Fysio- ja toimintaterapia kuuluu monien Parkinson-potilaiden hoitoihin, mutta niistä ei välttämättä ole apua arkiaskareista selviämiseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan fysioterapia ei näyttäisi auttavan ainakaan potilaita, joiden Parkinson-oireet ovat vielä lieviä tai kohtalaisia.

Tutkimuksessa 760 Parkinsonin tautia sairastavaa satunnaistettiin joko fysio- ja toimintaterapiaan tai verrokkiryhmään. Kaikilla osallistujilla oli vaikeuksia suoriutua arkiaskareistaan. Fysioterapiaan osallistuneet saivat keskimäärin neljä tunnin mittaista hoitokertaa kahden kuukauden aikana.

Kolmekuukautisen seurannan päättyessä fysio- ja toimintaterapiaan osallistuneet eivät pärjänneet arkiaskareissa ja jokapäiväisissä toimissaan sen paremmin kuin verrokkiryhmäläiset. Eroja ei näkynyt myöskään potilaiden elämänlaadussa.

Havainnot viittaavat siihen, ettei fysioterapia todennäköisesti auta lievistä tai kohtalaisista Parkinson-oireista kärsiviä potilaita ainakaan, jos fysioterapiaan ohjataan kaikki potilaat. Fysioterapiasta on silti todennäköisesti apua potilaille, joille sitä määrätään tiettyihin vaivoihin, kuten kävely- tai tasapainovaikeuksiin. On myös mahdollista, että fysioterapia auttaisi pitemmälle edennyttä Parkinsonin tautia sairastavia, tutkijat kirjoittavat, mutta tämä pitää varmistaa uusissa tutkimuksissa.

Parkinsonin tautia sairastaa noin kymmenentuhatta suomalaista. Se on parantumaton, tuntemattomasta syystä johtuva hermostollinen sairaus, joka aiheuttaa mm. vapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hidastumista. Yleensä tauti todetaan 50–80-vuotiailla.

Tutkimus julkaistin Jama Neurology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Jama Neurology 2016;DOI:10.1001/jamaneurol.2015.4452)
http://dx.doi.org/10.1001/jamaneurol.2015.4452