Miksi laboratoriokokeiden tulokset kirjataan niin oudoilla lyhenteillä ja näin estetään potilasta ymmärtämästä niitä? Potilas saa kyllä esimerkiksi terveyskeskuksesta tulosteen, mutta käytettyjä kokeiden nimiä potilas ei aina löydä kirjoistakaan, vaikka haluaisi omia kokeitaan seurata. Tulosteissa ei aina ole merkitty kuin viitearvoista poikkeavat koevastaukset.

Suomessa käytetään laboratoriokokeista Kuntaliiton ylläpitämää laboratorionimikkeistöä, jonka uusimmassa versiossa on 3312 nimikettä. Kun kokeita on näin monta, kullakin täytyy olla yksiselitteinen nimi ja koodi, jotta sekä kokeen määrittäjä että vastauksen tulkitsija tietävät mistä puhutaan. Kokeita ei myöskään voi yksiselitteisesti kuvata yhdellä sanalla, kun samaa asiaa voidaan tutkia eri tavoilla ja erilaisista näytteistä. Niinpä esimerkiksi tutkimuksia, joista löytyy sana ”hemoglobiini” on listalla yhteensä 30. Tästä kaikesta seuraa tutkimusnimikkeiden ja niiden etuliitteiden runsaus, jossa ei pelkästään potilaan vaan usein myös lääkärin ymmärrys on kovilla – etenkin, kun nimikkeitä useasti muutetaan. On edetty kauas ajoista, jolloin potilaasta tutkittiin verenkuva ja senkka, ja näiden avulla koetettiin tehdä taudinmääritystä.

Onneksi on käytettävissä hakuteoksia, jotka ovat kaikkien saatavilla. Tavallisimmat kokeet on kuvattu varsin ymmärrettävästi Pertti Mustajoen ja Jarmo Kaukuan kirjoittamassa kirjassa Senkka ja 100 tutkimusta, joka on osana Duodecimin toimittamaa Terveyskirjastoa (www.terveyskirjasto.fi). Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin verkkosivuilla (huslab.fi/ohjekirja) on ohjekirja, josta löytyvät hankalammatkin tutkimusnimikkeet. Vaikka tämä ohjekirja on tarkoitettu lähinnä ammattilaisille oppaaksi näytteiden ottoon ja tulosten tulkintaan, siitä tavallinen potilaskin voi löytää tiedon siitä, minkälainen tutkimus hänelle on tehty.

Tutkimustulosten tulkinta onkin sitten eri juttu. Ei voi liikaa korostaa sitä, että laboratoriotutkimukset ovat vain osa taudinmääritystä ja sairauksien seurantaa, niitä tärkeämpää on yleensä lääkärin suorittama tutkimus ja eri lähteistä saatavan tiedon yhdistely ja tämän perusteella tehtävä päättely.

Laboratoriotutkimusten viitearvojen (normaaliarvojen) määrittelystä seuraa, että teoreettisesti laskien joka kahdeskymmenes terveestä ihmisestä otetun laboratoriokokeen tulos poikkeaa viitearvosta. Olisi siksi tärkeää, että lääkärillä olisi aikaa käydä laboratorio- ja muut löydökset potilaan kanssa läpi, ettei niitä tarvitsisi jälkeen päin opaskirjojen kanssa ihmetellä.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.