Olen 38-vuotias nainen, ja vaivanani on ollut jo aika pitkään "huippaaminen", kun lasken pääni tyynylle, jumppamatolle, yleensäkin makuulle mennessä. Yleensähän päässä huimaa, kun nousee istumaan, eikä päinvastoin. Mutta minulla on juuri tämä päinvastoin. En ole muistanut kysyä tätä neurologilta, jonka juttusilla käyn noin 2 vuoden välein. Neurologilla käyn siksi, että minulla on lievä synnynnäinen CP-vamma Kävelen kyllä ihan normaalisti, hitaammin vain tasapaino ongelman takia.
Mistähän tämä alasmenohuimaus johtuu? Huimaus kohtaus kestää onneksi vain muutaman sekunnin, mutta on silti inhottava. Kun kohtaus on mennyt ohi, kaikki on taas hyvin.

Huimaukseen on tunnetusti lukuisia syitä. Pienet muutaman sekunnin kestävät huimauskohtaukset viittaavat kyllä ensisijaisesti tasapainoelimeen, etenkin jos nämä kohtaukset liittyvät asennon muutoksiin. Tällöin sisäkorvan kaarikäytävissä oleva neste joutuu äkilliseen liikkeeseen ja tästä voi aiheutua nopeasti ohimenevä huimaus.

Jos huimaus on kestänyt viikkoja, mutta ei kuukausia, todennäköisin syy on ns. hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka nimensä mukaan on hyvänlaatuinen siinä mielessä, että se vähenee ja menee ohi itsestään, joskus tosin kestettyään 10–12 viikkoakin. Huimaus johtuu kaarikäytäviin kertyneestä sakasta, joka aiheuttaa pään liikkeen ”virhetulkinnan” ja sitten huimauksen. Tasapainoelin tottuu vähitellen uuteen tilanteeseen ja huimaus menee ohi.

Joskus tätä asentohuimausta esiintyy Ménìèren taudin yhteydessä, joka myös on sisäkorvan sairaus, mutta silloin yleensä kohtaukset kestävät pidempään ja oireeseen saattaa liittyä korvien soimista ja tukkoisuuden tunnetta. Jos huimaus vielä jatkuu seuraavan neurologin käynnin aikoihin, se kannattaa luonnollisesti ottaa puheeksi.

Kuten kysymyksessä mainitaan, ehkä sisäkorvaperäistä asentohuimaustakin yleisempää on nopeasta istumaan tai seisomaan nousemisesta johtuva lyhytaikainen huimaus, joka johtuu verenpaineen hetkellisestä laskusta asennonmuutoksen seurauksena. Tämäkin on sinänsä vaaratonta, mutta voi tuntua hankalalta. Yksinkertaisin hoito tällaiseen on tehdä asennonmuutokset verkaisemmin, jotta verenkiertoelimistö ehtii niihin mukaan. Joissakin tapauksissa, jos on käytössä verenpainelääkitys, kannattaa lääkärin kanssa keskustella lääkityksen tarkistamisesta.


Osmo Saarelma

Yleislääketieteen erioislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.