Lonkkamurtuman saaneet iäkkäät eivät välttämättä toivu koskaan entiselleen ja osa potilaista myös menehtyy murtumaa seuraavan vuoden aikana. Tuoreen tutkimuksen mukaan kuolleisuus on suurinta potilailla, jotka ovat jo valmiiksi heikossa kunnossa.

Tutkimukseen osallistui 860 keskimäärin 84-vuotiaana lonkkamurtuman saanutta. Valtaosa potilaista oli naisia. Murtumaa seuraavan vuoden aikana lähes kolmannes potilaista menehtyi.

Tutkijat halusivat selvittää, miten hyvin eri riskitekijät ennustivat potilaiden kuolleisuutta ensimmäisen seurantavuoden aikana.

Analyysin perusteella riski menehtyä ensimmäisen seurantavuoden aikana suureni tasaisesti, mitä enemmän riskitekijöitä potilaalla oli. Riski oli suurentunut yli 90-vuotiailla, sydämen vajaatoimintaa sairastavilla ja miehillä verrattuna naisiin. Myös vaikeudet ruoanlaitossa ja autolla ajamisessa ennakoivat suurempaa kuolleisuutta.

Tulosten perusteella lähes 70 prosenttia potilaista, joilla oli vähintään kolme edellä mainituista riskitekijöistä, menehtyi ensimmäisen seurantavuoden aikana. Potilaista, joilla ei ollut yhtäkään edellä mainituista riskitekijöistä, menehtyi vain 10 prosenttia.

Suomessa tapahtuu vuosittain noin 7 000 lonkkamurtumaa. Suurin osa näistä johtuu kaatumisesta. Kaatumisten ehkäisy liikunnalla ja luiden haurastumisen vähentäminen D-vitamiinin ja kalsiumlisien avulla ovat keskeisimmät keinot ehkäistä lonkkamurtumia.

Tutkimus julkaistiin Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Geriatrics Society 2016;DOI:10.1111/jgs.14237)
http:dx.doi.org/10.1111/jgs.14237