Köyhälle ja huonona pidetylle asuinalueelle muuttavien riski sairastua diabetekseen suurentuu vuosien varrella enemmän kuin paremmille alueille muuttavien, ruotsalaistutkimus osoittaa.

Ruotsalaiset saivat tuloksensa tarkastelemalla vuosina 1987–1991 Ruotsiin tulleita pakolaisia, jotka silloisen linjauksen mukaisesti asutettiin hyvin erilaisille asuinalueille satunnaisin perustein. Yleensä eri seuduille ja kaupunkiosiin valikoituu tietynlaisia ihmisiä, mikä vaikeuttaa asuinalueiden mahdollisten vaikutusten selvittämistä. Nyt julkaistussa tutkimuksessa asukkaat valikoituivat kuitenkin satunnaisesti.

Tutkijat ryhmittelivät seurattavat heidän asuinalueidensa köyhyyslukujen, työttömyyden, sosiaalitukien käytön ja koulujen tason perusteella. Kun he yhdistivät nämä tiedot tietoihin osallistujilla vuosina 2002–2010 diagnosoiduista diabeteksista, he havaitsivat sairastumiset yleisemmiksi huonommilla alueilla asuvilla.

Huonommalla seudulla asuvien diabetesriski suureni mitä pitempään he olivat alueella asuneet. Verrattuna paremmalla seudulla asuviin pakolaisiin heidän sairastumisriskinsä oli viiden vuoden kuluttua yhdeksän prosenttia suurempi.

Yhdeksän prosenttia suurempi sairastumisriski ei kuulosta kovin suurelta, mutta väestötasolla sillä voi olla huomattava vaikutus. Tulokset on kuitenkin hyvä varmistaa lisätutkimuksissa.

Asuinalueen ja kaupunkirakenteen terveysvaikutuksista saatiin hiljattain viitteitä myös kanadalaistutkimuksessa, jossa tarkasteltiin asuinalueen kävelymahdollisuuksien vaikutuksia terveyteen. Siinä diabetesriski havaittiin pienemmäksi tiheästi asutuissa kaupunginosissa, joissa kaupat ja palvelut ovat kävelyetäisyydellä.

Tutkimus julkaistiin Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2016;6:517–524)
http://www.thelancet.com/journals/landia/article/PIIS2213-8587%2816%2930...

Lääkärien kannattaisi kysyä potilailtaan heidän kävelyvauhdistaan, brittitutkimus vihjaa. Tutkimuksen mukaan tämä voisi paljastaa, ketkä potilaat ovat suurentuneessa vaarassa menehtyä seuraavien vuosien aikana. Brittien tulokset julkaistiin European Heart Journal -lehdessä, ja niiden perusteella potilaat, jotka arvioivat kävelevänsä hitaasti, menehtyivät seuraavien kuuden vuoden aikana todennäköisemmin kuin potilaat, jotka kävelivät mielestään ripeästi.Yhteys havaittiin varsinkin potilailla, joiden painoindeksi oli alhainen. Heillä hidas kävely liittyi kaksi kertaa suurempaan riskiin menehtyä seurannan aikana verrattuna samanpainoisiin nopeisiin kävelijöihin. Käden puristusvoima, joka kuvaa laajasti lihaskuntoa ja terveydentilaa, ennusti sekin kuolleisuutta, mutta pääasiassa vain miehillä.Hidas kävely on aiemminkin yhdistetty suurentuneeseen kuolleisuuteen, mutta lähinnä tutkimuksissa, joissa kävelyä on mitattu kokeellisesti. Nyt julkaistut tulokset laajentavat tietämystä ja osoittavat myös potilaiden omien arvioiden usein riittävän. Tuloksia kannattaa silti tulkita varoen, sillä kävelynopeuden lisäksi moni taustamuuttuja on voinut vaikuttaa yhteyteen. Tulokset perustuvat 230 000 naisen ja 190 000 miehen terveystietoihin. Kuusivuotisen seurannan aikana heistä 8 600 menehtyi. Osallistujista nuorimmat olivat 39-vuotiaita ja vanhimmat 74-vuotiaita. Keskimääräinen ikä oli 56 vuotta.Uutispalvelu Duodecim (European Heart Journal 2017;38:3232–3240)https://academic.oup.com/eurheartj/article/38/43/3232/4090989#100582361

(20171211) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Täysikuun aikaan ajavat moottoripyöräilijät näyttäisivät olevan suurentuneessa vaarassa joutua kohtalokkaaseen onnettomuuteen. Yhteys ei ole kovin voimakas, mutta se kannattaa huomioida silti, tutkijat kirjoittavat.
Yhdysvaltalaistutkijoiden tulokset julkaistiin British Medical Journalin perinteisessä joulunumerossa, joka tunnetaan leikkimielisistä, mutta tieteelliset kriteerit ainakin jotenkuten täyttävistä tutkimuksista.Tutkimustaan varten tutkijat analysoivat kaikki vuosina 1975–2014 Yhdysvalloissa kuolemaan johtaneet moottoripyöräonnettomuudet ja laskivat, miten moni tapauksista oli sattunut yöllä täysikuun aikaan. Vertailukohtana olivat ajanjaksot viikkoa ennen täysikuuta ja viikko sen jälkeen.Seurantavuosien aikana yhteensä 13 000 henkilöä menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa. Yleensä onnettomuus oli sattunut suuritehoista katupyörää ajavalle kolmikymppiselle miehelle. Tapahtumapaikka oli useimmiten maaseudulla ja valtaosa menehtyneistä ei käyttänyt kypärää.Analyysin perusteella kohtalokkaat onnettomuudet olivat jonkin verran yleisempiä täysikuun aikaan, mutta ero ei ollut kovin suuri. Käytännössä se tarkoitti täysikuun aikaan keskimäärin yhtä onnettomuutta enemmän kuin verrokkiaikoina. Yhteys oli selvempi, kun tutkijat rajasivat tarkastelun öihin, jolloin taivaalla oli ns. superkuu, joka näyttää selvästi tavallista kuuta suuremmalta. Tällöin onnettomuuksia sattui kaksi enemmän kuin tavallisina öinä.Tutkijat pitävät tuloksiaan luotettavina, mutta myöntävät niiden voivan selittyä hyvin monilla seikoilla. Täysikuu saattaa häiritä moottoripyöräilijöitä tai täysikuun aikaan ajavat saattavat käyttäytyä jotenkin eri tavoin kuin muina öinä. Oli syy mikä tahansa, tulokset antavat aiheen erityiseen varovaisuuteen täysikuun aikaan ajaville ja korostavat kypärän käyttöä aina.Muissa joulunumeron tutkimuksissa selvitettiin mm. miesflunssan paikkansapitävyyttä ja ylpeyden vaikutuksia kaatuiluun. Tulosten valossa miesflunssa saattaa olla totta, mutta ylpeys ei käy lankeemuksen edellä.Uutispalvelu Duodecim (BMJ 2017;359:j5367)http://www.bmj.com/content/359/bmj.j5367

(20171211) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.