Sydän- ja verisuonitauteja potevien kannattaisi omaksua ruokavalioonsa terveellisiä piirteitä, vaikka he eivät hylkäisikään kaikkia epäterveellisiä ruokia. Tämä saattaisi pienentää uusien sydänkohtausten ja aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa jopa enemmän kuin epäterveellisten ruoka-aineiden välttäminen, tuore tutkimus osoittaa.

Tutkimuksessa 15 000 keskimäärin 67-vuotiasta sepelvaltimotautipotilasta seurattiin neljän vuoden ajan. Osallistujat olivat 39 eri maasta ja heidän ruokavalionsa kartoitettiin kattavalla kyselyllä tutkimuksen alussa.

Terveellisen ruokavalion mittana tutkimuksessa käytettiin ns. Välimeren perinteistä ruokavaliota, johon kuuluu runsaasti kasviksia, oliiviöljyä, pähkinöitä, hedelmiä, kalaa ja täysjyväviljoja sekä kohtuullisesti alkoholia ja vähänlaisesti punaista lihaa, makeisia ja teollisia viljoja. Välimeren seudulla tällaista perinteistä ruokavaliota noudattaa enää harvat.

Seurantatietojen analyysin perusteella sairastumisriski ja riski menehtyä sydänoireeseen tai aivoverenkiertohäiriöön olivat sitä pienempiä mitä terveellisempi osallistujan ruokavalio oli. Välimeren ruokavalioon kuuluvia terveellisiä ruoka-aineita eniten syövistä sairastui tai menehtyi 7 prosenttia, kun terveellisiä ruokia vähiten käyttävistä niin kävi lähes 11 prosentille.

Hieman yllättäen sairastumisiin tai kuolemantapauksiin ei juurikaan vaikuttanut se, miten paljon osallistujat söivät epäterveellisiä ruokia kuten lisättyä sokeria, huonoja hiilihydraatteja ja uppopaistettuja ruokia.

Tämä viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että vaikka huonojen ruokailutottumusten vähentäminen on aina paikallaan, vähintään yhtä tärkeää olisi ohjata potilaita omaksumaan uusia terveellisiä ruokailutottumuksia. Tällainen positiivinen lähestymistapa – ja varsinkin hedelmien ja kasvisten käytön lisääminen – saattaisi tuottaa suuremman hyödyn potilaille.

Tutkimus julkaistiin European Heart Journal -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(European Heart Journal 2016;DOI:10.1093/eurheartj/ehw125)
http://eurheartj.oxfordjournals.org/content/early/2016/04/20/eurheartj.e...

Sikiöaikana liian niukasti ravintoa saavat voivat aikuisena sairastua muita todennäköisemmin tyypin 2 diabetekseen. Myös lihavuuteen liittyvä diabetesriski näyttäisi olevan heillä suurentunut, tuore tutkimus osoittaa.Kiinalaistutkijoiden havainnot perustuvat 89 000 Kiinan 1959–1961 nälänhädän aikoihin syntyneen seitsenvuotiseen seurantaan. Osallistujat jaettiin ryhmiin sen perusteella olivatko he altistuneet nälänhädälle sikiöaikana vai varhaislapsuudessa. Vertailukohtana olivat nälänhädän jälkeen vuosina 1962–1964 syntyneet.Sikiöaikana altistuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana neljänneksen todennäköisemmin kuin lapsena nälänhädän kokeneet tai nälänhädän jälkeen syntyneet.Lihavuus ja vyötärölihavuus suurensivat kaikkien diabetesriskiä, mutta suurin vaikutus havaittiin sikiöaikana nälänhädälle altistuneilla. Heillä lihavuus ja vyötärölihavuus liittyivät neljä kertaa suurempaan sairastumisriskiin, kun vertailukohtana olivat normaalipainoiset.Samanlaisia tuloksia on saatu aiemminkin ja muissa väestöissä. Aiemmissa tutkimuksissa myös mm. lihavuus, kolesteroliongelmat ja sydänsairaudet on yhdistetty sikiöajan puutteelliseen ravintoon.Tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim(International Journal of Epidemiology 2018;DOI:10.1093/ije/dyx228)http://doi.org/10.1093/ije/dyx228

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Ulosteensiirron hyödyt pitkäaikaisia – potilaat tyytyväisiä

Valtaosa potilaista saa ulosteensiirrosta pitkäaikaisen avun Clostridium difficile -infektioon ja sen aiheuttamaan ripuliin. Tuoreen tutkimuksen perusteella teho on yli 80 prosentin luokkaa.Ulosteensiirron teho ja turvallisuus on tiedetty toki tätäkin ennen, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ja potilaiden tyytyväisyyttä ei ole pahemmin selvitetty. Nyt julkaistussa tutkimuksessa 140 potilasta seurattiin keskimäärin kahden vuoden ajan ulosteensiirrosta.
Seurannan päättyessä 82 prosenttia potilaista oli terveitä eikä heidän Clostridium difficile -infektionsa ollut uusiutunut. Niillä 18 prosentilla, joilla infektio uusiutui, merkittävä selittävä tekijä oli luultavasti antibioottikuurit, jotka todennäköisesti sekoittivat suoliston bakteeritasapainon. Uudelleen infektioon sairastuneista 75 prosenttia oli saanut antibiootteja ulosteensiirron jälkeen, kun uusiutumiselta säästyneistä lääkityksellä oli ollut vain 38 prosenttia.

Potilaat olivat ymmärrettävästi hyvin tyytyväisiä ulosteensiirtoon, ja heistä 95 prosenttia kertoi menevänsä hoitoon tarvittaessa uudelleen. Valtaosa piti ulosteensiirtoa parempana kuin antibioottihoitoja, joita myös käytetään uusiutuvan Clostridium difficile -infektion hoidossa.

Ulosteensiirtoja on käytetty Clostridium difficile -infektion hoidossa myös Suomessa, ja hoitotulokset ovat olleet erittäin hyviä. Yleensä siirre saadaan lähiomaiselta. Ulosteensiirtoja on kokeiltu myös muiden sairauksien hoidossa.

Uutispalvelu Duodecim (Clinical Infectious Diseases 2018;DOI:10.1093/cid/cix1097)http://doi.org/10.1093/cid/cix1097

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.