Masennus voi altistaa iäkkäät potilaat dementialle, mutta tuoreen hollantilaistutkimuksen perusteella riski ei välttämättä koske kaikkia masennusta potevia. Tutkimuksessa yhteys havaittiin vain potilailla, joiden masennusoireet pahenivat seurannan aikana.

Hollantilaisten havainto on kiintoisa, sillä yleensä tutkimuksissa masennus määritellään vain kerran, jolloin mahdolliset oireiden muutokset eivät tule esiin. Nyt julkaistussa tutkimuksessa potilaiden masennusoireita ja dementiaa selviteltiin kuitenkin kolmesti kymmenvuotisen seurannan aikana. Tutkimukseen osallistui 3 300 keskimäärin 75-vuotiasta miestä ja naista.

Seurannan aikana osalla potilaista masennusoireet pysyivät vähäisinä, osalla ne vähentyivät, osalla uusiutuivat ja osalla pysyivät korkeina koko tutkimuksen ajan. Kuitenkin ainoa ryhmä, jolla havaittiin suurentunut dementiariski, oli potilaat, joiden masennusoireet lisääntyivät tasaisesti seurannan aikana. Heidän riskinsä sairastua dementiaan oli noin 40 prosenttia suurempi kuin osallistujien, joiden masennusoireet pysyivät vähäisinä.

Tulokset on hyvä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne viittaavat vahvasti siihen, että kaikki masennus ei automaattisesti suurenna riskiä sairastua dementiaan. Tutkijat pitävät myös mahdollisena, että lisääntyvät masennusoireet voivat olla kehittymässä olevan dementian ensioireita.

Tutkimus julkaistiin Lancet Psychiatry -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Psychiatry 2016;7:628–635)
http://dx.doi.org/10.1016/S2215-0366(16)00097-3

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.