyt sydän, omainen ja itsemurha toim. Tarja Heiskanen; Soili Poijula, Surutyö; Alon Gratch, Jos miehet puhuisivat, mitä he sanoisivat; Deborah Tannen, Puhummeko samaa kieltä. Mies ja nainen keskustelevat; Hellsten Tommy, Lähelle on pitkä matka; Soli Poijula, Suru-sydämen matka; Leinonen Maaria, Surun sisar on lohdutus.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.