Diureetteihin kuuluvat tiatsidilääkkeet alentavat verenpainetta, mutta niiden haittavaikutuksena potilaiden veren glukoositasot nousevat, mikä suurentaa diabeteksen vaaraa. Tuoreen brittitutkimuksen mukaan tätä tiatsidien haittaa pystytään vähentämään, jos tiatsidin lisäksi potilaalle annetaan toista diureettia, amiloridia. Näiden lääkkeiden yhteysvaikutuksesta myös potilaan verenpaine laskee paremmin.

Tutkijoiden havainto on hyvin tervetullut, sillä tiatsidien käyttöä on rajoitettu niihin liittyvän diabetesriskin vuoksi, vaikka ne muuten ovatkin käyttökelpoisia verenpainelääkkeitä. Amiloridi puolestaan on osin unohdettu diureetti, joka aina silloin tällöin nostaa päätään hyödyllisten ominaisuuksiensa johdosta.

Tulosten perusteella pelkkää amiloridia saavien potilaiden veren glukoosipitoisuudet pysyvät paremmalla tasolla kuin tiatsidilla (hydroklooritiatsidi) hoidettujen. Amiloridin suotuisat vaikutukset näkyvät kuitenkin myös potilailla, joita hoidetaan kummallakin lääkkeellä. Verenpaineen hoidossa amiloridi on puolestaan yhtä tehokas kuin tiatsidi, mutta yhdessä otettuna niiden teho on parempi kuin pelkän tiatsidin.

Kyseisten lääkkeiden hyvä yhteispeli johtuu todennäköisesti niiden erilaisista vaikutuksista elimistön kaliumtasoihin. Tiatsidit vähentävät kaliumia, mikä samalla todennäköisesti heikentää glukoosiaineenvaihduntaa. Amiloridi puolestaan on kaliumia säästävä diureetti. Osalla potilaista amiloridin käyttöön voi liittyä myös haitallista kaliumin pitoisuuden liiallista suurenemista.

Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena amiloridin ja tiatsidin yhdistelmähoidon paremmuudesta verrattuna pelkkään tiatsidilääkitykseen ja suosittavat yhdistelmää ensisijaiseksi lääkitykseksi kaikille diureetteja tarvitseville verenpainepotilaille.

Tulokset julkaistiin Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä. Tutkimukseen osallistui 400 verenpainepotilasta, jotka saivat 24 viikon ajan joko 10 mg amiloridia, 25 mg hydroklooritiatsidia tai 5 mg amiloridia ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia. Kaikkien ryhmien annostus tuplattiin tutkimuksen puolivälissä.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2015;DOI:10.1016/S2213-8587(15)00377-0)
http://www.thelancet.com/journals/landia/article/PIIS2213-8587%2815%2900...

Sydämen vajaatoiminta näyttäisi kehittyvän tavallista todennäköisemmin uniapneaa sairastaville. Uniapnean hoitaminen ylipainehengityslaiteella puolestaan pienentää riskiä, suuri tanskalaistutkimus osoittaa. Tutkimus julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.Tanskalaistutkijat käyttivät tutkimuksessaan koko väestön kattavia rekistereitä, joista he poimivat 4,9 miljoonan tanskalaisen terveystiedot. Vuosina 2000–2012 runsaat 40 000 seurattavaa sairastui uniapneaan. Uniapneassa ylähengitystiet ahtautuvat yöllä ja aiheuttavat hengityskatkoksia.Uniapneaa potevien riski sairastua sydämen vajaatoimintaan oli suurempi kuin terveiden verrokkien, tulokset osoittivat. Tämä uniapneaan liitetty sairastumisriski havaittiin riippumatta siitä, saiko potilas ylipainehengityshoitoa, mutta hoitoa saavien riski oli selvästi pienempi. Yhteydet olivat selvimmät yli 60-vuotiailla potilailla.

Tanskalaisten havainnot lisäävät näyttöä uniapnean ja sydänoireiden yhteyksistä. Aiemmissa tutkimuksissa uniapnea on yhdistetty mm. sepelvaltimotautiin, korkeaan verenpaineeseen, diabetekseen ja lihavuuteen. Näistä monet ovat myös sydämen vajaatoiminnan riskitekijöitä.Sydämen vajaatoiminta johtuu sairauksista kuten sepelvaltimotaudista ja korkeasta verenpaineesta, jotka häiritsevät sydänlihaksen toimintaa ja heikentävät sen kykyä supistua. Yleisin vajaatoiminnan oire on hengenahdistus rasituksessa.Uniapneaa sairastaa noin neljä prosenttia suomalaisista miehistä ja kaksi prosenttia naisista. Hoitamattomana uniapnea altistaa mm. sydän- ja verisuonitaudeille ja tapaturmille. Usein oireet vähentyvät laihduttamalla, mutta monia hoidetaan myös CPAP-ylipainehengityslaitteella.Uutispalvelu Duodecim(Journal of the American Heart Association 2018;DOI:10.1161/JAHA.118.008684)http://doi.org/10.1161/JAHA.118.008684

(2018716) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Viittä terveellistä elintapaa noudattavat äidit saattavat ehkäistä lastensa lihomista, tuore tutkimus osoittaa. Ruokavalion sijaan merkittävää näyttäisi olevan elintapojen muodostama kokonaisuus.

Tutkimus julkaistiin BMJ-lehdessä, ja sen perusteella normaalipainoisten, liikuntaa säännöllisesti harrastavien, terveellisesti syövien, savuttomien ja alkoholia kohtuudella käyttävien äitien lapsista tulee 75 prosenttia epätodennäköisemmin lihavia kuin lapsista, joiden äitien elintavat ovat kaikin puolin epäterveellisemmät.Yksittäin tarkasteltuna suurin vaikutus liittyy äidin painoon. Normaalipainoisten äitien lapset ovat ylipainoisten lapsia 56 prosenttia harvemmin lihavia riippumatta muista elintavoista. Tämä viittaa elintapojen lisäksi perimän vaikutukseen.Tulokset ovat uskottavia, mutta niitä kannattaa tulkita varoen, sillä äidin elintapojen lisäksi perheen sosioekonominen asema ja monet muut seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tutkimukseen osallistui 24 000 iältään 9–14-vuotiasta lasta ja nuorta, joiden äidit olivat osallistuneet tunnettuun NHANES II -tutkimukseen. Viisivuotisen seurannan aikana 1 300 lasta täytti lihavuuden kriteerit. Suomalaisista työikäisistä viidennes on lihavia ja vielä useammat lievemmin ylipainoisia. Vuoden 1980 jälkeen aikuisten lihavien määrä on lähes kaksinkertaistunut ja lihavien lasten ja nuorten määrä mahdollisesti jopa kolminkertaistunut. Joidenkin arvioiden mukaan nykyään kolmannes koko ihmiskunnasta on ylipainoisia tai lihavia.Uutispalvelu Duodecim(BMJ 2018;362:k2486)https://www.bmj.com/content/362/bmj.k2486

(2018713) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.