Lihavuusleikkauksissa kannattaisi suosia potilaita, jotka ovat jo sairastuneet diabetekseen, ruotsalaisaineistoon perustuva tutkimus osoittaa. Tällöin lihavuusleikkauksen kustannukset ovat samaa tasoa kuin potilaiden, joita ei hoideta. Uusimmilla leikkausmenetelmillä kustannukset saattavat jopa jäädä alhaisemmiksi, tutkijat kirjoittavat.

Tutkimus perustuu yli 2 000 lihavuusleikkauksessa olleen ja yhtä monen verrokin viisitoistavuotisiin seurantatietoihin.

Seuranta osoitti, että potilaiden hoitojen kokonaiskustannukset viidentoista vuoden aikana olivat korkeimmat lihavuusleikkauksessa olleilla potilailla, joilla ei ollut diabetesta tai joilla oli vain diabetesta lievempiä glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä. Sen sijaan diabetesta ennen leikkausta sairastaneiden hoitokulut olivat samaa tasoa kuin tavanomaisia hoitoja saaneiden verrokkien.

Tulokset viittaavat siihen, että painoindeksin lisäksi lihavuusleikkausten kriteerinä kannattaisi käyttää potilaan glukoosiaineenvaihduntaa. Diabetesta sairastavat pitäisi laittaa etusijalle ja erityisesti kannattaisi leikata potilaat, jotka ovat sairastaneet diabetesta korkeintaan vuoden. Nämä potilaat säästyvät todennäköisemmin diabeteksen liitännäissairauksilta sekä tarvitsevat vähemmän lääkityksiä, tulokset osoittavat.

Tutkimus julkaistiin Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä. Tutkimusryhmässä oli mukana myös tutkimusprofessori Markku Peltonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa potilaille, joiden painoindeksi on yli 40, mikä 170-senttimetrisellä henkilöllä tarkoittaa vähintään 116 kilon painoa. Leikkausta voidaan kuitenkin harkita myös aikaisemmin, jos potilas sairastaa lääkehoitoa edellyttävää aikuistyypin diabetesta, verenpainetautia, vaikeaa uniapneaa tai vaikeaa tuki- ja liikuntaelinsairautta. Tällöinkin painoindeksin on kuitenkin oltava yli 35.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2015;DOI:10.1016/S2213-8587(15)00290-9)
http://www.thelancet.com/journals/landia/article/PIIS2213-8587%2815%2900...

Tekoäly-algoritmit voivat tulevaisuudessa auttaa patologeja tunnistamaan rintasyövän etäpesäkkeet kudosnäytteistä. Tällä hetkellä tekoäly näyttäisi suoriutuvan tehtävästä ainakin yhtä hyvin kuin ihminen, mutta tämä havaittiin keinotekoisessa koetilanteessa.
JAMA-lehden julkaisemassa tutkimuksessa 32 eri tekoälyn arvioita verrattiin kokeneiden patologien arvioihin samoista kudosnäytteistä. Digitaalisista näytekuvista piti onnistuneesti tunnistaa, oliko potilaan rintasyöpä lähettänyt etäpesäkkeitä imusolmukkeisiin.Tulosten perusteella parhaat tekoälyt olivat yhtä hyviä kuin kokenut patologi, joka sai tutkia näytteitä vapaasti niin pitkään kuin halusi. Tekoälyt sen sijaan päihittivät yhdentoista patologin ryhmäarvioinnin tilanteessa, jossa patologien piti tehdä arvionsa kiireessä.Tutkijat pitävät havaintojaan osoituksena syväoppimiseen perustuvien tekoälyjen soveltuvuudesta syövän kudosnäytteiden arviointiin, mutta näiden tulosten perusteella tekoälyt eivät vielä ole korvaamassa patologeja. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa, jotka paremmin kuvaavat käytännön hoitotyössä vastaan tulevia tapauksia, tekoäly voi tulla patologien avuksi hyvinkin pian.Tekoälyjä on kokeiltu menestyksekkäästi myös mm. diabeettisen retinopatian eli verkkokalvotaudin tunnistamisessa.Uutispalvelu Duodecim (JAMA 2017;318:2199–2210)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/10.1001/jama.2017.14585

(20171212) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lääkärien kannattaisi kysyä potilailtaan heidän kävelyvauhdistaan, brittitutkimus vihjaa. Tutkimuksen mukaan tämä voisi paljastaa, ketkä potilaat ovat suurentuneessa vaarassa menehtyä seuraavien vuosien aikana. Brittien tulokset julkaistiin European Heart Journal -lehdessä, ja niiden perusteella potilaat, jotka arvioivat kävelevänsä hitaasti, menehtyivät seuraavien kuuden vuoden aikana todennäköisemmin kuin potilaat, jotka kävelivät mielestään ripeästi.Yhteys havaittiin varsinkin potilailla, joiden painoindeksi oli alhainen. Heillä hidas kävely liittyi kaksi kertaa suurempaan riskiin menehtyä seurannan aikana verrattuna samanpainoisiin nopeisiin kävelijöihin. Käden puristusvoima, joka kuvaa laajasti lihaskuntoa ja terveydentilaa, ennusti sekin kuolleisuutta, mutta pääasiassa vain miehillä.Hidas kävely on aiemminkin yhdistetty suurentuneeseen kuolleisuuteen, mutta lähinnä tutkimuksissa, joissa kävelyä on mitattu kokeellisesti. Nyt julkaistut tulokset laajentavat tietämystä ja osoittavat myös potilaiden omien arvioiden usein riittävän. Tuloksia kannattaa silti tulkita varoen, sillä kävelynopeuden lisäksi moni taustamuuttuja on voinut vaikuttaa yhteyteen. Tulokset perustuvat 230 000 naisen ja 190 000 miehen terveystietoihin. Kuusivuotisen seurannan aikana heistä 8 600 menehtyi. Osallistujista nuorimmat olivat 39-vuotiaita ja vanhimmat 74-vuotiaita. Keskimääräinen ikä oli 56 vuotta.Uutispalvelu Duodecim (European Heart Journal 2017;38:3232–3240)https://academic.oup.com/eurheartj/article/38/43/3232/4090989#100582361

(20171211) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.