Opioidipohjaisiin kipulääkkeisiin liittyy tahattomien yliannostusten vaara, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan niitä käyttävät potilaat menehtyvät tavallista todennäköisemmin myös moniin muihin syihin. Käytännössä kuolemantapauksia ei ole tavattoman paljon enemmän kuin muita kipulääkkeitä käyttävillä, mutta tarpeeksi, jotta ne pitäisi huomioida.

Yhdysvaltalaistutkijoiden tutkimustulokset julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä, ja ne perustuvat tietoihin 23 000 pitkävaikutteisen opioidilääkityksen aloittaneesta ja 46 000 ei-opioidipohjaisen kipulääkityksen aloittaneesta. Lääkitykset oli määrätty ei-syöpäperäisiin kipuihin.

Opioidilääkityksen aloittaneiden riski menehtyä seurannan aikana oli noin 60–70 prosenttia suurempi kuin verrokkien, tutkijat havaitsivat. Tämä selittyi pitkälti sairaalahoidon jälkeisillä kuolemantapauksilla, mikä viittaa tapausten liittyneen pitkäkestoiseen lääkitykseen eikä syyhyn, jonka takia potilas oli sairaalaan hakeutunut.

Vain kolmasosa kuolemista johtui tahattomista yliannostuksista. Loput olivat pitkälti sydänperäisiä kuolemia, mutta myös muista syistä johtuvia.

Käytännössä opioidilääkityksiin liittynyt kuolleisuus ei ollut kovin suurta. Tutkijat laskivat, että niitä käyttävästä kymmenestätuhannesta potilaasta noin 30–70 useampi menehtyi vuoden sisällä. Vertailukohtana olivat verrokkilääkkeitä eli antikonvulsantteja tai syklisiä masennuslääkkeitä käyttävät. Kuolemantapauksia on kuitenkin tarpeeksi, jotta lääkäreiden pitäisi ottaa riskit huomioon kipulääkkeitä määrätessään. Pitkäkestoisia opioidilääkkeitä tulisi määrätä vain, kun niiden sijasta ei voi käyttää muita lääkkeitä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2016;315:2415–2423)
http://dx.doi.org/10.1001/jama.2016.7789

Lihavuus ja varsinkin vakava lihavuus aiheuttavat monenlaisia riskejä raskauden aikana. Osa näistä riskeistä pienenisi lihavuusleikkauksen avulla, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan leikkauksen läpikäyneiden raskauksissa saattaa olla tavallista enemmän muita ongelmia.

Tutkimus julkaistiin tieteellisessä American Journal of Obstetrics & Gynecology -lehdessä, ja se perustuu 2,8 miljoonan naisen terveystietoihin. Naisista 8 400 oli ollut lihavuusleikkauksessa.

Analyysin perusteella lihavuusleikkauksen läpikäyneillä naisilla oli vähemmän raskausdiabetesta, verenpaineongelmia, raskaudenjälkeistä verenvuotoa ja keisarileikkauksia kuin saman verran ennen raskautta painaneilla naisilla, jotka eivät olleet käyneet lihavuusleikkauksessa. Heidän vauvansa olivat myös tavallista harvemmin suurikokoisia raskauden kestoon nähden.

Näistä monista hyödyistä huolimatta samaan aikaan lapsen pienikokoisuus, raskauden aikaiset kasvunhidastumat ja ennenaikaiset synnytykset olivat yleisempiä lihavuusleikatuilla. Lihavuusleikkaus ei vaikuttanut raskausmyrkytyksen eli pre-eklampsian, kohtukuolemien, synnynnäisten epämuodostumien tai vastasyntyneiden kuolemien todennäköisyyteen.Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

Uutispalvelu Duodecim(American Journal of Obstetrics & Gynecology 2018;DOI:10.1016/j.ajog.2018.02.003)https://doi.org/10.1016/j.ajog.2018.02.003

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.