Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

”Sinä kelpaat sellaisena kuin olet.”

Jo hyvissä ajoin ennen kesää lehdet ja mainokset kysyivät: oletko valmis uimarannalle? Ja minä vastasin: Kyllä! Rakastan uimista, tykkään ruskettua ja antaa läskeilleni ilmakylpyjä. Olin talven töistä väsynyt ja ihan valmis löhöämään rannalla.

Tietysti myös bikinitreeniä tarjottiin. Sanoin kiitos ei, siihen minulla ei ole mitään tarvetta. Ostin uudet bikinit — pin-up-henkiset — ja kokeilin niitä kotona. Ihan hyvin sain ne päälle ilman harjoitustakin. (Okei, yläosan saaminen pois oli aika ähkimistä, sitä vielä treenaan.)

Täältä tullaan, uimarantakunnossa ollaan! Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Tiedän, tiedän. Uimarantakunnolla tarkoitetaan yleensä sitä, että kroppa on tarpeeksi kiinteä. Ikään kuin uimarannalle olisi jokin pääsyvaatimus. Kilomääriä ja senttirajoja ei kyllä kerrota. Pitää itse määritellä, mihin omat rahkeet rannalla riittävät.

Uimarantakuntoahan on monentasoista. Jokainen toimii oman kuntotasonsa mukaan, vaikka ei aina sitä itse edes huomaa. Päätinkin auttaa teitä tunnistamaan tasonne. Se käy ihan vaivatta, muutaman kysymyksen avulla.

Uimarantakuntotesti:

Bikinikunto. Voinko käyttää bikinejä vai pitääkö olla kokouimapuku?

Pomppukunto. Onko pokkaa hyppiä ponnahduslaudalla kropan pehmytkudokset ylös-alas heiluen vai pitääkö hipsiä veteen puskan juuresta?

Syömäkunto. Kehtaanko syödä rannalla muiden nähden jäätelön tai munkin? Tai edes mandariinin?

Kulkukunto. Pitääkö rannalla liikkuessa vetää uimapuvun päälle jokin kaapu, kangas tai vaate, jolla voi peittää mahan, takapuolen, reidet tai ne kaikki?

Citykunto. Menenkö mieluiten keskustan suositulle nuorisorannalle vai hakeudunko syrjäisempään paikkaan?

Mukanaolokunto. Jätänkö kokonaan menemättä rannalle, koska häpeän tai pelkään, että lapseni häpeävät nähdä minut siellä?

Löysittekö oman rajanne? Nyt onkin sitten hyvä hetki miettiä, mitä tunteita se herättää. Uimarantakuntohan on paljolti korvien välissä. Omien ja toisten.

Onhan se väärin, jos ihminen ei voi mennä rannalle ulkonäkönsä takia. Ulkonäköön liittyy selvää syrjintää, ja eniten syrjintää liittyy lihavuuteen. Mutta asenteet muuttuvat tässäkin asiassa.  

Maailmalla leviää liike, joka edistää kaiken kokoisten terveyttä ja liikuntaa (HAES = Health at every size). Ruotsissa on jo ylipainoisten järjestöjä ja viranomaisetkin ottavat näkökulman huomioon.

Netissä on blogeja, kuten Dances with Fat, suomennettuna tanssii läskien kanssa. Facebookin Fit Fatties -ryhmässä julkaistaan selfie-kuvia vähemmän kiinteistä naisista urheilemassa. Jokainen ihminen on bikinikunnossa, julistavat aktivistit.

Ihmisen pitäisi oppia tykkäämään itsestään sellaisena kuin on. Silloin haluaa pitää itsestään hyvää huolta. Iso osa terveyskampanjoista ruokkii itseinhoa ja häpeää, mikä ei edistä asiaa yhtään.

Suomessa lihavuudesta ovat puhuneet eniten lääkärit, jotka näkevät sen terveysongelmana. Yhä enemmän meilläkin nousevat esiin myös lihavuuteen liittyvät sosiaaliset, kulttuuriset, psykologiset ja eettiset näkökulmat.

Kirkko ja kaupunki -lehdessä päätoimittaja Seppo Simola kirjoitti siitä, miten ylipaino tuottaa huolta ja ahdistusta melkein kaikille. Mitä Jeesus heille sanoisi, Simola kysyi. Ja vastasi. Sinä kelpaat sellaisena kuin olet.

Jos tuntuu, että läskit pilaavat maiseman, on kysyttävä itseltä: mitä mä oikeasti pelkään. Miksi lihavuus on minusta vastenmielistä, inhottavaa, pelottavaa, ahdistavaa? On keskityttävä tutkimaan omia tunteita ja asenteita, eikä pidä purkaa niitä toisiin ihmisiin.

Uimarannalla on ihanaa. Rantaelämä edistää terveyttä, lisää hyvinvointia, tekee onnelliseksi. Jokaisella on siihen oikeus.

Julistan kaiken kokoisille uimaranta­rauhan.

Lue lisää Nykäsiä

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Vierailija

Kuka meistä ei ole rantakunnossa?

Oma äitini oli ja on tosi isokokoinen, joten hän ei juurikaan vienyt minua uimaan, kun olin lapsi. Toisinaan käytiin, mutta piti olla joku etäinen ja mahdollisimman vähän kansoitettu ranta ja mieluiten vieraalla paikkakunnalla. En meinannut millään ymmärtää tätä, mutta äiti selitti, ettei hän halua kenenkään eikä varsinkaan kenenkään tutun näkevän häntä uimapuvussa, koska hän on iso. Seuraus: opin esimerkistä, että omaa vartaloa kuuluu hävetä yli kaiken, eikä se kelpaa muille. En myöskään...
Lue kommentti
Vierailija

Kuka meistä ei ole rantakunnossa?

Oletko muuten koskaan ajatellut, että jättäisit jossain kohtaa lapsuudessa tapahtuneet asiat taaksesi ja ottaisit oman elämäsi haltuun? Suosittelen. Itselläni on alkoholistiperheen tausta, isä kuoli kun olin 16v ja äiti ei sen ajan mukaisesti ollut mitenkään rohkaiseva ja kannustava, vaan pikemminkin väheksyi ja lyttäsi. Olin suurinpiirtein sinun ikäisesi, kun ymmärsin, ettei mennyttä voi muuttaa ja tulevaisuudesta vastaan itse. Käy solariumissa, jotta saat mukavan perusvärin. Sen avulla uppoat...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Asennesiivous tekee elämästä kukoistavampaa, neuvoo valmentaja ja improvisaattori Tuomas Mikkonen.

1. Leiki ja innostu

Tee tänään ainakin vartin ajan sitä, mikä innostaa ja missä olet parhaimmillasi. Ihanteellisia olosuhteita ei ehkä tule koskaan: puuttuu sopiva hetki tai rahaa, tai joku ilmestyy muistuttamaan aiemmista epäonnistumisista. Ole kuin historiaa tai ankeuttajia ei olisi. Jos pystyt kaikesta huolimatta nauttimaan puuhasta, sinulla menee hyvin. Anna kukoistuksen tuntua huomennakin.

2. Helli ja auta

Vältä kohtaamisia, jotka tekevät sinut huolista sairaaksi, jopa voimattomaksi. Kun maailman epäreiluus ja sosiaalisen median ahdistuneisuus vyöryvät päälle, vetäydy tynnyriin. Keskity sitten hellimään ja huolehtimaan heikommista. Voisitko auttaa jotakuta lastenhoidossa tai lähiseudun vanhuksia? Hyvän tekeminen lisää kukoistamista. Pessimismi sen sijaan passivoi.

3. Toimi ja rauhoitu

Sopiva määrä intohimoa innostaa kohti tavoitetta, mutta pakkotahtisuus stressaa. Luovu ajatuksesta, että olet korvaamaton. Myös liian leppoisa elämä ahdistaa, jos tuntuu, ettei omalla työllä tai olemassaololla ole merkitystä. Näiden välitilassa voi tavoittaa kukoistuksen, tunteen rauhasta, voimasta ja onnesta. Tärkeää on tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä.

Tuomas Mikkosen ajatuksista enemmän hänen kirjassaan 100 tapaa uudistua ja kukoistaa, Docendo 2018.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.