Autismia tai autismin kirjoon kuuluvia oireyhtymiä potevat elävät usein lyhemmän elämän kuin terveet samanikäiset. Ero on suurimmillaan jopa 30 vuotta, tuore ruotsalaistutkimus osoittaa.

British Journal of Psychiatry -lehden julkaisema tutkimus perustuu 27 000 autismin kirjo -diagnoosin vuosina 1987–2009 saaneen sekä 2,7 miljoonan terveen verrokin seurantaan.

Verrokeista hieman alle prosentti menehtyi seurannan aikana, kun autismin kirjoa potevista menehtyi 2,6 prosenttia eli lähes kolme kertaa useampi, tutkijat havaitsivat.

Käytännössä verrokit elivät keskimäärin 70-vuotiaiksi, mutta autismi-diagnoosin saaneiden elinikä riippui heidän oireyhtymänsä vakavuudesta. Toiminnallisesti suhteellisen hyvin pärjäävät elivät keskimäärin 58-vuotiaiksi, mutta vaikeampioireiset menehtyivät jo keskimäärin 40-vuotiaina.

Potilaiden kuolemat johtuivat hyvin monista eri syistä, mutta vaikeaoireisten potilaiden yleisin kuolinsyy oli epilepsia. Toiminnallisesti lievempioireiset tekivät enemmän itsemurhia kuin vaikeaoireiset.

Ruotsalaistulokset vahvistavat näyttöä autismin kirjoa potevien lyhemmästä eliniästä ja osoittavat kuolleisuuden liittyvän moniin eri syihin. Tutkijat toivovatkin, että lääkärit olisivat tästä tietoisia ja entistä paremmin pyrkisivät hoitamaan ja huomaamaan autistipotilaidensa sairauksia ja terveysriskejä. Usein potilaat eivät itse pysty kertomaan ja viestimään oireistaan.

Autismille on ominaista jo lapsuudessa ilmenevät vakava-asteiset ja laaja-alaiset vajavuudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestintäkyvyssä. Pelkän autismin sijaan usein puhutaan laajemmin autismin kirjosta, johon lukeutuu myös Aspergerin oireyhtymä, Rettin oireyhtymä, disintegratiivinen kehityshäiriö ja laaja-alainen kehityshäiriö. Autismin kirjoon lukeutuva häiriö on noin 50 000 suomalaisella. Autismi on todettu noin 10 000:lla.

Uutispalvelu Duodecim
(British Journal of Psychiatry 2016;208:232–238)
http://bjp.rcpsych.org/content/208/3/232

Lapsuudessa ja nuoruudessa kertyneet liikakilot saattavat tuoreen tutkimuksen perusteella vaikuttaa haitallisesti lapsen hengitykseen. Tulosten perusteella varsinkin pitkään jatkuva lihavuus on yhteydessä hengitysteiden ahtautumiseen.

Ylipaino ja lihavuus lisäsivät hengitysteiden ahtautumisen todennäköisyyttä, ja lihavien poikien hengitystiet myös ahtautuivat tyttöjen hengitysteitä enemmän seurannan aikana, tulokset osoittivat. Liikakilot eivät kuitenkaan vaikuttaneet haitallisesti keuhkotilavuuteen. Lihavien keuhkotilavuus oli jopa suurempi kuin normaalipainoisten.

Tutkimuksessa ei selvitetty onko nyt havaituilla muutoksilla käytännössä millainen vaikutus esimerkiksi lasten astmariskiin, mutta aiempien tutkimusten valossa vaikutuksia saattaa olla. Lihavien astmapotilaiden on muun muassa havaittu tarvitsevan useammin sairaalahoitoa astmansa takia. Astmaa sairastavien lasten on puolestaan huomattu olevan muita alttiimpia lihomaan.

Tutkimus julkaistiin Thorax-lehdessä, ja siinä 2 900 lapsen ja nuoren keuhkotoiminta tutkittiin heidän ollessaan 8–16-vuotiaita.Uutispalvelu Duodecim(Thorax 2018;DOI:10.1136/thoraxjnl-2017-210716)http://doi.org/10.1136/thoraxjnl-2017-210716

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavat saattavat kärsiä liian suuresta veren kaliumpitoisuudesta useammin kuin on ajateltu. Monilla tilanne myös uusiutuu ja tämä näkyy myös potilaiden ennusteessa. Kaliumin runsaus eli hyperkalemia voi aiheuttaa mm. rytmihäiriöitä ja pahimmillaan kuoleman, jos tilannetta ei korjata.Tiedot käyvät ilmi tanskalaistutkimuksesta, jossa 32 000 sydämen vajaatoimintaa potevaa seurattiin runsaan kahden vuoden ajan.Seurannan aikana peräti 40 prosentilla potilaista todettiin hyperkalemia ja heistä merkittävällä osalla tilanne jatkui ja havaittiin uudelleen jopa neljästi.Hyperkalemia oli yleistä varsinkin potilailla, jotka potivat kroonista munuaistautia tai diabetesta tai joita hoidettiin spironolaktoni-verenpainelääkkeillä.Potilaiden korkeat kaliumtasot todennäköisesti vaikuttivat myös heidän ennusteeseensa, sillä hyperkalemia liittyi selvästi suurentuneeseen riskiin joutua sairaalahoitoon. Myös riski menehtyä seurannan aikana oli heillä suurempi kuin potilailla, joiden kaliumtasot olivat normaalit.Sydämen vajaatoiminnan hoitoon on viime vuosina saatu uusia lääkeryhmiä, jotka voivat vaikuttaa potilaiden kaliumtasoihin, joten nyt julkaistut tulokset ovat hyvin ajankohtaisia. Kaliumtasojen nousu on tiedetty ongelmaksi tätäkin ennen ja tulokset korostavat kaliumtasojen seurannan tärkeyttä varsinkin tietyissä potilasryhmissä.Tutkimus julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Journal of the American Heart Association 2018;DOI:10.1161/JAHA.118.008912)http://doi.org/10.1161/JAHA.118.008912

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.