Yöllinen verenpaine voi tutkimusten mukaan kertoa monien sydänoireiden riskistä enemmän kuin tavanomainen päivällä mitattu verenpaine. Olennaista on laskeeko verenpaine yöllä ja miten paljon, Hypertension-lehdessä julkaistu meta-analyysitutkimus osoittaa.

Verenpaineen yölliset muutokset on aiemminkin yhdistetty sydänriskeihin, mutta nyt julkaistussa tutkimuksessa yhteys todettiin riippumatta siitä, millä tasolla potilaan verenpaine on vuorokausimittauksissa. Tutkimuksessa analysoitiin 17 000 verenpainepotilaan tietoja.

Normaalisti ihmisen verenpaine laskee 10–20 prosenttia unen aikana, mutta joillain tämä lasku jää vähäiseksi. Nyt julkaistujen tulosten perusteella heidän riskinsä sairastua sydän- ja verisuonitautioireisiin on noin kolmanneksen suurempi kuin potilaiden, joiden verenpaine laskee normaalisti. Myös erittäin paljon putoava verenpaine liittyi hoitamattomien potilaiden sairastumisriskiin, mutta suurimmassa vaarassa olivat kuitenkin potilaat, joiden verenpaine nousi yön aikana.

Tulokset varmistavat yöllisen verenpaineen laskun merkityksen sydänriskien arvioimisessa ja osoittavat ilmiön olevan riippumaton päiväaikaisesta ja vuorokausiverenpaineesta. Seuraavaksi olisikin selvitettävä voiko yöllisiin verenpainemuutoksiin vaikuttamalla myös ehkäistä sairastumisia. Ainakin yhden tutkimuksen perusteella se saattaisi onnistua ennen nukkumaanmenoa otettavalla verenpainelääkkeellä, mutta asiaa on tutkittava vielä lisää.

Korkea verenpaine aiheuttaa maailmassa vuosittain noin 9,4 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa ja se onkin maailmanlaajuisesti merkittävimpiä terveysongelmia. Noin 2 miljoonan suomalaisaikuisen verenpaine on liian korkea. Korkea verenpaine altistaa mm. aivoverenkiertohäiriöille, sydän- ja verisuonitaudeille ja lukuisille muille sairauksille.

Uutispalvelu Duodecim
(Hypertension 2016;DOI:10.1161/HYPERTENSIONAHA.115.06981)
http://dx.doi.org/10.1161/HYPERTENSIONAHA.115.06981

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.