Alaselkäkivut eivät todennäköisesti parane nopeammin, vaikka potilas ohjattaisiin fysioterapiaan varhain oireiden alettua. Yhdysvaltalaistutkimuksen tulokset tukevat nykykäytäntöä, jonka mukaan lyhytaikaisia alaselkäkipuja ei yleensä hoideta intensiivisesti.

Tutkimukseen osallistui 200 alaselkäkivuista kärsivää, joiden oireet olivat kestäneet korkeintaan 16 päivää. Osallistujista puolet satunnaistettiin viikoittaiseen fysioterapiaan neljäksi viikoksi. Toinen puolisko toimi verrokkeina eivätkä saaneet hoitoja tutkimuksen aikana.

Seuraavien kolmen kuukauden aikana fysioterapiaryhmäläiset kokivat vaivansa lieventyneen ja toimintakykynsä parantuneen enemmän kuin verrokit, mutta käytännössä erot eivät olleet kummoisia, ja nämä pienetkin erot olivat kadonneet vuoden kuluttua hoidoista. Varhainen fysioterapia ei ollut tehokkaampi myöskään kipujen lievittämisessä.

Tulostensa perusteella tutkijat eivät suosittele varhaista fysioterapiaa lyhytkestoisten alaselkäkipujen hoitoon. Suurimmalla osalla oireet paranevat yhtä nopeasti ilman hoitoakin.

Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Suomessa alle kuusi viikkoa kestäviä alaselkäkipuja hoidetaan pääasiassa tulehduskipulääkkeillä. Yleensä lyhyt sairasloma riittää. Potilaita kannustetaan pysymään liikkeellä, välttämään vuodelepoa ja jatkamaan normaalia elämää kipujen sallimissa rajoissa.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2015;314:1459–1467)
http://jama.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=2456165#Abstract

Tulevaisuudessa migreenipotilaat voivat todennäköisesti vähentää migreenikohtauksiaan kerran kuussa otettavilla pistoksilla, osoittavat kaksi New England Journal of Medicinen julkaisemaa tutkimusta. Nämä pitkään odotetut estolääkkeet ovat vihdoin kehitystyönsä loppuvaiheissa, ja jos niiden teho ja turvallisuus varmistuvat lisätutkimuksissa, lääkkeet voivat tarkoittaa merkittävää parannusaskelta migreenin hoidossa.
Nyt tutkitut lääkkeet ovat biologisia vasta-aineita, jotka estävät tietyn migreenissä osallisena olevan kipuvälittäjäaineen (kalsitoniinigeeniin liittyvä peptidi eli CGRP) toimintaa. Lääkkeet annettiin ihon alle kerran kuussa ja vaikutuksia verrattiin lumevalmistetta saaneisiin verrokkiryhmiin.Tulosten perusteella lääkkeet toimivat sekä jaksoittaiseen että krooniseen migreeniin. Vaikutus hieman vaihteli riippuen lääkkeestä ja annoskoosta, mutta ne vähensivät migreenipäiviä selvästi enemmän kuin lumevalmiste. Noin 40–50 prosentilla potilaista pistokset vähensivät migreenipäivät puoleen entisestä, mitä voi pitää merkittävänä vaikutuksena. Lumeryhmissäkin 20–25 prosenttia koki samanlaisen parannuksen, mutta lääkkeet tehosivat siis noin kaksi kertaa useammalla.Havainnot ovat lupaavia, mutta ne pitää silti varmistaa lisätutkimuksissa. Vaikka pistokset olivat nyt turvallisia, vielä ei tiedetä onko näin myös vuosia kestävässä käytössä. On myös mahdollista, että vasta-ainehoitojen teho heikkenee ajan myötä. Biologiset lääkkeet ovat myös kalliita, joten niiden matka kaikkien migreenipotilaiden saataville on vielä pitkä.
Ensimmäisessä tutkimuksessa 955 jaksoittaista migreeniä sairastavaa potilasta sai erenumabi-nimistä lääkettä pistoksena 70 mg:n tai 140 mg:n annoksina kerran kuukaudessa puolen vuoden ajan. Heitä verrattiin lumevalmistetta saaneisiin. Toisessa tutkimuksessa käytettiin fremanetsumabia. Tässä tutkimuksessa lääkeryhmäläiset saivat aluksi 675 mg:n pistoksen, ja sen jälkeen neljän viikon välein joko 225 mg:n pistoksen tai lumevalmistetta. Lisäksi osa potilaista sai pelkkää lumevalmistetta koko 12-viikkoisen tutkimuksen ajan. Tutkimukseen osallistui 1 130 kroonista migreeniä potevaa.Migreeniä sairastaa noin 5 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista.Uutispalvelu Duodecim (NEJM 2017;377:2113–2122) http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1709038#t=abstract (NEJM 2017;377:2123–2132) http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1705848#t=abstract

(2017128) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Useita eri keinoja yhdistelevä kampanja on saanut HIV-tartuntojen määrän laskuun Ugandassa, vaikka maa on yksi HIV-epidemian pahimpia kärsijöitä. New England Journal of Medicinen julkaisemat tutkimustulokset osoittavat HIV-epidemian olevan todennäköisesti voitettavissa nykyisin tiedossa olevilla keinoilla, jos niitä vain päästään tehokkaasti käyttämään.Ugandassa vuodesta 2000 saakka toteutetussa, pääosin Yhdysvaltojen rahoittamassa projektissa HIV-tartuntoja on lähdetty torjumaan yhdistämällä monia eri toimia, joiden tiedetään vähentävän tartuntoja. Näitä ovat miesten vapaaehtoinen ympärileikkaus, antiretroviraaliset lääkkeet, kondomien jakaminen ja seksuaalivalistus.Nyt julkaistussa tutkimuksessa käytettiin 34 000 aikuisen seurantatietoja, jotka kerättiin projektia ennen sekä koko sen toiminnan ajalta vuosina 1989–2016.Tulosten perusteella antiretroviraalisten lääkkeiden saatavuus ja käyttö yleistyivät huomattavasti seurannan aikana. Vuonna 2006 niitä käytti 15 prosenttia tartunnan saaneista, mutta vuonna 2016 lääkityksellä oli jo 69 prosenttia. Miesten ympärileikkaukset nekin yleistyivät 15 prosentista 59 prosenttiin, mikä on erityisen tervetullutta, sillä kondomien käyttö ei yleistynyt, mutta ympärileikkaus pienentää miesten riskiä saada HIV-tartunta. Tartunnan jo saaneista entistä useampien veressä HI-virusten määrä laski lääkitysten ansiosta lähelle nollaa, mikä tarkoittaa lähes olematonta riskiä tartuttaa muita. Vuonna 2009 tällaisia tapauksia oli 42 prosenttia osallistujista, mutta vuonna 2016 jo 75 prosenttia. Yhdessä kaikki käytetyt keinot ovat vähentäneet miesten uusia tartuntoja 50 prosentilla ja naisten 30 prosentilla. Miehillä teho johtuu pitkälti ympärileikkauksista ja naisilla HIV-lääkityksistä, mutta naisten lääkitykset ovat todennäköisesti vähentäneet myös miesten tartuntoja.Uutispalvelu Duodecim (New England Journal of Medicine 2017;DOI:10.1056/NEJMoa1702150)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1702150#t=abstract

(2017127) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.