Kananmunan päivässä tai muita kolesterolipitoisia ruokia syövät eivät sairastu sydänkohtauksiin yhtään tavallista todennäköisemmin. Riskiä ei havaita edes kolesterolin haitoille geneettisesti alttiilla, tuore suomalaistutkimus osoittaa.

Ravinnon kolesterolin ajateltiin ennen nostavan veren kolesterolipitoisuuksia ja sitä kautta myös lisäävän sydänoireita, mutta tutkimustiedon lisääntyessä vaikutus on osoittautunut korkeintaan vähäiseksi. Hieman epäselvemmäksi on jäänyt ravinnon kolesterolin vaikutukset henkilöihin, joilla perimän takia ruoan kolesterolilla on suurempi vaikutus veren kolesteroliin. Näitä perinnöllisesti alttiita APOE4-geenityyppiä kantavia on poikkeuksellisen paljon suomalaisissa.

Nyt julkaistut Itä-Suomen yliopiston tulokset perustuvat runsaan tuhannen 42–60-vuotiaan kuopiolaismiehen 21-vuotiseen seurantaan. Seurannan aikana 230 miestä sairastui sydäninfarktiin. APOE4-tyyppi oli kolmanneksella miehistä.

Aineiston perusteella ravinnosta saatavalla kolesterolilla ei ollut vaikutusta siihen ketkä miehistä saivat sydäninfarktin. Yhteyttä ei havaittu edes miehillä, joilla oli APOE4-tyyppi. Yhteyksiä ei havaittu myöskään miehillä, jotka söivät kananmunan joka päivä.

Yhdessä aikaisempien tutkimusten kanssa suomalaisten tulokset viittaavat siihen, ettei kananmunia ja muita kolesterolia paljon sisältäviä ruokia tarvitse välttää sydänoireiden pelossa. On kuitenkin mahdollista, että haittoja ilmaantuu, jos kolesterolin saanti on erittäin suurta.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa American Journal of Clinical Nutriton -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Clinical Nutriton 2016;DOI:10.3945/ajcn.115.122317)
http://dx.doi.org/10.3945/ajcn.115.122317

Sikiöaikana liian niukasti ravintoa saavat voivat aikuisena sairastua muita todennäköisemmin tyypin 2 diabetekseen. Myös lihavuuteen liittyvä diabetesriski näyttäisi olevan heillä suurentunut, tuore tutkimus osoittaa.Kiinalaistutkijoiden havainnot perustuvat 89 000 Kiinan 1959–1961 nälänhädän aikoihin syntyneen seitsenvuotiseen seurantaan. Osallistujat jaettiin ryhmiin sen perusteella olivatko he altistuneet nälänhädälle sikiöaikana vai varhaislapsuudessa. Vertailukohtana olivat nälänhädän jälkeen vuosina 1962–1964 syntyneet.Sikiöaikana altistuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana neljänneksen todennäköisemmin kuin lapsena nälänhädän kokeneet tai nälänhädän jälkeen syntyneet.Lihavuus ja vyötärölihavuus suurensivat kaikkien diabetesriskiä, mutta suurin vaikutus havaittiin sikiöaikana nälänhädälle altistuneilla. Heillä lihavuus ja vyötärölihavuus liittyivät neljä kertaa suurempaan sairastumisriskiin, kun vertailukohtana olivat normaalipainoiset.Samanlaisia tuloksia on saatu aiemminkin ja muissa väestöissä. Aiemmissa tutkimuksissa myös mm. lihavuus, kolesteroliongelmat ja sydänsairaudet on yhdistetty sikiöajan puutteelliseen ravintoon.Tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim(International Journal of Epidemiology 2018;DOI:10.1093/ije/dyx228)http://doi.org/10.1093/ije/dyx228

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Ulosteensiirron hyödyt pitkäaikaisia – potilaat tyytyväisiä

Valtaosa potilaista saa ulosteensiirrosta pitkäaikaisen avun Clostridium difficile -infektioon ja sen aiheuttamaan ripuliin. Tuoreen tutkimuksen perusteella teho on yli 80 prosentin luokkaa.Ulosteensiirron teho ja turvallisuus on tiedetty toki tätäkin ennen, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ja potilaiden tyytyväisyyttä ei ole pahemmin selvitetty. Nyt julkaistussa tutkimuksessa 140 potilasta seurattiin keskimäärin kahden vuoden ajan ulosteensiirrosta.
Seurannan päättyessä 82 prosenttia potilaista oli terveitä eikä heidän Clostridium difficile -infektionsa ollut uusiutunut. Niillä 18 prosentilla, joilla infektio uusiutui, merkittävä selittävä tekijä oli luultavasti antibioottikuurit, jotka todennäköisesti sekoittivat suoliston bakteeritasapainon. Uudelleen infektioon sairastuneista 75 prosenttia oli saanut antibiootteja ulosteensiirron jälkeen, kun uusiutumiselta säästyneistä lääkityksellä oli ollut vain 38 prosenttia.

Potilaat olivat ymmärrettävästi hyvin tyytyväisiä ulosteensiirtoon, ja heistä 95 prosenttia kertoi menevänsä hoitoon tarvittaessa uudelleen. Valtaosa piti ulosteensiirtoa parempana kuin antibioottihoitoja, joita myös käytetään uusiutuvan Clostridium difficile -infektion hoidossa.

Ulosteensiirtoja on käytetty Clostridium difficile -infektion hoidossa myös Suomessa, ja hoitotulokset ovat olleet erittäin hyviä. Yleensä siirre saadaan lähiomaiselta. Ulosteensiirtoja on kokeiltu myös muiden sairauksien hoidossa.

Uutispalvelu Duodecim (Clinical Infectious Diseases 2018;DOI:10.1093/cid/cix1097)http://doi.org/10.1093/cid/cix1097

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.