Hyväksikäyttö näivettää seksin

Olen seurustellut melkein kymmenen vuotta miehen kanssa, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena. Olen tiennyt asiasta seurustelun alusta saakka. Mieheni käy terapiassa ja kokee siitä olevan apua. Miehen toiveesta asumme eri asunnoissa, koska hän kokee, ettei ole valmis yhdessä asumiseen. Olemme yhdessä siis lähinnä viikonloppuisin ja lomilla. Nyt ongelmaksi on noussut miehen käytös, jonka minä koen torjuvaksi. Meillä on kyllä aktiivistakin seksielämää, mutta minun aloitteestani. Mies kokee, ettei hän voi vaatia keneltäkään mitään seksuaalisesti, ja eikä siksi halua olla aloitteellinen. Jos yritän puhua asiasta ja omista toiveistani, hän sanoo, etten voi ymmärtää hänen kärsimystään. Tämä tunne, etten ymmärrä miestäni, hiertää suhdettamme, jopa niin, että väliin harkitsemme eroa.  Miten päästä eteenpäin tilanteessa?

Kokemus lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä värittää lähes väistämättä aikuiselämän intiimiä elämää. Seksuaalisesti hyväksikäytetty osapuoli voi kokea sekä toisen että omat seksuaaliset aloitteet ja toiveet ahdistavina ja siksi keskinäistä suhdetta uhkaavina. Ongelmaa vaikeuttaa usein edelleen se, että hyväksikäytön traumatisoiva puoliso kokee toisen toiveetkin vaatimuksina. Tuloksena on tällöin hyväksikäytetyn osapuolen vetäytyminen ja keskustelun välttäminen, jonka käytöksen taas toinen osapuoli kokee keskinäistä suhdetta uhkaavana.

Tämän puolisoiden noidankehätanssia on usein lähes mahdotonta katkaista ilman molempia osapuolia ja heidän reaktioitaan myötäelävästi ymmärtävää pariterapeuttia. Näissä tilanteissa – kuten monissa muissakin puolisoita etäännyttävissä ongelmissa – paras pariterapian muoto on usein yhdysvaltalaisen Susan Johnsonin kehittämä tunnekeskeinen pariterapia (Emotionally Focused Couple Therapy), jonka periaatteet on kuvattu Suomen Pariterapiayhdistyksen kääntämässä kirjassa Kunpa Sinut tuntisin paremmin, Psykologien kustannus Oy, 2013.