Jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotukset pitäisi uusia kymmenen vuoden välein, mutta tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan suuri osa ihmisistä saa todennäköisesti rokotuksista selvästi tätä pitemmän suojan. Tämän vuoksi tehosterokotuksia ei välttämättä ole tarpeen ottaa kymmenen vuoden välein.

Yhdysvaltalaistutkijat selvittivät asiaa etsimällä 546 aikuisen verinäytteistä jäykkäkouristuksen ja kurkkumädän vasta-aineita.

Analyysin perusteella 97 prosentilla tutkituista oli vähintäänkin suojaava vasta-ainetaso veressään, ja rokotusten antama suoja oli selvästi kestävämpi kuin nykykäsityksen valossa saattoi odottaa. Jäykkäkouristusta vastaan saatu immuunivaste puolittui arviolta 14 vuodessa ja kurkkumätää vastaan saatu 27 vuodessa.

Jos tulokset pitävät paikkansa, jopa 95 prosentilla väestöstä rokotteiden antama suoja on riittävä vielä 30 vuotta rokotuksen ottamisesta, tutkijat arvioivat. Näin ollen jäykkäkouristus- ja kurkkumätätehosteita ei välttämättä tarvitsisi ottaa kymmenen vuoden välein. Ennen lisätutkimusten varmistusta tehosterokote kannattaa kuitenkin edelleen ottaa.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Clinical Infectious Diseases -lehdessä. Suomessa jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotukset kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan.

Jäykkäkouristus on yleinen ja tappava tauti monissa kehitysmaissa, mutta Suomesta tauti on rokotusten ansiosta käytännössä hävinnyt. Oireisiin kuuluu mm. kouristukset, levottomuus, kuumeilu ja halvaus.

Myös kurkkumätä on hyvin harvinainen Suomessa. Vuoden 1995 jälkeen Suomessa on todettu yhteensä vain 9 tapausta. Lähes kaikki tapaukset ovat olleet peräisin Venäjältä. Kurkkumätä aiheuttaa korkean kuumeen sekä sydän- ja hermosto-oireita.

Uutispalvelu Duodecim
(Clinical Infectious Diseases 2016;62:1111–1118)
http://cid.oxfordjournals.org/content/62/9/1111.abstract

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.