Kohonneen verenpaineen hoidossa kannattaisi riskipotilailla valita intensiivisempi linja, tuore tutkimus osoittaa. Intensiivisempi hoito ehkäisee sydänoireita paremmin eikä aiheuta enempää vakavia haittavaikutuksia kuin maltillisempi hoito.

Arvostetussa Lancet-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 19 tutkimuksen aineistoihin ja 45 000 potilaan tietoihin. Tutkimuksissa intensiivistä hoitoa oli verrattu perinteisempään hoitoon eri potilasryhmissä ja eri hoitotavoitteilla. Keskimäärin neljävuotisten seurantojen aikana 2 500 potilasta sai jonkin sydän- ja verisuonitautioireen.

Intensiivistä hoitoa saaneiden verenpaine oli seurantojen päättyessä keskimäärin 133/76 mmHg, kun perinteisempää hoitoa saaneiden verenpaine jäi korkeammaksi ja oli keskimäärin 140/81 mmHg.

Intensiivinen hoito myös pienensi riskiä sairastua sydäninfarktiin ja aivoverenkierron häiriöihin ja diabeetikoilla se vähensi myös albuminuriaa ja retinopatian etenemistä.

Suurimmat hyödyt havaittiin tutkimuksissa, joissa hoidettiin verisuonitautia, diabetesta tai munuaissairautta potevia. Intensiiviseen hoitoon liittyi suurempi riski verenpaineen liiallisesta laskemisesta, mutta käytännössä ero tavanomaista hoitoa saaneisiin ei ollut kovin suuri.

Kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti suurimpia terveysongelmia, ja se aiheuttaa vuosittain yli 9 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Suomessa verenpaine on liian korkea noin 2 miljoonalla aikuisella. Verenpaineen lääkehoitoa suositellaan, jos lääkärin vastaanotolla mitattu systolinen painetaso on elintapahoidoista huolimatta vähintään 140 mmHg tai diastolinen vähintään 90 mmHg.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2016;387:p435–443)
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2815%2900...