Tietoa keuhkoverenpainetaudista?

Kysyjä Lapista pyytää tietoa keuhkoverenpainetaudista, josta viestin lähettäjän kokemuksen mukaan on huonosti tietoa jopa hoitoalan ammattilaisten keskuudessa. Kysyjän mielestä sairaus sekoitetaan usein keuhkoahtaumatautiin tai astmaan.

Keuhkoverenpainetaudilla tarkoitetaan keuhkovaltimoiden normaalia korkeampaa painetasoa. Keuhkovaltimopaine on yleensä viidennes verenpaineen normaalitasosta, mutta vaikeassa keuhkoverenpainetaudissa paine keuhkovaltimoissa voi olla jopa samalla tasolla kuin verenpainemittauksessa mitattava ”suuren verenkierron” taso. Iän mukana keuhkovaltimopaine hieman nousee ja vuoristossa asuvilla keuhkovaltimopaine on muuta väestöä korkeampi.

Keuhkoverenpaineen nousuun voivat johtaa monet tekijät. Yleisimpiä ovat sydämen vasemman kammion toimintahäiriöt ja keuhkosairaudet. Sydänperäisistä syistä oikovirtaukset, läppäviat ja sepelvaltimotaudista tai muista syistä johtuneet sydänlihaksen toimintahäiriöt ovat tärkeimpiä. Erilaiset keuhkosairaudet, joiden johdosta valtimoveren happipitoisuus on normaalia matalampi, ovat toinen tärkeä keuhkoverenpainetautiin johtava sairausryhmä.

Yleisin keuhkovaltimopaineen nousuun johtava keuhkosairaus on tupakoinnin aiheuttama ahtauttava keuhkosairaus. Lihavuus ja sen aiheuttama hengitysvajaus on lisääntyvä keuhkoverenpainetaudin syy, samoin unihäiriöstä johtuva hengitysvaihtelu.
Matala valtimoveren happipitoisuus on voimakas keuhkovaltimopainetta nostava tekijä, mutta myös keuhkokudoksen ja keuhkoverisuonien alan väheneminen, hiilidioksidin kertyminen elimistöön ja veren happamoituminen samoin kuin veren juoksevuutta vähentävä korkea hemoglobiinitaso supistavat keuhkoverenkiertoa ja nostavat sen seurauksena painetasoa keuhkovaltimoissa.

Embolia eli laskimoverenkierron mukana keuhkovaltimoihin tuleva verihyytymä voi myös johtaa keuhkovaltimoiden paineen nousuun aiheuttamansa virtausesteen takia. Joillakin potilailla keuhkoverenkiertoon voi tulla toistuvasti hyytymiä laskimoverenkierrosta ennen kuin tapahtuma tunnistetaan ja tukosta estävä hoito osataan aloittaa. Sidekudossairauksiinkin liittyy joskus keuhkovaltimopaineen nousu.

Jos keuhkovaltimon painetaudille ei löydetä erityistä syytä, puhutaan idiopaattisesta eli ilman erityistä tai tunnettua syytä kehittyvästä keuhkoverenpainetaudista. Potilaat ovat yleensä nuorehkoja naisia, keski-iältään 35 vuotta. Oireena on aluksi rasitushengenahdistus. Tämä oire on hyvin yleinen ylipainon ja vähäisen ruumiillisen harjoittelun takia, ja niinpä keuhkoverenpainetaudin diagnoosi usein viivästyy.

Rintakehän röntgenkuvaus ja EKG (elektrokardiografia) eivät aina paljasta keuhkoverenpainetautia, etenkään silloin, jos tauti ei vielä ole vaikea. Sydämen kaikututkimus on herkin keuhkovaltimopaineen nousun toteamisessa ja antaa yleensä myös lisätietoa keuhkovaltimotaudin syystä.

Sydämen oikea kammio on ohutseinäinen eikä ole tottunut työskentelemään keuhkovaltimon korkeaa painetta vastaan. Niinpä sen toiminta ennen pitkää pettää, jos keuhkovaltimopaine on huomattavan korkea. Oikean kammion vajaatoiminta ilmenee kaulalaskimopaineen nousuna, maksan suurenemisena ja alaraajojen turvotuksena.

Keuhkovaltimotaudin diagnoosi viivästyy usein, koska oireisto ja löydökset ovat epätarkkoja ja koska tauti on harvinainen eläkeikää nuoremmilla. Kun tauti on löydetty, on sen syyn selvittäminen tärkeää oikean hoidon ja seurannan järjestämiseksi. Verikaasuanalyysi valtimoverinäytteestä, keuhkojen ja sen valtimoiden tietokonekuvaus, unirekisteröinti ja veritutkimukset ovat osa taudin vaikeusasteen ja sen syyn selvittelyä.

Taudin hoito kohdistuu sen syyhyn. Keuhkosairaus hoidetaan, sisältäen tupakan polton lopettamisen. Mahdollinen sydänsairaus hoidetaan niin ikään. Antikoagulaatio eli veren hyytymistä estävä lääkitys aloitetaan, jos on syytä epäillä keuhkoveritulppaa tai vaikeaa sydämen oikean puolen vajaatoimintaa. Jälkimmäisen tiedetään lisäävän hyytymän kehittymisriskiä kammiossa ja siten keuhkoveritulppia. Jatkuva happihoito happirikastimella aloitetaan jos veren happipitoisuus on huomattavan matala ja se helpottaa etenkin yöllisiä oireita. Veren juoksevuutta lisätään vuodattamalla verta laskimosta, jos veren hematokriitti eli punasolupitoisuus on korkea. Syyhyn kohdistuvaa hoitoa on lisäksi siihen soveltuvissa tapauksissa keuhkovaltimoiden vanhojen veritulppien kirurginen kuorinta.

Keuhkovaltimon painetta laskevasta lääkehoidosta on hyötyä varsinkin idiopaattisessa keuhkoverenpainetaudissa. Kalsiumin salpaajien tai uudemmista lääkkeistä fosfodiesteraasin estäjien esimerkiksi sildenafiililin (erektiohäiriölääke) tai endoteelireseptorin estäjä bosentaanin on raportoitu madaltavan keuhkovaltimopainetta ja vähentävän oireita.

Sydämen oikean kammion toimintaa voidaan kuormitustilanteissa tukea digitalis- ja nesteenpoistolääkityksellä. Lääkehoidon osoittautuessa riittämättömäksi tulee kyseeseen sydän- tai keuhkosiirre.

Merkittävä keuhkoverenpainetauti ilman vaikeaa ahtauttavaa keuhkosairautta on melko harvinainen. Oikean ja parhaan hoidon järjestäminen edellyttää riittävää asiantuntemusta ja mahdollisuutta erikoistutkimuksiin. Tästä syystä keuhkoverenpainetaudin hoito on keskitetty Suomessa yliopistollisiin keskussairaaloihin.