Kuinka ohjata lapsi sopivan urheilun pariin ilman, että vanhemmat tuputtavat omia suosikkilajejaan? Liikuntakasvatuksen yliassistentti Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta neuvoo.

1. Pikkulapsen liikuntaa ei pitäisi ohjata, he löytävät luonnostaan itselleen sopivan tavan liikkua.

Tarua. Pienten lasten ohjaaminen on kannustusta, rohkaisua ja tutustumista erilaisiin liikuntapaikkoihin. Ohjaus on sitä, että lapset ja vanhemmat yhdessä liikkuvat ja leikkivät kotipihalla, puistoissa, kentillä, liikuntasaleissa, uimahalleissa, uimarannoilla, metsässä, lumessa ja jäällä. Monipuoliset liikuntapaikat houkuttelevat lasta kokeilemaan taitojaan ja sen kautta he myös oppivat uusia taitoja.

2. Hyppykiikku hidastaa kävelemään oppimista.

Osittain tarua. Hyppykiikun kohtuukäyttö ei vaikuta kävelyn oppimiseen. Jos lasta pidetään tuntitolkulla kiikussa, häneltä viedään mahdollisuus harjoitella muunlaista liikkumista ja erityisesti liikkeelle lähtöä. Kohtuukäyttö tarkoittaa 1–3 kertaa päivässä 10–20 minuuttia kerrallaan.

3. Jo parin vuoden ikäisistä näkee, kuka on liikunnallisesti lahjakas.

Osittain tarua. Fyysinen aktiivisuus näkyy kyllä jo varhain: osa lapsista liikkuu koko ajan ja osa seurailee rauhassa ympäristön tapahtumia. Fyysinen aktiivisuus on yksi temperamentin piirteistä ja temperamentti on synnynnäinen yksilöllinen ominaisuus.

Liikunnallinen lahjakkuus on niin monen eri asian summa, ettei kaksivuotiaan liikkumisesta kannata vielä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. En edes ymmärrä, miksi sellaista pitäisi siinä vaiheessa arvuutella. Sen sijaan on tärkeää huolehtia kaikkien kaksivuotiaiden riittävästä päivittäisestä liikkumisesta: joka päivä vähintään kaksi tuntia reipasta touhuilua ulkona. Se on lapsen normaalin kasvun ja kehityksen edellytys.

4. Skeittailu tai puissa kiipeily ovat nekin hyväksi lapsen kunnolle.

Ehdottomasti totta. Skeittailu harjaannuttaa lasten tasapainoa ja kehonhallintaa. Ne ovat erittäin tärkeitä taitoja, joita tarvitsemme läpi elämän. Kiipeily vahvistaa erityisesti ylävartalon lihaksia. Viimeisten tutkimusten mukaan nykynuorisolla on huomattavasti heikommat voimat käsissä kuin aikaisemmilla ikäpolvilla. Kiipeily on erinomainen ”lääke” tähän ongelmaan.

5. Pelikoneet ja koulukyydit romahduttavat lastemme kunnon.

Totta. Lasten liikunnassakin on kyse arkipäivän liikkumisen vähenemisestä ja se näkyy erityisesti heikentyneenä kestävyyskuntona. Normaalin kasvun ja kehityksen tueksi alle 8-vuotiaat tarvitsevat päivässä vähintään kaksi tuntia ja 7–18-vuotiaat 1–2 tuntia reipasta liikuntaa.

6. Pitkätkään ajat tietokoneen ääressä eivät haittaa, jos liikkuu myös ulkona.

Totta. Yhtämittaiset istumisjaksot tulee kuitenkin rajata kahteen tuntiin ja viihdemedian käyttö on syytä pitää alle kahdessa tunnissa päivää kohti. Jos näissä rajoissa pysytään ja sen lisäksi liikutaan paljon ulkona ja urheillaan, niin ei hätää.

7. Koululiikunta tappaa liikunnanilon.

Tarua. Kolme neljäsosaa oppilaista pitää koululiikuntaa mieluisimpana oppiaineena koulussa. Yksittäiset ikävät kokemukset näyttävät saavan hämmästyttävän suuren kohun aikaan ja silloin taitaa unohtua asioiden suhteellisuus. Liikunta on erittäin merkityksellinen oppiaine koulussa ja sillä tavoitetaan ihmisen koko persoonallisuus. Tästä syystä liikuntaa opettavien opettajien tulee olla inhimillisiä ja ammattitaitoisia.

8. Kilpaileminen saa osan lapsista jättämään urheilun kokonaan.

Totta. Kilpaileminen ei sovi kaikille. Jos esimerkiksi urheiluseuran toiminnassa ei ole muunlaista vaihtoehtoa, osa lapsista saattaa jättää urheilemisen kokonaan. Omaehtoinen liikunnan harrastaminen on aina suositeltavaa ja siinä kenenkään ei tarvitse kilpailla.

9. Joukkuelajit kehittävät lapsen sosiaalisia taitoja.

Osittain totta. Taitavasti ohjattuna joukkuelajit ovat upea mahdollisuus opetella sosiaalisia taitoja.

10. Yhteen lajiin, vaikka jalkapalloon tai jääkiekkoon, keskittyminen tapahtuu liian aikaisin.

Totta. Valitettavan usein keskitytään yhteen lajiin liian varhain. Suurimpaan osaan urheilulajeista riittää, että sen ohjattuun harjoitteluun keskittyy vasta murrosiässä. Monien eri urheilulajien harrastaminen luo parhaan mahdollisen pohjan kehittyä monipuoliseksi urheilijaksi, ihan kansainväliselle huipputasolle saakka!

11. Treenaaminen painoilla sopii vasta 15 vuotta täyttäneelle.

Osittain totta. Ennen murrosikää on hyvä opetella suoritustekniikat ja sen jälkeen murrosiässä voi aloitella myös lisäpainoilla harjoittelun turvallisesti. Murrosiän alkaminen vaihtelee yksilöittäin noin 10 ikävuodesta eteenpäin. Tytöillä murrosikä alkaa hieman aikaisemmin kuin pojilla. Poikien murrosikä ajoittuu keskimäärin ikävuosille 12–15 ja ikävuodet 16–18 ovat "jälkipuberteetin" aikaa.

12. Kova treenaaminen voi häiritä lapsen kasvua.

Totta. Liian varhain aloitettu yksipuolinen harjoittelu voi häiritä lapsen kasvua. Siitä syystä monipuolisuus on lasten ja nuorten harjoittelun A ja O. Treenaamisessa tulee myös muistaa, että sen pitää olla lapsen oma tahto – ei äidin tai isän tahto. Lapsella ei saa olla tunnetta, että hän tekee tätä vanhempiensa vuoksi tai saadakseen vanhemmilta hyväksyntää. Jokainen lapsi on oikeutettu saamaan vanhempiensa rakkauden ilman suorituksia.

13. Liikunta takaa lapselle hyvän unen.

Totta, kunhan liikunnan jälkeen on vielä iltaa jäljellä. Aikaa ennen nukkumaanmenoa tulisi olla noin kaksi tuntia, eli esimerkiksi urheiluseuran harkat eivät saa olla liian myöhään. Liian myöhäiset harjoitukset vaikeuttavat nukahtamista ja unen määrä jää silloin vähäisemmäksi, ellei aamulla voi nukkua pitempään ja korvata menetettyä unta. Kasvava lapsi ja nuori tarvitsee 8–10 tuntia unta vuorokaudessa.

14. Lapsena urheileva on liikkuvainen myös aikuisena.
Totta. Lapsena liikkuva ja urheileva on todennäköisesti myös liikunnasta nauttiva aikuinen.

Lue lisää liikunnan vaikutuksista.

Kuva Shutterstock

Näin vartalonmuokkaus onnistuu.

Kiinteytyminen on sitkeimpiä laihdutusmyyttejä. Varsinkin naisia kehotetaan usein pumppaamaan kuntosalilla kevyitä ja pitkiä, yli 15 toiston sarjoja. Todellisuudessa pikkupainot eivät muokkaa kroppaa juuri lainkaan.

Kuormittava lihaskuntoharjoittelu muokkaa vartaloa parhaiten.

Kiinteytyminen tarkoittaa sitä, että ihonalainen rasvakerros pienenee ja lihas kasvaa. Lihasten kasvu taas vaatii isompia painoja.

Valitse vastukset, joilla jaksat tehdä 8–12 toistoa ja 3–4 sarjaa, sillä tällä alueella lihas kasvaa tehokkaimmin.

Kehoa muokkaavat perusliikkeet, kuten kyykyt, maastaveto ja erilaiset punnerrusliikkeet. Ne rasittavat isoja lihasryhmiä ja kuluttavat paljon energiaa myös treenin aikana.

Salitreeni ei lihota

Kova liikunta voi kerryttää lihaksiin nestettä ja nostaa vaakalukemia hetkellisesti.

Kova harjoittelu aiheuttaa lihaksiin pieniä repeämiä. Kun keho alkaa korjata vaurioita, lihaksiin pakkautuu tulehdusta parantavia aineita ja nestettä. Vaakalukemat saattavat hetkellisesti kivuta muutaman kilon. Tilanne kuitenkin tasaantuu yleensä viimeistään parin kuukauden jälkeen.

Myös lihasmassan kertyminen voi nostaa vaakalukemia. Lihas kasvaa kuitenkin hitaasti kuukausien saatossa. Aloittelija voi kerryttää tyypillisesti noin puoli kiloa lihasmassaa kuukaudessa säännöllisellä voimaharjoittelulla, kolme kiloa vuodessa on varsinkin naiselle jo kova saavutus.

Paino vaihtelee myös vuorokaudenajan mukaan. Vaakaa realistisemman kuvan laihtumisesta antaa mittanauha. Kokeile ensin treenata kuukausi ja vertaile lukemia vasta sitten.

Ajan kanssa vaatekoko todennäköisesti pienenee, sillä kilo lihasmassaa vie vähemmän tilaa kuin sama määrä rasvaa. Lihassolut pitävät myös aineenvaihdunnan vilkkaana: mitä enemmän lihasmassaa, sitä enemmän energiaa kuluu levossakin.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

 

Kuva Shutterstock

Rivakka suursiivous voi olla yhtä hyvää rasvanpolttoliikuntaa kuin spinningtunti.

Kaikki liikunta polttaa rasvaa, spurttailu jopa tasaista puurtamista tehokkaammin.

Keho käyttää suhteessa enemmän rasvaa energianlähteenä, kun liikkuu matalalla sykkeellä, esimerkiksi kävellen. Kova treeni kuitenkin kuluttaa samassa ajassa enemmän energiaa, ja siinä sivussa rasvakin palaa tehokkaammin. Siksi kevyen reippailun kutsuminen rasvanpolttoliikunnaksi johtaa herkästi harhaan.

Harva myöskään tietää omaa maksimisykettään, josta rasvanpolttoalue lasketaan.

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan rasvasoluja polttaa parhaiten sykettä nostava intervallitreeni.

Eräässä tutkimuksessa lyhyet, kahdeksan sekunnin kiihdyttelyt puolen tunnin pyörälenkin lomassa kolminkertaistivat rasvan palamisen.

Yhtenä selityksenä tutkijat pitävät katekoliamiini-hormoneita, joita nopea spurttailu vapauttaa erityisen tehokkaasti. Ne polttavat etenkin keskivartalolle ja sisäelimien ympärille kertyvää rasvaa.

Intervalleilla voi kokeilla maustaa muuta liikuntaa vaikka kerran tai kahdesti viikossa.

Sykkeitä tai vauhteja tärkeämpää on se, että liikkuu usein.

Treenin jälkeen aineenvaihdunta kiihtyy, mutta vain tunniksi pariksi. Harjoittelun jälkeen keho alkaa välittömästi valmistautua seuraavaan koitokseen ja korjata itseään, jolloin aineenvaihdunta kiihtyy.

Jälkipolton roolia on kuitenkin liioiteltu rutkasti. Sitä on tutkittu lähinnä huippu-urheilijoilla, ei peruskuntoilijoilla. Tunnin hölkkälenkin jälkeen aineenvaihdunta palautuu yleensä jo tunnissa normaaliuomiinsa. Ekstrakaloreita kuluu tavallisesti muutama kymmenen, eli suklaapalan verran.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.