Onnelliset ihmiset saattavat elää pitemmän elämän kuin onnettomat, mutta tämä ei johdu suoraan onnellisuudesta tai sen puutteesta. Tuoreen brittitutkimuksen mukaan itsensä onnettomaksi tuntevilla on muita todennäköisemmin monia sairauksia ja terveysriskejä, jotka selittävät erot kuolleisuudessa.

Tulokset perustuvat yli 700 000 keskimäärin 59-vuotiaan brittinaisen kymmenvuotiseen seurantaan, jonka aikana 32 000 naista kuoli. Naisten terveyttä ja onnellisuutta selvitettiin tutkimuksen alussa.

Tutkimuksen alussa itsensä onnettomaksi kokeneet arvioivat myös terveydentilansa heikommaksi kuin muut. Kun tämä ja monia muita muuttujia huomioitiin analyysissa, tutkijat eivät löytäneet viitteitä siitä, että onnettomaksi itsensä tuntevat olisivat kuolleet seurannan aikana yhtään todennäköisemmin kuin onnelliset. Myöskään stressi ei suoraan liittynyt kuolleisuuteen. Analyysissa huomioitiin mm. verenpainetauti, diabetes, lihavuus, masennus, monet sosioekonomiset seikat ja elintavat kuten tupakointi.

Tutkijat tulkitsevat tuloksiaan niin, että usein ihmisen kokemus onnettomuudesta johtuu huonosta terveydentilasta ja sairauksista, jotka lyhentävät elinikää. Kun tämä huomioidaan analyysissä, onnellisuus ja onnettomuus eivät suoraan vaikuta kuolleisuuteen.

Tutkimusta on kritisoitu siitä, ettei kuolleisuus ole välttämättä oleellisin mittari, kun arvioidaan onnellisuuden ja onnettomuuden vaikutuksia varsinkin iäkkäiden elämään. Esimerkiksi joidenkin tutkimusten mukaan onnelliset saattavat säästyä mm. sydänsairauksilta muita todennäköisemmin.

Tulokset julkaistiin arvostetussa Lancet-lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2015;DOI:10.1016/S0140-6736(15)01087-9)
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(15)01087-9/abstract

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.