Minua on pitkään vaivannut jatkuva stressi, joka on alkanut käydä hermojeni päälle. Jäin leskeksi yhdeksän vuotta sitten. Ensimmäinen aviomieheni teki itsemurhan, joka oli täysi sokki.

Viisi vuotta sitten tapasin miehen, jonka kanssa avioiduin vuosi tapaamisen jälkeen. Elämä tuntui olevan käsissäni. Jo vuosi avioon menon jälkeen tilanne tuntui jotenkin oudolta. Ihan kuin aviomieheni olisi muuttunut luonteeltaan. Hän vältteli minua, yhteiset harrastukset jäivät, samoin läheisyys.

Olemme yrittäneet sovitella liittoamme kolme vuotta. Olemme käyneet avioliittoneuvojallakin, mutta mistään ei ole ollut apua. Olen jopa miettinyt avioeroa. Miten voisin ymmärtää miestäni, joka ei suostu puhumaan vaan on mieluiten tuppisuuna?

Käyn nykyään mielenterveystoimistossa joka toinen kuukausi sairaanhoitajan luona juttelemassa, mutta tuntuu, ettei siitä ole apua. Stressini on jälleen voimistunut, sillä isoäitini kuoli maaliskuussa. Yritän kerätä voimia sekä touhuta kaikenlaista ajankulukseni, ettei tulisi mietittyä mitään ikäviä. Kun stressi ottaa yliotteen minusta, olen aivan mieli maassa, koko elimistöni reagoi valtavasti. Olen lukenut, että musiikkiterapiasta olisi moniin eri asioihin apua. Onko näin?

Miehesi päätyi itsemurhaan yhdeksän vuotta sitten, mikä tietenkin oli sinulle suuri järkytys ja sokki. Sokin keskeisin tarkoitus on säilyttää ihmisen toimintakyky vaikeassa tilanteessa. Se suojaa mieltä sellaiselta tiedolta, jota ihminen ei vielä kykene ottamaan vastaan tai kestämään. Toisaalta se tallettaa muistiin tilanteeseen liittyvää tietoa ja tunnelmia myöhempää käsittelyä varten.

Traumaattinen tapahtuma aiheuttaa yleensä aina psyykkisen kriisin, joka usein vaatii myös asiantuntija-apua. Nykyään puhutaan posttraumaattisesta stressistä, joka seuraa traumaattista tapahtumaa, mistä sinäkin olet kärsinyt.

En tiedä millaista apua sait miehesi kuoleman jälkeen, mutta läheisen itsemurha herättää aina jälkeenjäävissä monenlaisia tuskallisia ajatuksia ja tunteita. Saitko silloin kriisiapua ja oliko sinulla mahdollisuus keskustella ja jakaa näitä kokemuksia?

Nykyään jokaisessa kunnassa pitäisi toimia kriisiryhmä, joka tarjoaa apua tällaisessa tilanteessa. Vaikka asiaa ei olisikaan käyty läpi silloin kun tilanne oli akuutti, koskaan ei ole liian myöhäistä puuttua asiaan, jos se edelleen vaivaa mieltäsi.

Haudatut taakat esiin

Usein vaikeat ja traumaattiset tapahtumat haudataan syvälle omaan mieleen, ja niitä kannetaan taakkoina ilman että asiaa osataan tai pystytään jakamaan kenenkään kanssa.

Onneksi viime vuosina itsemurhista on alettu rohkeammin puhua, vaikka vieläkin asiaan liittyy paljon salailua. Vaikeneminen ei asiaa paranna eikä helpota oloa, päinvastoin se tekee omaisten taakasta vieläkin raskaamman. Itsemurhaan liittyy aina paljon vaikeita ja ristiriitaisiakin tunteita, surua ja ikävää, syyllisyyttä ja häpeää. Ja usein vihaakin toisen ratkaisun johdosta.

On tärkeää muistaa ja ymmärtää, että itsemurha on ahdinkoon päätyneen henkilökohtainen ratkaisu eikä kenenkään syy. Läheinenkään ihminen ei aina voi tietää eikä tuntea toisen kokemaa elämäntuskaa, joka voi johtaa itsemurhaan.

Itsemurhan jälkeen läheiset kärsivät usein unihäiriöistä, levottomuudesta ja keskittymisvaikeuksista, eristäytyneisyydestä, syyllisyydentunteista, voimattomuudesta ja avuttomuudesta sekä erilaisista pelkotiloista.

Joka vuosi arviolta noin 1 200 suomalaista päätyy itsemurhaan. He jättävät jälkeensä noin 100 000 surevaa läheistä, joten sinulla on paljon kohtalotovereita.

Uusi ja vanha menetys

Olet vastikään menettänyt itsellesi tärkeän isoäidin, jonka kuolemaa nyt suret. Kuvaat surun olevan pinnalla ja mielialan maassa. Tämä on luonnollista, kun menetämme rakkaan ihmisen.

Mummusi kuolema on selvästi herättänyt myös miehesi kuolemaan liittyviä tunteita ja muistoja. Uusi menetys nostaakin usein pintaan aikaisempiin tapahtumiin liittyviä kokemuksia, varsinkin, jos niitä ei ole aikoinaan pystynyt käymään kunnolla läpi. Ihmismielen kerroksellisuus toimii niin, että uudet tapahtumat aktivoivat vanhoja asioita.

Nykyään tiedetään myös se, että suru on paljon pidempi ja yksilöllisempi prosessi kuin mitä aikaisemmin ajateltiin. Itsemurhan tehneiden omaisilla suruprosessi on tavallistakin pidempi ja monesti myös hyvin yksinäinen. Ystävät ja tuttavat voivat arkailla ottaa asiaa puheeksi tuntiessaan itsensä avuttomaksi ja keinottomaksi toisen surun edessä. Usein kuitenkin riittäisi pelkkä läsnäolo ja tunne siitä, ettei sinua jätetä yksin.

Ruumiskin oireilee

Kuvaat kärsiväsi stressistä ja myös elimistösi reagoi tilanteeseen. Psyykkisten oireiden lisäksi monilla on myös erilaisia fyysisiä oireita ja tuntemuksia: rintakipuja, hengenahdistusta, pyörrytyksen tunnetta, vatsavaivoja, hikoilua ja vapinaa.
Vaikuttaa siltä, että sinäkin reagoit hyvin kokonaisvaltaisesti stressaavaan tilanteeseen.

Nyt on tärkeää on pysähtyä kuuntelemaan omaa kokemusta ja yrittää etsiä sanoja sille, mikä sinua ahdistaa. Itsehoitona voisit kokeilla jotain rentoutusmenetelmää, mikä voisi auttaa sinua rauhoittumaan.

Mietit myös voisiko esimerkiksi musiikkiterapiasta olla sinulle apua. Mikä estää sinua kokeilemasta sitä ? Jos paikkakunnallasi toimii musiikkiterapeutti, ota rohkeasti yhteyttä häneen. Kosketuksen saamisessa omiin tunteisiin tarvitaan joskus muitakin keinoja kuin puhumista, vaikka se onkin kaikkien terapiamuotojen ydin.

Lisää tietoa voit saada myös mielenterveystoimistosta, missä olet harvakseltaan käynyt. Tapaaminen joka toinen kuukausi ovat liian vähän. Terapeuttinen työskentely vaatii tiiviimpää hoitoa, jotta asioita voisi työstää syvemmällä tasolla.
Voisitko tiivistää tapaamisia oman hoitajasi kanssa? Usein terapiassa tavataan vähintään kerran viikossa, intensiivisessä psykoterapiassa ja kriisiterapiassa kaksi kolme kertaa viikossa.

Lukkoja auki

Ensimmäisen miehesi kuoleman jälkeen olet löytänyt uuden miehen. Se että olet uskaltanut ja pystynyt solmimaan uuden suhteen, on hieno asia. Valitettavasti suhteenne ei toimi kunnolla, vaan teillä tuntuu olevan vaikeuksia kommunikoida keskenänne.

Vuosi naimisiinmenonne jälkeen tilanne alkoi muuttua. Mitä silloin oikein tapahtui? Luisuitteko vain vähitellen kauemmaksi toisistanne vai tapahtuiko jotain erityistä? Kerrot miehesi olevan hyvin sulkeutuneen, itseäsi pidät avoimena luonteena. Olette käyneet yhdessä avioliittoneuvojallakin, mutta ilmeisesti tämäkään ei ole auttanut. Joskus miesten on vaikea puhua vieraalle ihmiselle, varsinkin jos pariterapeutti on nainen. Hän saattaa kokea, että asetelma on jo alun perin häntä syyllistävä.

Vaikka tilanteenne onkin jumissa, voisitteko vielä yrittää selvitellä välejänne? Voisit ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, josta miehesi pitää. Suhteenne jatkumisen kannalta tärkeintä olisi nyt saavuttaa edes jonkinlainen yhteys toiseen. Yhteisen tekemisen ja kokemusten kautta voi löytyä myös kadonnut puheyhteys. Et tietenkään voi tehdä enempää kuin oman osasi suhteenne hyväksi.

Lisää tietoa: Suomen mielenterveysseuran ja itsemurhan tehneidenläheisten nettisivuilta ja palvelevista puhelimista, Surunauha puh. (09) 440 054. Kysy lisää omalla paikkakunnallasi toimivista sururyhmistä ja parisuhdekursseista, joita myös seurakunnat järjestää.

Kirjallisuutta: Särkynyt sydän, omainen ja itsemurha toim. Tarja Heiskanen; Soili Poijula, Surutyö; Alon Gratch, Jos miehet puhuisivat, mitä he sanoisivat; Deborah Tannen, Puhummeko samaa kieltä. Mies ja nainen keskustelevat; Hellsten Tommy, Lähelle on pitkä matka; Soli Poijula, Suru-sydämen matka; Leinonen Maaria, Surun sisar on lohdutus.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.