Paljon eläinperäistä proteiinia ravinnostaan saavat näyttäisivät sairastuvan aikuistyypin diabetekseen muita todennäköisemmin, Harvardin yliopiston tutkimus osoittaa. Samanlainen yhteys on havaittu myös tutkimuksissa, joissa on tutkittu punaisen lihan ja teollisten lihatuotteiden syöntiä.

Nyt julkaistut tulokset perustuvat kolmen suuren terveystutkimuksen aineistoihin, jotka yhteensä koostuvat yli 200 000 terveysalan ammattilaisen seurantatiedoista. Osallistujia seurattiin 18–26 vuoden ajan ja diabetestapauksia ja ruokavaliota kyseltiin useita kertoja seurannan aikana.

Tulosten perusteella riski sairastua aikuistyypin diabetekseen oli suurin osallistujilla, jotka saivat eniten proteiinia ravinnostaan. Erityisesti tämä koski paljon eläinperäisiä proteiineja syöviä.

Kasviproteiineja suosivien diabetesriski oli hieman muiden riskiä pienempi, mutta vaikutus ei ollut kovin suuri, tutkijat havaitsivat. Sairastumisriskit sen sijaan pienenivät enemmän, jos kasvisproteiineilla korvasi eläinproteiineja tai huonoja hiilihydraatteja.

Joissain lyhyissä tutkimuksissa proteiinien saannin on nähty parantavan glukoosiaineenvaihduntaa, mutta myös toisenlaisia tuloksia on saatu etenkin eläinproteiinin suhteen. Nyt julkaistut tulokset lisäävätkin näyttöä eläinproteiinien mahdollisista haitoista ja viittaavat ainakin siihen, ettei eläinperäisillä proteiineilla ole osaa diabeteksen ehkäisyssä.

Aiemmissa tutkimuksissa diabetesriski on yhdistetty runsaaseen punaisen lihan sekä makkaran ja muiden teollisten eläintuotteiden syömiseen. Onkin mahdollista, että nyt saadut tulokset selittyvät proteiinin sijaan joillain muilla lihan ja lihapainotteisen ruokavalion ominaisuuksilla.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Epidemiology 2016;182:715–728)
http://aje.oxfordjournals.org/content/183/8/715.abstract

Sikiöaikana liian niukasti ravintoa saavat voivat aikuisena sairastua muita todennäköisemmin tyypin 2 diabetekseen. Myös lihavuuteen liittyvä diabetesriski näyttäisi olevan heillä suurentunut, tuore tutkimus osoittaa.Kiinalaistutkijoiden havainnot perustuvat 89 000 Kiinan 1959–1961 nälänhädän aikoihin syntyneen seitsenvuotiseen seurantaan. Osallistujat jaettiin ryhmiin sen perusteella olivatko he altistuneet nälänhädälle sikiöaikana vai varhaislapsuudessa. Vertailukohtana olivat nälänhädän jälkeen vuosina 1962–1964 syntyneet.Sikiöaikana altistuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana neljänneksen todennäköisemmin kuin lapsena nälänhädän kokeneet tai nälänhädän jälkeen syntyneet.Lihavuus ja vyötärölihavuus suurensivat kaikkien diabetesriskiä, mutta suurin vaikutus havaittiin sikiöaikana nälänhädälle altistuneilla. Heillä lihavuus ja vyötärölihavuus liittyivät neljä kertaa suurempaan sairastumisriskiin, kun vertailukohtana olivat normaalipainoiset.Samanlaisia tuloksia on saatu aiemminkin ja muissa väestöissä. Aiemmissa tutkimuksissa myös mm. lihavuus, kolesteroliongelmat ja sydänsairaudet on yhdistetty sikiöajan puutteelliseen ravintoon.Tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim(International Journal of Epidemiology 2018;DOI:10.1093/ije/dyx228)http://doi.org/10.1093/ije/dyx228

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Ulosteensiirron hyödyt pitkäaikaisia – potilaat tyytyväisiä

Valtaosa potilaista saa ulosteensiirrosta pitkäaikaisen avun Clostridium difficile -infektioon ja sen aiheuttamaan ripuliin. Tuoreen tutkimuksen perusteella teho on yli 80 prosentin luokkaa.Ulosteensiirron teho ja turvallisuus on tiedetty toki tätäkin ennen, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ja potilaiden tyytyväisyyttä ei ole pahemmin selvitetty. Nyt julkaistussa tutkimuksessa 140 potilasta seurattiin keskimäärin kahden vuoden ajan ulosteensiirrosta.
Seurannan päättyessä 82 prosenttia potilaista oli terveitä eikä heidän Clostridium difficile -infektionsa ollut uusiutunut. Niillä 18 prosentilla, joilla infektio uusiutui, merkittävä selittävä tekijä oli luultavasti antibioottikuurit, jotka todennäköisesti sekoittivat suoliston bakteeritasapainon. Uudelleen infektioon sairastuneista 75 prosenttia oli saanut antibiootteja ulosteensiirron jälkeen, kun uusiutumiselta säästyneistä lääkityksellä oli ollut vain 38 prosenttia.

Potilaat olivat ymmärrettävästi hyvin tyytyväisiä ulosteensiirtoon, ja heistä 95 prosenttia kertoi menevänsä hoitoon tarvittaessa uudelleen. Valtaosa piti ulosteensiirtoa parempana kuin antibioottihoitoja, joita myös käytetään uusiutuvan Clostridium difficile -infektion hoidossa.

Ulosteensiirtoja on käytetty Clostridium difficile -infektion hoidossa myös Suomessa, ja hoitotulokset ovat olleet erittäin hyviä. Yleensä siirre saadaan lähiomaiselta. Ulosteensiirtoja on kokeiltu myös muiden sairauksien hoidossa.

Uutispalvelu Duodecim (Clinical Infectious Diseases 2018;DOI:10.1093/cid/cix1097)http://doi.org/10.1093/cid/cix1097

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.