Tanskalaistutkijoiden mukaan paljon televisiota katsovien nuorten miesten sperma näyttäisi olevan heikompilaatuista kuin muiden samanikäisten. Havainto koskee miehiä, jotka katsovat televisiota yli viisi tuntia päivittäin.

Tulosten perusteella yli viisi tuntia päivittäin televisiota katsovien siittiötiheys on selvästi alhaisempi kuin miesten, jotka eivät katso televisiota. Kun paljon televisiota katsovien siemennesteessä oli keskimäärin 37 miljoonaa siittiötä millilitrassa, muilla niitä oli keskimäärin 52 miljoonaa. Tiheyttä pidetään riittävänä, kun millilitrassa siemennestettä on vähintään 15 miljoonaa siittiötä.

Myös muut siemennesteen laadusta kertovat mittaukset viittasivat televisiota paljon katsovien siemennesteen heikompaan laatuun. Tähän viittasi mm. follikkelia stimuloivan hormonin suurempi pitoisuus ja pienempi testosteronin pitoisuus.

Vaikka television katselu liittyi heikompaan sperman laatuun, tutkimuksessa ei löytynyt viitteitä siitä, että tietokoneen ääressä paljon viihtyvillä olisi samanlaisia löydöksiä. Myöskään liikuntaharrastusten määrä ei vaikuttanut tuloksiin. Sperma oli tosin heikompilaatuista miehillä, jotka itse kokivat olevansa huonossa fyysisessä kunnossa.

Tanskalaisten tulokset ovat mielenkiintoinen viittaus elämäntapojen vaikutuksista sperman laatuun, mutta on hyvinkin mahdollista, että television katselun lisäksi monet muutkin seikat ovat vaikuttaneet tuloksiin. Todennäköisesti television katselu onkin osoitus muutenkin epäterveellisistä elämäntavoista tai terveysriskeistä, jotka selittävät havainnot.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä, ja siihen osallistui 1 200 tervettä tanskalaismiestä. Miehiltä oli kerätty siemennestenäytteet vuosina 2008–2012. Samalla heille tehtiin kattava terveystarkastus.

Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Epidemiology 2016;184:284–294)
http://dx.doi.org/10.1093/aje/kwv338

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.