Olen 38-vuotias nainen, ja vaivanani on ollut jo aika pitkään "huippaaminen", kun lasken pääni tyynylle, jumppamatolle, yleensäkin makuulle mennessä. Yleensähän päässä huimaa, kun nousee istumaan, eikä päinvastoin. Mutta minulla on juuri tämä päinvastoin. En ole muistanut kysyä tätä neurologilta, jonka juttusilla käyn noin 2 vuoden välein. Neurologilla käyn siksi, että minulla on lievä synnynnäinen CP-vamma Kävelen kyllä ihan normaalisti, hitaammin vain tasapaino ongelman takia.
Mistähän tämä alasmenohuimaus johtuu? Huimaus kohtaus kestää onneksi vain muutaman sekunnin, mutta on silti inhottava. Kun kohtaus on mennyt ohi, kaikki on taas hyvin.

Huimaukseen on tunnetusti lukuisia syitä. Pienet muutaman sekunnin kestävät huimauskohtaukset viittaavat kyllä ensisijaisesti tasapainoelimeen, etenkin jos nämä kohtaukset liittyvät asennon muutoksiin. Tällöin sisäkorvan kaarikäytävissä oleva neste joutuu äkilliseen liikkeeseen ja tästä voi aiheutua nopeasti ohimenevä huimaus.

Jos huimaus on kestänyt viikkoja, mutta ei kuukausia, todennäköisin syy on ns. hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka nimensä mukaan on hyvänlaatuinen siinä mielessä, että se vähenee ja menee ohi itsestään, joskus tosin kestettyään 10–12 viikkoakin. Huimaus johtuu kaarikäytäviin kertyneestä sakasta, joka aiheuttaa pään liikkeen ”virhetulkinnan” ja sitten huimauksen. Tasapainoelin tottuu vähitellen uuteen tilanteeseen ja huimaus menee ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joskus tätä asentohuimausta esiintyy Ménìèren taudin yhteydessä, joka myös on sisäkorvan sairaus, mutta silloin yleensä kohtaukset kestävät pidempään ja oireeseen saattaa liittyä korvien soimista ja tukkoisuuden tunnetta. Jos huimaus vielä jatkuu seuraavan neurologin käynnin aikoihin, se kannattaa luonnollisesti ottaa puheeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuten kysymyksessä mainitaan, ehkä sisäkorvaperäistä asentohuimaustakin yleisempää on nopeasta istumaan tai seisomaan nousemisesta johtuva lyhytaikainen huimaus, joka johtuu verenpaineen hetkellisestä laskusta asennonmuutoksen seurauksena. Tämäkin on sinänsä vaaratonta, mutta voi tuntua hankalalta. Yksinkertaisin hoito tällaiseen on tehdä asennonmuutokset verkaisemmin, jotta verenkiertoelimistö ehtii niihin mukaan. Joissakin tapauksissa, jos on käytössä verenpainelääkitys, kannattaa lääkärin kanssa keskustella lääkityksen tarkistamisesta.

Osmo Saarelma

Yleislääketieteen erioislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla