Ystäväni on reilu parikymppinen nainen. Meillä on hyvin tiivis ystäväpiiri, joka nyt on kuitenkin jo pitkään ollut lukossa. Tuntematon mies raiskasi ystäväni reilu pari vuotta sitten, onnistui siinä toisenkin kerran ja yritti vielä kerran uudestaan. Koko tapahtumasarja oli kamala, ja menimme kaikki jonkinlaiseen sokkiin, ehkä olemme siinä vieläkin.

Meidän olisi ystävinä ehkä pitänyt ottaa ohjat tiukemmin käsiimme, sillä emme saaneet ystäväämme menemään heti poliisin puheille, ja kun tutkintailmoitus viimein tehtiin, miestä ei enää saatu kiinni. Ystäväni on päättänyt unohtaa koko asian ja jatkaa elämää eteenpäin. Toki juttelemme aiheesta aina silloin tällöin, mutta se on aika vaikeaa.

Jollain tasolla ystävämme on pettynyt meihin ja reaktioomme, sillä tapaus taisi olla teinityttölaumalle hyvin vaikea paikka. Olimme ehkä liian pehmeitä satutetun ihmisen omia mielihaluja kohtaan.

Nykyään ongelma on se, että ystäväni tuntuu törmäävän tähän mieheen jatkuvasti eri tilanteissa. Raiskausten käsittely, unohtaminen ja niiden yli pääseminen käyvät mahdottomiksi. Psykologille hän ei koe voivansa mennä. Ystäväni on luonteeltaan melko ujo ja vaikeasti lähestyttävä, eikä hän usko kykenevänsä juttelemaan asioista tuntemattomalle, vaikka tähän häntä olemme patistaneet.

On vaikeaa katsoa, kuinka ystäväni oma elämä rajoittuu, ja normaalit arkielämän tilanteet muodostuvat mahdottomiksi vain tämän yhden ihmisen läsnäolon takia. Mekään emme pääse asiaan enää käsiksi, sillä silminnäkijöitä ja näyttöä ei ole, on vain tieto.

Käsittääkseni ystäväni mieli on jo alkanut reagoida tilanteeseen kehon kautta: törmätessään tähän mieheen hän pian oksentaa tai lamaantuu toimintakyvyttömäksi. Hän tuntee olonsa täysin puolustuskyvyttömäksi. Me ystävät näemme oireet, mutta emme tiedä, mitä hänen päässään liikkuu.

Kaipaan kipeästi neuvoa ystävälleni, itselleni, meille kaikille: kuinka tästä liian pitkälle päätyneestä tilanteesta päästään eteenpäin, miten löydämme ratkaisun?

Ystäväsi on joutunut traumaattisen tapahtuman uhriksi. Tilanteen vaikeutta ja vakavuutta lisää tilanteen uusiutuminen. Yksikin raiskaus riittää tuhoamaan uhrin elämän pitkäksi aikaa ja jättää syvät arvet hänen sisimpäänsä lopuksi ikää.
Seksuaalinen väkivalta vahingoittaa uhrin elämää hyvin kokonaisvaltaisesti ja vaikuttaa minäkuvaan, mielenterveyteen, seksuaalisuuteen, parisuhteeseen, työkykykyyn ja elämänhallintaan.

Seksuaalisen väkivallan kokeminen on aina traumaattista. Uhri voi yrittää unohtaa ja torjua koko asian. Muistot ja kokemukset ovat niin ahdistavia ja järkyttäviä, että ihmisen mieli tavallaan suojautuu ylivoimaiselta tuskalta torjumalla ja yrittämällä unohtaa. Asia on liian kauhea työstettäväksi tietoisella tasolla.

Valitettavasti asia ei ratkea unohtamalla eikä trauma parane torjumalla. Uhri saattaa selviytyä jonkin aikaa, joskus vuosiakin, mutta yleensä tapahtuma tunkeutuu tajuntaan jonkin muun elämänkriisin yhteydessä ja aiheuttaa silloin monenlaisia oireita.

Asioiden välttäminen ja torjuminen vie valtavasti psyykkistä energiaa, mikä on siten poissa muusta elämästä.
Jo muutenkin vaikea tilanne vaikeutuu edelleen, kun ystäväsi joutuu kohtaamaan raiskaajansa. Ilmeisesti he asuvat samalla paikkakunnalla. Kerrot kuinka ystäväsi lamaantuu toimintakyvyttömäksi ja tuntee olevansa täysin puolustuskyvytön näissä tilanteissa. Tämä kuvaa myös raiskauksen aiheuttamaa traumaa. Tilanteen traumaattisuutta lisää se, jos uhri kokee olevansa täysin avuton ja toimintakyvytön. Hänellä ei silloin tunnu olevan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu.

Suojakeinona lamaantuminen

Yksi tapa suojautua tällaisessa sietämättömässä tilanteessa on "itsestään irtautuminen": uhri katsoo tilannetta ulkopuolisena (dissosiaatio). Tällöin ihminen reagoi paitsi mielen tasolla myös fysiologisella tasolla.
Ihminen lamaantuu, ja jälkeenpäin uhri voi kokea monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Ystäväsi kärsii selvästi traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD). Sen oireita ovat mieleen väkisin tunkeutuvat muistumat itse tilanteesta, joita ihminen ei voi itse hallita.

Välttämiskäyttäytyminen on myös tavallista: uhri pyrkii välttämään ihmisiä, paikkoja tai asioita, jotka voivat laukaista tilanteeseen liittyvät muistot. Uhri kärsii usein ylivireystilasta, missä hän tarkkailee jatkuvasti ympäristöään ja säpsähtelee esimerkiksi kovia ääniä. Samalla hän pelkää, että jotain pahaa tapahtuu taas. Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet ja painajaisunet ovat tavallisia. Tunne-elämässä uhrilla on usein voimakkaita ahdistustiloja, ärtyisyyttä ja hermostuneitta.
Hänellä saattaa olla myös ulkopuolisuuden tunteita ja keskittymisvaikeuksia. Mielenkiinto normaaleihin asioihin vähenee, ja ihmisen on vaikea tuntea mielihyvää ja nautintoa.

Koska raiskaus on nimenomaan väkivaltaa ja siihen usein liittyy kuolemanvaara tai ainakin kuolemanpelko, tilanteen vaarallisuus laukaisee äärimmäisen voimakkaan tunnetilan, joka puolestaan vaikuttaa tapaan, miten muistiaines jäsentyy aivoissa.

Traumaattiset kokemukset tallentuvat muistiin eri tavalla kuin arkipäivän tapahtumat. Voimakkaat tunteet voivat aiheuttaa jopa muistihäiriöitä. Toisaalta voimakkaassa pelkotilassa havainnot voivat terävöityä ja piirtyä mieleen hyvinkin tarkasti. Tällöin muistiaines ei menekään normaaliin kielelliseen päivämuistiin vaan painuu syvemmälle ei-kielelliseen muistiin, johon liittyy hyvin vahvat kehonaistimukset ja tunnetilat.

Traumaattista tapahtumaa onkin usein vaikea käsitellä kielellisellä tasolla, varsinkin jos se on onnistuttu torjumaan päivätietoisuudesta. Mieli ei anna uhrille kuitenkaan rauhaa, vaan asia tunkeutuu öisin uniin tai päiväsaikaan ahdistavina takaumina.

Ystävien vaikea auttaa

Kirjoitat kuinka koko ystäväpiirinne joutui aikanaan eräänlaiseen sokkiin tai toimintakyvyttömyyden tilaan. Syytät itseäsi, että teidän olisi pitänyt ottaa ohjaat tiukemmin käsiinne ja epäilet teidän olleen liian pehmeitä asian viemiseksi eteenpäin.
Ymmärrettävästi tilanne on ollut teille kaikille vaikea, kaikista vaikein tietenkin itse raiskauksen uhrille. Nuorilla ei ole valmiuksia vielä käsitellä ja kohdata tällaisia asioita, kun ne ovat usein aikuisillekin ylivoimaisen vaikeita.

Ketään ei tietenkään voi väkisin pakottaa hakemaan apua, jos hän ei itse sitä halua. Voisitteko silti sinnikkäästi yrittää saada ystäväänne ymmärtämään, että asian sulkeminen sisään vain pahentaa hänen tilannettaan nyt ja tulevaisuudessa.
Olet syystäkin huolestunut ystäväsi tilanteesta, sillä hän yrittää selviytyä elämässä eteenpäin omin voimin unohtamalla koko asian.

Se ei kuitenkaan ole paras keino käsitellä asiaa. Parhaiten traumaattisista tapahtumista selviävät henkilöt, jotka ovat itse valmiita tekemään paljon työtä asian eteen ja käyttävät siihen useita eri tapoja. Raiskaukseen liittyy aina paljon vaikeita tunteita, mm. syyllisyyttä, häpeää, vihaa, pelkoa ja avuttomuutta. Näiden tunteiden työstäminen on usein pitkä ja monivaiheinen prosessi.

Trauman selvittely asiantuntijan kanssa jäsentää tapahtuman kaoottisesta möykystä erillisiksi asioiksi, jolloin se antaa ihmiselle parempia keinoja käsitellä ja hallita traumaattiseen tapahtumaan liittyviä muistoja ja tunteita. Trauman hoito vaatii kuitenkin paljon aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä.

Onneksi traumojen hoidon merkitys on kymmenen viime vuoden aikana tiedostettu entistä paremmin, ja ainakin suuremmilla paikkakunnilla on saatavissa asiantuntevaa apua ja hoitoa. Monilla paikkakunnilla on myös ryhmiä, jotka on tarkoitettu nimenomaan raiskauksen uhreille. Voisitko auttaa ystävääsi ja etsiä tietoa paikkakunnallanne olevista hoitopaikoista ja mahdollisista ryhmistä.

Traumaterapiaa

Toivon, että ystäväsi saa asiantuntevaa apua, esimerkiksi juuri traumaterapiaa. Traumaterapiakeskuksen toimipisteet ovat Oulussa ja Helsingissä, ja nettisivuilta löydät paikkakuntaasi lähinnä toimivat traumaterapeutit. Raiskauskriisikeskus Tukinainen järjestää erilaisia ryhmiä raiskauksen tai raiskausyrityksen kokeneille. Viikonloppuryhmissä tavoitteena on työstää omia kokemuksia ja etsiä uusia voimavaroja selviytymiseen. Joissakin ryhmissä käytetään menetelmänä myös psykodraamaa tai kognitiivisen terapian periaatteita.

Vaikeissa elämän kriisitilanteissa ihminen tarvitsee apua ja tukea. Aina sitä ei kuitenkaan ole helppo pyytää tai ottaa vastaan. On tärkeintä, että pysytte ystävänne vierellä ettekä jätä häntä yksin, vaikka hän pyrkisikin eristäytymään eikä osaisikaan arvostaa ponnistelujanne.

Hienotunteisuus on aina paikallaan silloin, kun puhutaan näin vaikeista asioista. Tämä tarkoittaa sitä, että olette hänen saatavillaan silloin, kun hän teitä tarvitsee, ja kuuntelette silloin, kun hän itse haluaa asiasta puhua. Usein vaikeista asioista on parempi puhua vieraan ja tässä tapauksessa ammatti-ihmisen kanssa. Raiskaukseen liittyy usein syyllisyyttä ja häpeää, mikä myös estää avun hakemisen. Monet ovat kokeneet helpottavana puhua omista kokemuksista toisten saman kokeneen kanssa.

Epäilet ettei ystäväsi pysty puhumaan asiasta ventovieraalle. Itsehoitovinkkinä voisit neuvoa ystävääsi kokeilemaan parantavaa kirjoittamista. Parantavan kirjoittamisen menetelmää on tutkinut amerikkalainen psykologi James W. Pennebaker, joka on todennut sen vaikuttavan myönteisesti ihmisen terveyteen.

Omasta kokemuksesta kirjoitetaan mahdollisimman paljaasti. Myös siihen liittyvät syvimmät tunteet ja ajatukset on hyvä saada paperille. Kirjoitusrupeamat voivat olla esimerkiksi 20 minuuttia kerrallaan neljän viiden päivän ajan. Kirjoituksia ei tarvitse näyttää kenellekään. Tai sitten ne voi – toivottavasti – työstää myöhemmin jonkun luotettavan ihmisen kanssa.

Raiskaustukipisteistä lisää tietoa löytyy verkosta Raiskauskriisikeskus Tukinaisen sivuilta sekä Traumaterapiakeskuksen sivuilta. Tukinaisen päivystävä kriisipuhelin vastaa numerossa 0800-97899.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.