Pitkäikäisten vanhempien lapset elävät itsekin todennäköisesti pitkään, mutta tuoreen tutkimuksen perusteella he ovat myös tavallista terveempiä 60- ja 70-vuotiaina. Todennäköisesti tämä johtuu suotuisasta perimästä, joka suojaa monilta sairauksilta.

Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tutkimuksesta, jossa hyödynnettiin Iso-Britannian mittavaa biopankkia ja 190 000 henkilön terveystietoja. Tutkittavat olivat 55–73-vuotiaita ja heitä seurattiin kahdeksan vuoden ajan.

Tutkijat havaitsivat, että tutkittavan riski menehtyä kahdeksan vuoden seurannan aikana pieneni 17 prosenttia jokaista vuosikymmentä kohden, jonka hänen isänsä tai äitinsä oli elänyt 70. ikävuoden jälkeen. Lisäksi heidän riskinsä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, sydämen vajaatoimintaan, aivoverenkiertohäiriöihin, verenpainetautiin, kolesteroliongelmiin ja eteisvärinään oli sitä pienempi mitä pitempään heidän vanhempansa olivat eläneet. Pitkäikäisimpien jälkeläiset säästyivät myös syövältä jonkin verran muita todennäköisemmin, tulokset osoittivat.

Monet elämäntavat, tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta vaikuttivat tuloksiin jonkin verran, mutta vanhempien pitkäikäisyyden ja jälkeläisen sairastumisriskien väliset yhteydet säilyivät senkin jälkeen, kun elämäntavat huomioitiin analyysissa.

Tutkijat pitävät todennäköisenä, että elämäntapojen sijaan yhteyksien taustalla on suotuisa perimä, joka auttaa sairauksien välttämisessä. Tähän viittaa aiempi, samaa biopankkiaineistoa hyödyntänyt tutkimus, jossa pitkäikäisten jälkeläisiltä löydettiin runsaasti geenimuotoja, jotka pienentävät mm. riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, aikuistyypin diabetekseen ja verenpainetautiin.

Tutkimus julkaistiin Journal of the American College of Cardiology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American College of Cardiology 2016;68:874-875)
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0735109716335446

Lihavuus ja varsinkin vakava lihavuus aiheuttavat monenlaisia riskejä raskauden aikana. Osa näistä riskeistä pienenisi lihavuusleikkauksen avulla, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan leikkauksen läpikäyneiden raskauksissa saattaa olla tavallista enemmän muita ongelmia.

Tutkimus julkaistiin tieteellisessä American Journal of Obstetrics & Gynecology -lehdessä, ja se perustuu 2,8 miljoonan naisen terveystietoihin. Naisista 8 400 oli ollut lihavuusleikkauksessa.

Analyysin perusteella lihavuusleikkauksen läpikäyneillä naisilla oli vähemmän raskausdiabetesta, verenpaineongelmia, raskaudenjälkeistä verenvuotoa ja keisarileikkauksia kuin saman verran ennen raskautta painaneilla naisilla, jotka eivät olleet käyneet lihavuusleikkauksessa. Heidän vauvansa olivat myös tavallista harvemmin suurikokoisia raskauden kestoon nähden.

Näistä monista hyödyistä huolimatta samaan aikaan lapsen pienikokoisuus, raskauden aikaiset kasvunhidastumat ja ennenaikaiset synnytykset olivat yleisempiä lihavuusleikatuilla. Lihavuusleikkaus ei vaikuttanut raskausmyrkytyksen eli pre-eklampsian, kohtukuolemien, synnynnäisten epämuodostumien tai vastasyntyneiden kuolemien todennäköisyyteen.Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

Uutispalvelu Duodecim(American Journal of Obstetrics & Gynecology 2018;DOI:10.1016/j.ajog.2018.02.003)https://doi.org/10.1016/j.ajog.2018.02.003

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.