Meditoinnin tiedetään lievittävän kipua, mutta tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan tämä vaikutus ei välity kehon tavanomaista kivunlievitysreittiä pitkin. Meditaatio voikin auttaa kipupotilaita, joille tavalliset keinot ei sovi, tutkijat kirjoittavat.

Tutkijat selvittivät meditaation vaikutuksia kokeella, jossa 78 tervettä vapaaehtoista jaettiin neljään ryhmään, joista yhdessä osallistujat saivat päivittäisen meditaation lisäksi naloksonilääkettä, joka estää kehon oman opioideihin perustuvan kivunlievitysreitin toimintaa. Heitä verrattiin meditaatioryhmään, joka sai lumevalmistetta, sekä ryhmiin, jotka saivat pelkkää naloksonia tai pelkkää lumevalmistetta.

Osana koetta vapaaehtoisille aiheutettiin kuumentuvalla anturilla kipua, minkä jälkeen heitä pyydettiin arvioimaan sen voimakkuutta. Kiputesti tehtiin tutkimuksen alussa sekä uudelleen neljäpäiväisen tutkimuksen lopuksi.

Naloksonia saaneiden meditaatioryhmäläisten arviot kokemastaan kivusta tippuivat 24 prosenttia tutkimuksen aikana, tutkijat havaitsivat. Tämä viittaa siihen, että meditaation aikaansaama kivunlievitys välittyy silloinkin, kun kehon opioidireseptorit eivät toimi kunnolla. Myös lumevalmistetta saaneet meditoijat kokivat samaa luokkaa olevan lievityksen kiputasoissaan. Verrokkiryhmät, jotka eivät meditoineet, kokivat kipunsa voimistuvan riippumatta siitä olivatko he saaneet naloksonia vai lumevalmistetta.

Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena meditaation kipua lievittävästä vaikutuksesta. Koska vaikutus ei välity opioidijärjestelmän kautta, meditaatio voi auttaa myös potilaita, joille opioidit eivät sovi. Vähintäänkin meditaatiota voi käyttää perinteisten kipulääkkeiden turvallisena lisähoitona, he kirjoittavat.

Meditaation on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu mm. auttavan uniongelmiin ja lievittävän traumaperäistä stressioireyhtymää sekä masennus- ja ahdistusoireita. Tutkimuksessa käytettiin Mindfulness-meditaatiota, jota sovelletaan esimerkiksi kognitiivisen psykoterapian piirissä. Harjoitusten tarkoitus on auttaa ihmistä suuntaamaan tarkkaavaisuutensa tähän hetkeen ja meneillään olevaan toimintaan.

Tutkimus julkaistiin tieteellisessä Journal of Neuroscience -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of Neuroscience 2016)
http://www.jneurosci.org/

Tekoäly-algoritmit voivat tulevaisuudessa auttaa patologeja tunnistamaan rintasyövän etäpesäkkeet kudosnäytteistä. Tällä hetkellä tekoäly näyttäisi suoriutuvan tehtävästä ainakin yhtä hyvin kuin ihminen, mutta tämä havaittiin keinotekoisessa koetilanteessa.
JAMA-lehden julkaisemassa tutkimuksessa 32 eri tekoälyn arvioita verrattiin kokeneiden patologien arvioihin samoista kudosnäytteistä. Digitaalisista näytekuvista piti onnistuneesti tunnistaa, oliko potilaan rintasyöpä lähettänyt etäpesäkkeitä imusolmukkeisiin.Tulosten perusteella parhaat tekoälyt olivat yhtä hyviä kuin kokenut patologi, joka sai tutkia näytteitä vapaasti niin pitkään kuin halusi. Tekoälyt sen sijaan päihittivät yhdentoista patologin ryhmäarvioinnin tilanteessa, jossa patologien piti tehdä arvionsa kiireessä.Tutkijat pitävät havaintojaan osoituksena syväoppimiseen perustuvien tekoälyjen soveltuvuudesta syövän kudosnäytteiden arviointiin, mutta näiden tulosten perusteella tekoälyt eivät vielä ole korvaamassa patologeja. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa, jotka paremmin kuvaavat käytännön hoitotyössä vastaan tulevia tapauksia, tekoäly voi tulla patologien avuksi hyvinkin pian.Tekoälyjä on kokeiltu menestyksekkäästi myös mm. diabeettisen retinopatian eli verkkokalvotaudin tunnistamisessa.Uutispalvelu Duodecim (JAMA 2017;318:2199–2210)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/10.1001/jama.2017.14585

(20171212) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lääkärien kannattaisi kysyä potilailtaan heidän kävelyvauhdistaan, brittitutkimus vihjaa. Tutkimuksen mukaan tämä voisi paljastaa, ketkä potilaat ovat suurentuneessa vaarassa menehtyä seuraavien vuosien aikana. Brittien tulokset julkaistiin European Heart Journal -lehdessä, ja niiden perusteella potilaat, jotka arvioivat kävelevänsä hitaasti, menehtyivät seuraavien kuuden vuoden aikana todennäköisemmin kuin potilaat, jotka kävelivät mielestään ripeästi.Yhteys havaittiin varsinkin potilailla, joiden painoindeksi oli alhainen. Heillä hidas kävely liittyi kaksi kertaa suurempaan riskiin menehtyä seurannan aikana verrattuna samanpainoisiin nopeisiin kävelijöihin. Käden puristusvoima, joka kuvaa laajasti lihaskuntoa ja terveydentilaa, ennusti sekin kuolleisuutta, mutta pääasiassa vain miehillä.Hidas kävely on aiemminkin yhdistetty suurentuneeseen kuolleisuuteen, mutta lähinnä tutkimuksissa, joissa kävelyä on mitattu kokeellisesti. Nyt julkaistut tulokset laajentavat tietämystä ja osoittavat myös potilaiden omien arvioiden usein riittävän. Tuloksia kannattaa silti tulkita varoen, sillä kävelynopeuden lisäksi moni taustamuuttuja on voinut vaikuttaa yhteyteen. Tulokset perustuvat 230 000 naisen ja 190 000 miehen terveystietoihin. Kuusivuotisen seurannan aikana heistä 8 600 menehtyi. Osallistujista nuorimmat olivat 39-vuotiaita ja vanhimmat 74-vuotiaita. Keskimääräinen ikä oli 56 vuotta.Uutispalvelu Duodecim (European Heart Journal 2017;38:3232–3240)https://academic.oup.com/eurheartj/article/38/43/3232/4090989#100582361

(20171211) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.