Diabeteksen ehkäiseminen riskipotilailta onnistuu parhaiten, kun huomio keskitetään samanaikaisesti ruokavaliomuutoksiin ja liikunnan lisäämiseen. Yhdistelmäohjelmat ovat myös sitä tehokkaampia mitä intensiivisempiä ne ovat, yhdysvaltalaistutkimus vahvistaa.

Yhdysvaltalaisten tulokset perustuvat laajaan tutkimuskatsaukseen, jossa yhdistettiin laadukkaiden diabeteksen ehkäisyä selvittäneiden tutkimusten aineistoja. Osassa tutkimuksista dieetin ja liikunnan yhdistäviä ehkäisyohjelmia verrattiin tavalliseen hoitoon, osassa intensiivisiä ohjelmia verrattiin vähemmän intensiivisiin ja osassa pelkkään laihduttamiseen tai pelkkään liikuntaan. Laatukriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi lopulta 53.

Verrattuna tavalliseen hoitoon yhdistelmäohjelmiin osallistuneiden riski sairastua aikuistyypin diabetekseen pieneni noin 40 prosenttia. Lisäksi he laihtuivat enemmän ja heidän verensokeriarvonsa sekä verenpaineensa ja kolesteroliarvonsa paranivat enemmän.

Suurimmat vaikutukset havaittiin tutkimuksissa, joissa potilaat olivat saaneet yksilöllistä opastusta ja tukea laihduttamisessa ja liikkumisessa sekä tutkimuksissa, joissa liikunta- ja laihdutustavoitteet olivat kunnianhimoisia.

Tutkimuksiin osallistuneilla oli todettu niin sanottu esidiabetes eli heidän sokeriarvonsa olivat koholla, mutta eivät vielä täyttäneet varsinaisen diabeteksen kriteerejä. Osa potilaista täytti myös metabolisen oireyhtymän kriteerit eli heillä oli kohonneiden sokeriarvojen lisäksi vyötärölihavuutta, poikkeava rasva-aineenvaihdunta sekä kohonnut verenpaine. Tällaiset potilaat ovat erityisen alttiita sairastumaan paitsi diabetekseen myös sydän- ja verisuonitauteihin.

Tulokset julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Annals of Internal Medicine 2015;163:437–451)
http://annals.org/article.aspx?articleID=2395729#Abstract

Liikunnan on ajateltu vaikuttavan siihen, milloin naisen vaihdevuodet eli menopaussi alkaa, mutta tuoreiden tutkimustulosten perusteella niin ei todennäköisesti ole. Liikunta ei ainakaan näyttäisi estävän aikaisin alkavia vaihdevuosia.Nyt julkaistut tulokset perustuvat yli 100 000 naisen kaksikymmenvuotiseen seurantaan, jonka aikana liikuntaharrastuksista kyseltiin neljän vuoden välein. Seurantavuosien aikana 2 800 naisen menopaussi alkoi varhain eli ennen 45. ikävuotta. Yleensä menopaussi alkaa keskimäärin 51 vuoden iässä.Tutkijat eivät löytäneet minkäänlaisia viittauksia siitä, että naisten liikuntaharrastukset ja fyysinen aktiivisuus olisivat vaikuttaneet menopaussin ajankohtaan. Varhainen menopaussi oli aivan yhtä todennäköinen tai epätodennäköinen neljä tuntia viikossa lenkkeilevillä kuin kevyitä puutarhatöitä tekevillä. Myöskään liikunnan intensiivisyys tai ajankohta eivät vaikuttaneet.Aiemmissa tutkimuksissa on päädytty nyt tehtyjä havaintoja tukeviin sekä niiden vastaisiin tuloksiin. Tutkijat pitävät havaintojaan kuitenkin luotettavina tutkimusaineiston suuruuden ja seurannan pituuden takia. Liikunnasta on joka tapauksessa paljon terveyshyötyjä, vaikka se ei menopaussiin vaikuttaisikaan.Vaihdevuosilla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin naisen kuukautiset lakkaavat ja munasarjojen toiminta heikkenee ja loppuu. Suurelle osalle naisista tämä aiheuttaa oireita, kuten kuumia aaltoja ja yöllistä hikoilua. Vaihdevuosien alkamisajankohdasta ollaan kiinnostuneita, koska se voi vaikuttaa mm. naisen sydän- ja verisuonitautiriskiin sekä rintasyöpäriskiin. Liikunnan sijaan menopaussin ajankohtaan voi todennäköisesti vaikuttaa ruokavaliolla, ja tästä saatiin viitteitä myös nyt julkaistussa tutkimuksessa. Varhain alkava menopaussi on tutkimusten mukaan harvinaisempi naisilla, joiden ruokavaliossa on paljon esimerkiksi tofua, soijaa, pähkinöitä tai muita proteiinipitoisia kasviperäisiä ruoka-aineita. Myös kalaan ja täysjyvätuotteisiin saattaa liittyä vastaava vaikutus.Tutkimus julkaistiin tieteellisessä Human Reproduction -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Human Reproduction DOI:10.1093/humrep/dey267)https://academic.oup.com/humrep/article-abstract/33/10/1960/5077232?redi...

(β000.000) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Seleeni on tarpeen ihmiselle, mutta seleenilisiä syövät saattavat tietämättään saattaa itsensä suurempaan vaaraan sairastua tyypin 2 diabetekseen. Tulokset käyvät ilmi 55 tutkimuksen meta-analyysista, jossa tutkimusten aineistot yhdistettiin ja analysoitiin uudelleen.Analyysin perusteella seleenilisiä saaneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen 11 prosenttia todennäköisemmin kuin lumevalmisteita saaneet. Sama havaittiin ei-kokeellisissa tutkimuksissa, ja niiden perusteella sairastumisriski oli noin kolminkertainen potilailla, joiden veren tai plasman seleenipitoisuus oli suuri.Tutkijat korostavat nyt havaitun riskin olevan pieni, mutta pienetkin vaikutukset voivat näkyä suurina muutoksina väestötasolla. Tämän vuoksi tarpeetonta seleenilisien käyttöä kannattaisi välttää.Seleeni on elimistölle välttämätön alkuaine, joka mm. suojelee soluja hapettumisen vaurioilta. Se on tarpeen ihmisen terveydelle, mutta myrkyllinen liian suurina pitoisuuksina. Suomalaiset saavat yleensä sopivasti seleeniä ravinnostaan. Luonnostaan sitä on varsinkin täysjyväviljassa, lihassa ja kalassa.Tutkimus julkaistiin European Journal of Epidemiology -lehdessä.Noin puoli miljoonaa suomalaista sairastaa tyypin 2 diabetesta, mutta luku on todennäköisesti suurempi. Monet eivät myöskään tiedä sairastuneensa.Uutispalvelu Duodecim(European Journal of Epidemiology 2018;33:789–810)https://link.springer.com/article/10.1007/s10654-018-0422-8

(2018921) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.