Pakolaiset sairastuvat skitsofreniaan ja psykooseihin huomattavasti useammin kuin länsimainen valtaväestö. He sairastuvat myös todennäköisemmin kuin samoilta seuduilta kotoisin olevat muut maahanmuuttajat, tuore ruotsalaistutkimus osoittaa. Tämä viittaa sairastumisriskin johtuvan juuri pakolaisuuteen liittyvistä tekijöistä.

Ruotsalaistutkijoiden tulokset ovat tärkeitä, sillä vaikka pakolaisten psykoosiriski on tunnettu aiemminkin, tutkimuksista ei ole selvinnyt koskevatko riskit kaikkia maahanmuuttajia vai ainoastaan pakolaisia.

Tulosten perusteella psykooseja todetaan pakolaisilla lähes 70 prosenttia enemmän kuin ns. tavallisilla maahanmuuttajilla. Verrattuna ruotsalaiseen valtaväestöön psykooseja on jopa kolme kertaa enemmän.

Käytännössä riskit tarkoittavat sitä, että yhden vuoden aikana kymmenestätuhannesta pakolaisesta keskimäärin 13 sairastuu psykoosiin, kun muista maahanmuuttajista sairastuu 8 ja kantaväestöstä 4.

Tutkimus ei paljasta, mistä pakolaisten psykoosi- ja skitsofreniariskit johtuvat, mutta todennäköisesti taustalla ovat traumaattiset kokemukset, sota, vaino ja olosuhteet, joita he ovat lähteneet pakoon. Myös pakomatkan aikaiset tapahtumat voivat selittää mielenterveysongelmia, tutkijat kirjoittavat.

Tutkimuksessa hyödynnettiin 1,3 miljoonan Ruotsissa asuvan rekisteritietoja. Heistä 88 prosenttia oli ruotsalaisperäisten vanhempien jälkeläisiä, 2 prosenttia pakolaisia ja 10 prosenttia ei-pakolaisstatuksella Ruotsiin asettuneita maahanmuuttajia.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2016;352:i1030)
http://www.bmj.com/content/352/bmj.i1030

Sikiöaikana liian niukasti ravintoa saavat voivat aikuisena sairastua muita todennäköisemmin tyypin 2 diabetekseen. Myös lihavuuteen liittyvä diabetesriski näyttäisi olevan heillä suurentunut, tuore tutkimus osoittaa.Kiinalaistutkijoiden havainnot perustuvat 89 000 Kiinan 1959–1961 nälänhädän aikoihin syntyneen seitsenvuotiseen seurantaan. Osallistujat jaettiin ryhmiin sen perusteella olivatko he altistuneet nälänhädälle sikiöaikana vai varhaislapsuudessa. Vertailukohtana olivat nälänhädän jälkeen vuosina 1962–1964 syntyneet.Sikiöaikana altistuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana neljänneksen todennäköisemmin kuin lapsena nälänhädän kokeneet tai nälänhädän jälkeen syntyneet.Lihavuus ja vyötärölihavuus suurensivat kaikkien diabetesriskiä, mutta suurin vaikutus havaittiin sikiöaikana nälänhädälle altistuneilla. Heillä lihavuus ja vyötärölihavuus liittyivät neljä kertaa suurempaan sairastumisriskiin, kun vertailukohtana olivat normaalipainoiset.Samanlaisia tuloksia on saatu aiemminkin ja muissa väestöissä. Aiemmissa tutkimuksissa myös mm. lihavuus, kolesteroliongelmat ja sydänsairaudet on yhdistetty sikiöajan puutteelliseen ravintoon.Tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim(International Journal of Epidemiology 2018;DOI:10.1093/ije/dyx228)http://doi.org/10.1093/ije/dyx228

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Ulosteensiirron hyödyt pitkäaikaisia – potilaat tyytyväisiä

Valtaosa potilaista saa ulosteensiirrosta pitkäaikaisen avun Clostridium difficile -infektioon ja sen aiheuttamaan ripuliin. Tuoreen tutkimuksen perusteella teho on yli 80 prosentin luokkaa.Ulosteensiirron teho ja turvallisuus on tiedetty toki tätäkin ennen, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ja potilaiden tyytyväisyyttä ei ole pahemmin selvitetty. Nyt julkaistussa tutkimuksessa 140 potilasta seurattiin keskimäärin kahden vuoden ajan ulosteensiirrosta.
Seurannan päättyessä 82 prosenttia potilaista oli terveitä eikä heidän Clostridium difficile -infektionsa ollut uusiutunut. Niillä 18 prosentilla, joilla infektio uusiutui, merkittävä selittävä tekijä oli luultavasti antibioottikuurit, jotka todennäköisesti sekoittivat suoliston bakteeritasapainon. Uudelleen infektioon sairastuneista 75 prosenttia oli saanut antibiootteja ulosteensiirron jälkeen, kun uusiutumiselta säästyneistä lääkityksellä oli ollut vain 38 prosenttia.

Potilaat olivat ymmärrettävästi hyvin tyytyväisiä ulosteensiirtoon, ja heistä 95 prosenttia kertoi menevänsä hoitoon tarvittaessa uudelleen. Valtaosa piti ulosteensiirtoa parempana kuin antibioottihoitoja, joita myös käytetään uusiutuvan Clostridium difficile -infektion hoidossa.

Ulosteensiirtoja on käytetty Clostridium difficile -infektion hoidossa myös Suomessa, ja hoitotulokset ovat olleet erittäin hyviä. Yleensä siirre saadaan lähiomaiselta. Ulosteensiirtoja on kokeiltu myös muiden sairauksien hoidossa.

Uutispalvelu Duodecim (Clinical Infectious Diseases 2018;DOI:10.1093/cid/cix1097)http://doi.org/10.1093/cid/cix1097

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.