Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tuttavani on käynyt jo toistakymmentä vuotta masennuksen vuoksi kerran kuukaudessa psykiatrilla. Hän on saanut koko ajan lääkitystä ja keskusteluterapiaa. Hänen tilanteensa ei kuitenkaan ole lainkaan edistynyt. Tuntuu kuin hän olisi liikaa kiintynyt lääkäriinsä ja pitäisi tätä kumppaninaan. Hän kertoo usein että Pekka (nimi vaihdettu) on sitä tai tätä mieltä. Joku vieraampi ihminen onkin luullut, että Pekka on hänen miehensä. Eikö lääkärin pitäisi huomata potilaansa riippuvuus ja että potilas edisty? Eikö lääkärin pitäisi lähettää potilas toiselle lääkärille kiintymisen estämiseksi? Tuttavani ei itse pysty irrottautumaan lääkärisuhteesta.

Monelle yksin elävälle tai itsensä yksinäiseksi tuntevansa ihmiselle hänen lääkärinsä, psykiatrinsa tai terapeuttinsa tulee yhtä tärkeäksi kuin muille ihmisille heidän vanhempansa, lähiystävänsä tai rakastettunsa. Useimmat ihmiset kaipaavat läheistä ihmissuhdetta, joissa he voivat ja uskaltavat jakaa pelotta ajatuksensa. Läheskään kaikki ihmiset eivät eri syistä pysty tai uskalla jakaa kaikkia tunteitansa puolisonsa tai ystäviensä kanssa. Monissa kulttuureissa rippi-isä tai sielunhoitaja täyttävät tämän psykoterapeuttisen roolin.

Masentuneet ihmiset hakeutuvat avun piiriin monasti juuri yksinäisyytensä vuoksi. Tämän vuoksi on myös luonnollista, että moni heistä tulee ainakin joksikin aikaa riippuvaiseksi psykiatristaan tai psykoterapeutistaan. ”Pekka” on vuosien myötä muodostunut ystävällesi hyvin tärkeäksi ja turvaa antavaksi ihmiseksi eikä siinä seikassa sellaisenaan ole mitään väärää. Vakaville masennustiloille on usein ominaista toistua ja pitkäaikainen hoitosuhde voi harvajaksoisenakin olla lääkehoidon ohella tärkeä keino estää uusia vakavia masennusjaksoja.

Lääkärin tulee luonnollisesti tehdä parhaansa, että hänen potilaansa kykenee luomaan hyvän suhteen myös läheisiinsä tai löytämään toimivan kumppanuuden arkielämässään. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin pitkäaikainen suhde lääkäriin tai psykoterapeuttiin on potilaan hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu.

Lääkäri tai psykoterapeutti voi toki omien riippuvuustarpeittensa vuoksi joskus toimia tavalla, joka sitoo potilaan itseensä ja estää tämän itsenäistymistä. Ystäväsi kohdalla tästä ei tunnu olevan kysymys, sillä hän tapaa lääkäriään suhteellisen harvoin. Voi tietysti olla, että tiiviimpi ja aktiivisempi psykoterapia saattaisi auttaa ystävääsi paremmin laajentamaan elämänpiiriään. Ehkä Sinun kannattaisi rohkaista ystävääsi hakeutumaan myös tiiviimpään psykoterapiaan ilman, että hän katkaisisi suhdettaan monivuotiseen lääkäriinsä.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.