Keisarileikkauksella syntyneet sairastuvat mm. allergioihin ja lihovat todennäköisemmin kuin alateitse syntyneet. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta yksi vaihtoehto on erot vauvojen bakteerikannoissa.

Perinteiseen tapaan alateitse syntyvien bakteerikannat ovat lähellä äidin kantoja, mutta keisarileikkauksella syntyneiden kannat eivät. Varhainen bakteerialtistus voi vaikuttaa merkittävästi vauvan immuunijärjestelmän kehitykseen. Tuoreen tutkimuksen perusteella näitä bakteerikantoja voidaan myös muokata.

Nature Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat selvittivät asiaa altistamalla keisarileikkauksella syntyneitä vauvoja äidin vaginabakteereille heti keisarileikkauksen jälkeen. Tutkimuksessa oli mukana 7 alateitse syntynyttä sekä 11 keisarileikkauksella syntynyttä, joista 4 sai äidin vaginabakteereita. Bakteerialtistus tehtiin 2 minuutin sisällä syntymästä pyyhkimällä vauvan suuta, kasvoja ja muuta kehoa harsolla, joka sisälsi äidin bakteereja.

Vauvoilta kerättiin bakteerinäytteitä eri puolilta kehoa useita kertoja kuukauden aikana. Kun näitä näytteitä verrattiin keskenään, äidin bakteerikannoille syntymän jälkeen altistettujen bakteerikannat olivat selvästi lähempänä alateitse syntyneiden kantoja kuin muiden keisarileikattujen kantoja.

Tulokset ovat mielenkiintoinen ja tiettävästi ensimmäinen osoitus siitä, että keisarileikkauksella syntyneiden bakteerikannat voidaan saada lähemmäksi alateitse syntyneiden kantoja. Tutkimuksen pienuuden ja monien epävarmuustekijöiden takia tulokset olisi kuitenkin hyvä varmistaa suuremmissa lisätutkimuksissa. Vielä ei myöskään ole näyttöä siitä, että bakteerikantoja muuttamalla vaikutettaisiin vauvojen tuleviin terveysriskeihin.

Uutispalvelu Duodecim
(Nature Medicine 2016;DOI:10.1038/nm.4039)
http://dx.doi.org/10.1038/nm.4039

Sikiöaikana liian niukasti ravintoa saavat voivat aikuisena sairastua muita todennäköisemmin tyypin 2 diabetekseen. Myös lihavuuteen liittyvä diabetesriski näyttäisi olevan heillä suurentunut, tuore tutkimus osoittaa.Kiinalaistutkijoiden havainnot perustuvat 89 000 Kiinan 1959–1961 nälänhädän aikoihin syntyneen seitsenvuotiseen seurantaan. Osallistujat jaettiin ryhmiin sen perusteella olivatko he altistuneet nälänhädälle sikiöaikana vai varhaislapsuudessa. Vertailukohtana olivat nälänhädän jälkeen vuosina 1962–1964 syntyneet.Sikiöaikana altistuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana neljänneksen todennäköisemmin kuin lapsena nälänhädän kokeneet tai nälänhädän jälkeen syntyneet.Lihavuus ja vyötärölihavuus suurensivat kaikkien diabetesriskiä, mutta suurin vaikutus havaittiin sikiöaikana nälänhädälle altistuneilla. Heillä lihavuus ja vyötärölihavuus liittyivät neljä kertaa suurempaan sairastumisriskiin, kun vertailukohtana olivat normaalipainoiset.Samanlaisia tuloksia on saatu aiemminkin ja muissa väestöissä. Aiemmissa tutkimuksissa myös mm. lihavuus, kolesteroliongelmat ja sydänsairaudet on yhdistetty sikiöajan puutteelliseen ravintoon.Tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim(International Journal of Epidemiology 2018;DOI:10.1093/ije/dyx228)http://doi.org/10.1093/ije/dyx228

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Ulosteensiirron hyödyt pitkäaikaisia – potilaat tyytyväisiä

Valtaosa potilaista saa ulosteensiirrosta pitkäaikaisen avun Clostridium difficile -infektioon ja sen aiheuttamaan ripuliin. Tuoreen tutkimuksen perusteella teho on yli 80 prosentin luokkaa.Ulosteensiirron teho ja turvallisuus on tiedetty toki tätäkin ennen, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ja potilaiden tyytyväisyyttä ei ole pahemmin selvitetty. Nyt julkaistussa tutkimuksessa 140 potilasta seurattiin keskimäärin kahden vuoden ajan ulosteensiirrosta.
Seurannan päättyessä 82 prosenttia potilaista oli terveitä eikä heidän Clostridium difficile -infektionsa ollut uusiutunut. Niillä 18 prosentilla, joilla infektio uusiutui, merkittävä selittävä tekijä oli luultavasti antibioottikuurit, jotka todennäköisesti sekoittivat suoliston bakteeritasapainon. Uudelleen infektioon sairastuneista 75 prosenttia oli saanut antibiootteja ulosteensiirron jälkeen, kun uusiutumiselta säästyneistä lääkityksellä oli ollut vain 38 prosenttia.

Potilaat olivat ymmärrettävästi hyvin tyytyväisiä ulosteensiirtoon, ja heistä 95 prosenttia kertoi menevänsä hoitoon tarvittaessa uudelleen. Valtaosa piti ulosteensiirtoa parempana kuin antibioottihoitoja, joita myös käytetään uusiutuvan Clostridium difficile -infektion hoidossa.

Ulosteensiirtoja on käytetty Clostridium difficile -infektion hoidossa myös Suomessa, ja hoitotulokset ovat olleet erittäin hyviä. Yleensä siirre saadaan lähiomaiselta. Ulosteensiirtoja on kokeiltu myös muiden sairauksien hoidossa.

Uutispalvelu Duodecim (Clinical Infectious Diseases 2018;DOI:10.1093/cid/cix1097)http://doi.org/10.1093/cid/cix1097

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.