Suuren osan päivästä istuvat tai muuten fyysisesti passiivisesti viettävät sairastavat muita todennäköisemmin aikuistyypin diabetesta ja metabolista oireyhtymää. Yhteys on sitä voimakkaampi mitä enemmän löhöilee, tuore hollantilaistutkimus osoittaa.

Samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin, mutta hollantilaisten tutkimuksessa osallistujien fyysinen aktiivisuus mitattiin liikemittareilla. Useimmat tutkimukset ovat nojanneet vain osallistujien omiin arvioihin.

Tutkimukseen osallistui 2 500 keskimäärin 60-vuotiasta, joista 30 prosenttia sairasti aikuistyypin diabetesta ja 15 prosentin glukoosiaineenvaihdunta oli heikentynyt. Loppujen glukoosiaineenvaihdunta oli normaalia. Osallistujat kantoivat liikemittaria kahdeksan peräkkäistä päivää 24 tuntia vuorokaudessa.

Fyysisesti passiivisimpia olivat diabetesta sairastavat, sillä he viettivät vuorokaudesta noin puoli tuntia enemmän istuen tai muuten fyysisesti passiivisena. Tulosten perusteella tutkijat laskivat, että jokainen fyysisesti passiivisesti vietetty tunti liittyi noin 20 prosenttia suurempaan diabetesriskiin ja 40 prosenttia suurempaan metabolisen oireyhtymän riskiin. Tämä havaittiin riippumatta siitä, miten paljon liikuntaa osallistuja harrasti muulloin. Myöskään painoindeksi ei selittänyt yhteyttä.

Hollantilaisten havainnot vahvistavat näyttöä fyysisen passiivisuuden ja diabeteksen yhteydestä, mutta tulokset eivät paljasta, mistä yhteys tarkalleen johtuu. On esimerkiksi mahdollista, että diabetesta sairastavat ovat oireidensa takia vähemmän aktiivisia jolloin fyysinen passiivisuus johtuu diabeteksesta eikä toisin päin.

Aiemmissa tutkimuksissa fyysinen passiivisuus on liitetty mm. sydäntautiriskiin sekä suurempaan kuolleisuuteen. Osa yhteyksistä todennäköisesti selittyy ruokavaliolla ja muilla elämäntavoilla.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa Diabetologia-lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Diabetologia 2016;DOI:10.1007/s00125-015-3861-8)
http://dx.doi.org/10.1007/s00125-015-3861-8

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.