Diabeteksen ehkäiseminen riskipotilailta onnistuu parhaiten, kun huomio keskitetään samanaikaisesti ruokavaliomuutoksiin ja liikunnan lisäämiseen. Yhdistelmäohjelmat ovat myös sitä tehokkaampia mitä intensiivisempiä ne ovat, yhdysvaltalaistutkimus vahvistaa.

Yhdysvaltalaisten tulokset perustuvat laajaan tutkimuskatsaukseen, jossa yhdistettiin laadukkaiden diabeteksen ehkäisyä selvittäneiden tutkimusten aineistoja. Osassa tutkimuksista dieetin ja liikunnan yhdistäviä ehkäisyohjelmia verrattiin tavalliseen hoitoon, osassa intensiivisiä ohjelmia verrattiin vähemmän intensiivisiin ja osassa pelkkään laihduttamiseen tai pelkkään liikuntaan. Laatukriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi lopulta 53.

Verrattuna tavalliseen hoitoon yhdistelmäohjelmiin osallistuneiden riski sairastua aikuistyypin diabetekseen pieneni noin 40 prosenttia. Lisäksi he laihtuivat enemmän ja heidän verensokeriarvonsa sekä verenpaineensa ja kolesteroliarvonsa paranivat enemmän.

Suurimmat vaikutukset havaittiin tutkimuksissa, joissa potilaat olivat saaneet yksilöllistä opastusta ja tukea laihduttamisessa ja liikkumisessa sekä tutkimuksissa, joissa liikunta- ja laihdutustavoitteet olivat kunnianhimoisia.

Tutkimuksiin osallistuneilla oli todettu niin sanottu esidiabetes eli heidän sokeriarvonsa olivat koholla, mutta eivät vielä täyttäneet varsinaisen diabeteksen kriteerejä. Osa potilaista täytti myös metabolisen oireyhtymän kriteerit eli heillä oli kohonneiden sokeriarvojen lisäksi vyötärölihavuutta, poikkeava rasva-aineenvaihdunta sekä kohonnut verenpaine. Tällaiset potilaat ovat erityisen alttiita sairastumaan paitsi diabetekseen myös sydän- ja verisuonitauteihin.

Tulokset julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Annals of Internal Medicine 2015;163:437–451)
http://annals.org/article.aspx?articleID=2395729#Abstract

Viidellä tai useammalla lääkityksellä samanaikaisesti olevat yli 60-vuotiaat pärjäävät muita huonommin muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja sekä liikkumiskykyä mittaavissa testeissä. Tämä havaitaan senkin jälkeen, kun heidän sairautensa huomioidaan analyysissa.Journal of the American Geriatrics Society -lehden julkaisemat tulokset perustuvat runsaan 2 100 69-vuotiaan terveystietoihin. Osallistujista 18 prosenttia hoidettiin 5–8 lääkkeellä ja 5 prosenttia yhdeksällä tai useammalla.
Monilääkityt saivat muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja mittaavissa testeissä selvästi huonompia tuloksia kuin samanikäiset, joilla ei ollut yhtä monia samanaikaisia lääkityksiä. Tämä havaittiin myös fyysistä toimintakykyä arvioitaessa. Yhteydet eivät selittyneet potilaiden sairauksilla, sukupuolella eivätkä koulutustasolla.

Yhteydet olivat voimakkaimmat yli yhdeksää lääkettä käyttävillä sekä potilailla, joiden monilääkitys oli jatkunut 60–64-vuotiaasta 69-vuotiaaksi.

Suomessa arviolta joka neljäs yli 75-vuotias käyttää vähintään kymmentä lääkettä. Monilääkityt sairastavat paljon, mutta usein samaa sairautta hoidetaan myös usealla eri lääkkeellä. Monia lääkkeitä käytettäessä vaarana on muun muassa haittavaikutusten kasaantuminen. Tällöin haittavaikutuksia voidaan hoitaa uusilla lääkkeillä, mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Uutispalvelu Duodecim (Journal of the American Geriatrics Society 2018;DOI:10.1111/jgs.15317)http://doi.org/10.1111/jgs.15317

(2018420) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Tupakointi on suurin yksittäinen keuhkoahtaumataudin aiheuttaja, mutta myös työperäinen altistuminen kemikaaleille, huuruille ja pölylle voi suurentaa sairastumisriskiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan työperäinen altistus saattaa olla osallisena noin viidenneksessä keuhkoahtaumataudeista.
Tulokset julkaistiin Thorax-lehdessä, ja ne perustuvat 3 300 eurooppalaisen 20-vuotiseen seurantaan. Osallistujat olivat 20–44-vuotiaita tutkimuksen alkaessa, ja heistä 90 sairastui keuhkoahtaumatautiin seurannan aikana.Kun tutkijat yhdistivät tiedot sairastumisista tietoihin osallistujien työoloista ja työtehtävistä, he havaitsivat sairastumisriskin suurimmaksi osallistujilla, jotka olivat altistuneet työssään torjunta- ja kasvinsuojeluaineille, biologiselle pölylle tai haitallisille kaasuille ja höyryille. Yhteensä nämä altistukset liittyivät 21 prosenttiin keuhkoahtaumatautitapauksista.
Aiemmissa tutkimuksissa mm. kaivos-, valimo-, telakka-, rauta- ja terästeollisuustyö, maataloustyö, sekä rakennusalan työt on yhdistetty keuhkoahtaumataudin riskiin, joten nyt saadut tulokset tukevat nykyistä tietämystä.
Keuhkoahtaumatauti tarkoittaa hengitysteiden kroonista ja etenevää ahtautumista, johon voi liittyä jatkuva keuhkoputkitulehdus tai keuhkolaajentuma. Tautia ei voi parantaa, mutta tupakoinnin lopettaminen ja työperäisissä tapauksissa altistuksen vähentäminen voi pysäyttää sen etenemisen ja lääkkeet hillitsevät oireita.
Keuhkoahtaumatautia sairastaa noin 2–3 prosenttia suomalaisista. Tupakoitsijoista siihen sairastuu 20–30 prosenttia.
Uutispalvelu Duodecim
(Thorax 2018;DOI:10.1136/thoraxjnl-2017-211158)http://dx.doi.org/10.1136/thoraxjnl-2017-211158

(2018420) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.