Virtuaalitodellisuutta hyödyntävä kävelyvalmennus voi tuoreen tutkimuksen mukaan vähentää ikäihmisten kaatumisia. Lancet-lehden julkaisema tutkimus on tiettävästi ensimmäinen, missä virtuaalitodellisuusteknologiaa on käytetty kaatumisten ehkäisyssä.

Osana tutkimusta tutkijat satunnaistivat kolmesataa puolen vuoden sisällä vähintään kahdesti kaatunutta 60–90-vuotiasta joko tavalliseen kävelymattoharjoitteluun tai virtuaalitodellisuusryhmään. Kummatkin ryhmät harjoittelivat kolmesti viikossa kuuden viikon ajan.

Virtuaalitodellisuusryhmässä potilaiden jalkojen liikkeet kuvattiin liikkeet tunnistavalla kameralla, joka heijasti liikkeet potilaiden edessä olevalle näytölle. Näin potilaat näkivät jalkansa kävelevän erilaisia esteitä tarjoavalla puistopolulla tai jalkakäytävällä. Ideana oli jäljitellä tosielämässä vastaan tulevia kävelytilanteita ja haasteita.

Kun potilaita verrattiin toisiinsa puoli vuotta harjoittelun päätyttyä, virtuaalitodellisuusryhmään osallistuneiden kaatumisten havaittiin vähentyneen selvästi. Kun tutkimusta edeltävän puolen vuoden aikana he olivat kaatuneet keskimäärin 12 kertaa, virtuaaliavusteisen harjoittelun jälkeen he kaatuivat vain kuudesti puolen vuoden sisällä. Myös verrokkiryhmäläisten kaatumiset vähentyivät, mutta ero ei ollut kovin suuri ja se saattoi johtua myös sattumasta.

Tutkijat pitävät tuloksiaan merkittävinä, mutta havainnot pitää silti varmistaa suuremmissa lisätutkimuksissa. Jos tulokset varmistuvat, virtuaalitodellisuutta hyödyntävät menetelmät voisivat tarjota huomattavan lisäavun kaatumisten vähentämisessä. Tervetullutta oli etenkin se, että virtuaalitodellisuutta hyödyntävä harjoittelu paransi potilaiden kykyä ylittää ja väistää esteitä sekä teki kävelystä muutenkin varmempaa.

Suomessa 65 vuotta täyttäneistä runsas kolmannes kaatuu ainakin kerran vuodessa ja 80 vuotta täyttäneistä ja laitoshoidossa asuvista joka toinen. Heistä merkittävä osa saa jonkin vamman ja noin joka kymmenes vakavan vamman, kuten lonkkamurtuman.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2016;DOI:10.10.1016/S0140-6736(16)31325-3)
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(16)31325-3/abstract

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.