Tupakoinnin lopettaminen onnistuu helpommin, jos tupakan jättää kerralla kokonaan. Asteittainen vähentäminen ennen lopettamista tuottaa huonomman tuloksen, tuore tutkimus osoittaa.

Havainto on tervetullut, sillä monet tupakointia lopettavat suosivat vähittäistä vähentämistä, mutta tutkimusnäyttö sen tehokkuudesta on puuttunut.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa 700 tupakoivaa aikuista satunnaistettiin joko ryhmään, jossa tupakointi lopetettiin kerralla tai ryhmään, jossa poltettujen savukkeiden määrää vähitellen vähennettiin 75 prosenttia varsinaista lopettamista edeltävien kahden viikon aikana. Kaikki osallistujat saivat nikotiinikorvaushoitoa ja ammattilaistukea.

Vähittäisen lopettamisen ryhmästä 39 prosenttia oli savuttomia 4 viikkoa myöhemmin, mutta kerralla lopettaneista samaan oli pystynyt 49 prosenttia. Puolen vuoden kuluttua luvut olivat selvästi huonompia, mutta tällöinkin kerralla lopettaneet olivat pärjänneet paremmin. Heistä 22 prosenttia oli savuttomia puolen vuoden kuluttua, kun vähitellen lopettaneista savuttomia oli vain 16 prosenttia.

Tulokset viittaavat vahvasti siihen, etteivät pikkuhiljaa tupakointiaan vähentävät pysty lopettamaan tupakointia yhtä todennäköisesti kuin kertarysäyksellä tupakan jättävät. Erot ryhmien välillä eivät tosin ole kovin suuria, mutta tupakkariippuvuuden voittamisessa kaikki apu on varmasti tervetullutta.

Tutkimus julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Annals of Internal Medicine 2016;DOI:10.7326/M14-2805)
http://dx.doi.org/10.7326/M14-2805

Psoriaasi-ihotautia sairastavat lapset kärsivät tavallista todennäköisemmin myös muista terveysongelmista ja varsinkin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. Yhteys havaitaan riippumatta siitä onko lapsi ylipainoinen, tuore tutkimus osoittaa. Tutkimukseen osallistui 30 000 psoriaasia sairastavaa keskimäärin 12-vuotiasta sekä yhtä monta tervettä verrokkia.Kymmenvuotisen seurannan aikana psoriaasia sairastaville kehittyi terveysongelmia selvästi todennäköisemmin kuin verrokeille, ja vaikka ylipaino osittain vaikutti tuloksiin, se ei selittänyt niitä kokonaan.Normaalipainoisten psoriaasipotilaiden riski sairastua kohonneeseen verenpaineeseen, diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään, kolesteroliongelmiin, rasvamaksaan tai munasarjojen monirakkulaoireyhtymään oli 40 - 70 prosenttia suurempi kuin normaalipainoisten verrokkien. Psoriaasipotilaat myös lihoivat verrokkeja todennäköisemmin.Samanlaisia havaintoja on saatu tutkimuksissa, joissa on seurattu aikuisia psoriaasipotilaita, mutta lapsia koskevat havainnot ovat olleet vähäisempiä. Aiemmin ei myöskään ole onnistuttu erottelemaan ylipainon vaikutuksia varsinaiseen psoriaasiin liittyvistä vaikutuksista. Lihavuus on tavallista yleisempää psoriaasia sairastavilla.Psoriaasi on ihon ja nivelten sairaus, jota sairastaa noin kaksi prosenttia suomalaisista. Iholla se aiheuttaa hilseläiskiä eri puolille kehoa. Nivelissä tauti voi tuntua mm. arkuutena ja aamujäykkyytenä. Aikuistutkimuksissa psoriaasiin liittyvät sydänriskit ovat pienentyneet psoriaasin lääkehoidon avulla. Sekä psoriaasi että sydänsairaudet ovat taustaltaan tulehduksellisia, ja todennäköisesti tulehduksen vähentyminen selittää psoriaasin lääkehoidon myönteiset vaikutukset sydänriskeihin.Uutispalvelu Duodecim (JAMA Dermatology 2018;DOI:10.1001/jamadermatol.2017.5417) https://doi.org/10.1001/jamadermatol.2017.5417

(2018122) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vapaa-ajan liikunta voi auttaa välttymään masennukselta jo suhteellisen vähäisillä ponnisteluilla. Tuoreen tutkimuksen mukaan vaikutus alkaa näkyä tunnin viikoittain liikkuvilla.Tulokset julkaistiin American Journal of Psychiatry -lehdessä, ja ne perustuvat 34 000 terveen aikuisen yksitoistavuotiseen seurantaan. Osallistujilla ei ollut mielenterveysongelmia eikä liikuntarajoitteita seurannan alkaessa.Säännöllisesti vapaa-ajallaan liikuntaa harrastavien riski sairastua masennukseen oli pienempi riippumatta liikunnan intensiteetistä ja yhteys havaittiin varsinkin osallistujilla, jotka eivät liikkuneet poikkeuksellisen paljon. Liikunta ei vaikuttanut ahdistuneisuushäiriön todennäköisyyteen.
Tutkijat arvioivat, että noin 12 prosenttia kaikista havaituista masennustapauksista olisi estynyt, jos kaikki osallistujat olisivat harrastaneet liikuntaa ainakin tunnin joka viikko. Jos tämä pitää paikkansa ja varmistuu myös lisätutkimuksissa, jo hyvin vähäiset lisäykset väestön fyysisessä aktiivisuudessa voisivat estää huomattavan määrän masennuksia.
Noin joka seitsemäs suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Usein masennus alkaa jonkin kielteisen elämänmuutoksen, kuten avioeron, työttömyyden tai läheisen kuoleman jälkeen.
Uutispalvelu Duodecim (American Journal of Psychiatry 2018;DOI:10.1176/appi.ajp.2017.16111223)https://doi.org/10.1176/appi.ajp.2017.16111223

(2018119) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.