Migreenin hoitoon on mahdollisesti tulossa lähivuosina pistoksena kerran kuukaudessa otettava lääke. Alustavissa tutkimuksissa tämä lääke onnistuneesti vähensi migreenioireita ilman mainittavia haittavaikutuksia.

Lancet Neurology -lehdessä julkaistut kaksi tutkimusta viittaavat siihen, että lääke sopisi sekä kroonisesta että episodisesta migreenistä kärsiville. Lääke otetaan ihonalaisena pistoksena.

Kyseinen TEV-48125-vasta-aine toimii sitomalla kalsitoniinigeeniin liittyvää peptidiä (CGRP) ja estämällä sen toimintaa. CGRP-peptidin on aiemmissa tutkimuksissa havaittu lisääntyvän migreenikohtausten aikana ja vähentyvän kohtauksen jälkeen. Tämän takia sitä on pidetty lupaavana ehdokkaana migreenien hoitoon.

Nyt julkaistuissa tutkimuksissa pistoksia annettiin 28 päivän välein kolmen kuukauden ajan. Kun osallistujien migreenioireita kyseltiin hoitoviikoilta 9–12, lääkepistoksia saaneet kokivat migreenioireensa vähentyneen selvästi enemmän kuin lumepistoksia saaneet. Verrattuna tutkimusta edeltävään aikaan episodisista migreenioireista kärsivien migreenipäivät vähentyivät hoidon aikana kuudella, kun verrokeilla muutos oli vain 3 päivää.

Kroonista migreeniä potevilla muutokset mitattiin tunteina. Lääkepistoksia saaneet kokivat migreeninsä oireilleen hoitoviikkojen 9–12 aikana 60–67 tuntia vähemmän kuin ennen tutkimusta. Lumepistoksia saaneiden oireet vähenivät 37 tunnilla. Tutkimuksiin osallistui 260 ja 300 potilasta.

Tehokkuuden lisäksi tutkimusten tavoite oli selvittää CGRP-vasta-aineen turvallisuutta ja mahdollisia haittavaikutuksia. Näiden tulosten perusteella CGRP-vasta-ainetta saaneilla oli jonkin verran enemmän lähinnä lieviä haittavaikutuksia, mutta vakavat haitat olivat harvinaisia sekä lääke- että lumeryhmissä.

CGRP-vasta-aineeseen perustuvat lääkkeet saattavat olla seuraava suuri edistysaskel migreenin hoidossa ja nyt julkaistut tulokset vahvistavat käsitystä entisestään. Vielä on kuitenkin epäselvää, miten pitkäkestoinen lääkkeen vaikutus on ja heikkeneekö lääkkeen teho pitemmässä käytössä. Näihin kysymyksiin saadaan toivon mukaan vastaus lähivuosina tehtävissä lisätutkimuksissa.

Tutkimus julkaistiin Lancet Neurology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Neurology 2015;14:1081–1090)
http://www.thelancet.com/journals/laneur/article/PIIS1474-4422%2815%2900...
(Lancet Neurology 2015;14:1091–1100)
http://www.thelancet.com/journals/laneur/article/PIIS1474-4422%2815%2900...

Sikiöaikana liian niukasti ravintoa saavat voivat aikuisena sairastua muita todennäköisemmin tyypin 2 diabetekseen. Myös lihavuuteen liittyvä diabetesriski näyttäisi olevan heillä suurentunut, tuore tutkimus osoittaa.Kiinalaistutkijoiden havainnot perustuvat 89 000 Kiinan 1959–1961 nälänhädän aikoihin syntyneen seitsenvuotiseen seurantaan. Osallistujat jaettiin ryhmiin sen perusteella olivatko he altistuneet nälänhädälle sikiöaikana vai varhaislapsuudessa. Vertailukohtana olivat nälänhädän jälkeen vuosina 1962–1964 syntyneet.Sikiöaikana altistuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana neljänneksen todennäköisemmin kuin lapsena nälänhädän kokeneet tai nälänhädän jälkeen syntyneet.Lihavuus ja vyötärölihavuus suurensivat kaikkien diabetesriskiä, mutta suurin vaikutus havaittiin sikiöaikana nälänhädälle altistuneilla. Heillä lihavuus ja vyötärölihavuus liittyivät neljä kertaa suurempaan sairastumisriskiin, kun vertailukohtana olivat normaalipainoiset.Samanlaisia tuloksia on saatu aiemminkin ja muissa väestöissä. Aiemmissa tutkimuksissa myös mm. lihavuus, kolesteroliongelmat ja sydänsairaudet on yhdistetty sikiöajan puutteelliseen ravintoon.Tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim(International Journal of Epidemiology 2018;DOI:10.1093/ije/dyx228)http://doi.org/10.1093/ije/dyx228

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Ulosteensiirron hyödyt pitkäaikaisia – potilaat tyytyväisiä

Valtaosa potilaista saa ulosteensiirrosta pitkäaikaisen avun Clostridium difficile -infektioon ja sen aiheuttamaan ripuliin. Tuoreen tutkimuksen perusteella teho on yli 80 prosentin luokkaa.Ulosteensiirron teho ja turvallisuus on tiedetty toki tätäkin ennen, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ja potilaiden tyytyväisyyttä ei ole pahemmin selvitetty. Nyt julkaistussa tutkimuksessa 140 potilasta seurattiin keskimäärin kahden vuoden ajan ulosteensiirrosta.
Seurannan päättyessä 82 prosenttia potilaista oli terveitä eikä heidän Clostridium difficile -infektionsa ollut uusiutunut. Niillä 18 prosentilla, joilla infektio uusiutui, merkittävä selittävä tekijä oli luultavasti antibioottikuurit, jotka todennäköisesti sekoittivat suoliston bakteeritasapainon. Uudelleen infektioon sairastuneista 75 prosenttia oli saanut antibiootteja ulosteensiirron jälkeen, kun uusiutumiselta säästyneistä lääkityksellä oli ollut vain 38 prosenttia.

Potilaat olivat ymmärrettävästi hyvin tyytyväisiä ulosteensiirtoon, ja heistä 95 prosenttia kertoi menevänsä hoitoon tarvittaessa uudelleen. Valtaosa piti ulosteensiirtoa parempana kuin antibioottihoitoja, joita myös käytetään uusiutuvan Clostridium difficile -infektion hoidossa.

Ulosteensiirtoja on käytetty Clostridium difficile -infektion hoidossa myös Suomessa, ja hoitotulokset ovat olleet erittäin hyviä. Yleensä siirre saadaan lähiomaiselta. Ulosteensiirtoja on kokeiltu myös muiden sairauksien hoidossa.

Uutispalvelu Duodecim (Clinical Infectious Diseases 2018;DOI:10.1093/cid/cix1097)http://doi.org/10.1093/cid/cix1097

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.