Kukaan meistä ei pysty olemaan jatkuvasti hyvä, tuottava ja tehokas. Iloton suorittaminen loppuu, kun alat kunnioittaa omia tarpeitasi.

Miten me oikein jouduimme tähän loukkuun? Mehän halusimme olla vain järkeviä nykyihmisiä, jotka huolehtivat terveydestään, tekevät työnsä täysillä ja kehittävät itseään aina tilaisuuden tullen. Miten kaikki hyvät aikomuksemme johtivatkin ilottomaan suorittamiseen, syömishäiriöihin ja uupumiseen. Kaikkea muuta olemme valmiit suvaitsemaan paitsi itseämme.

Psykologi ja psykoterapeutti Teija Jokipiin mukaan armottomuuden takana piilevät huonommuuden ja arvottomuuden tunteet. Niiden takia ihminen on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen itsensä ja muiden hyväksymäksi ja arvostamaksi.

Kenen elämää toteutat?

Meille hyvinvoinnin keskellä eläville on tarjolla loputtomasti mahdollisuuksia toteuttaa ja kehittää itseämme ja kokea aina vaan suurempia elämyksiä. Niinpä teemme sitä, hullun lailla. Meillä pitää olla hienoja harrastuksia, täytyy liikkua oikeissa piireissä, hoitaa kehoa ja olla hyvännäköinen. Mahdollisuuksista on tullut velvollisuus, Jokipii toteaa.

Psykologi Pia Charpentier puhuu suorittajan ansaan ajautumisesta. Ulkoa annetut tavoitteet ja säännöt ovat suorittajille tärkeämpiä kuin se, mitä hän itse pohjimmiltaan haluaisi elämältä. Sen seurauksena syödään tiukan dieettiohjeen mukaan ja liikutaan välittämättä ruumiin viesteistä.

Terveysohjelma on liian armoton, jos et saa siitä hyvää mieltä tai jos alat järjestää muuta elämää sen ehdoilla. Ahdistutko, jos et pääsekään lenkille kyläreissun takia? Kieltäydytkö mummon paistamista letuista, koska ne rikkoisivat ruokavaliosi? Armahda itsesi!

Kriisistä uuteen suuntaan

Surullisen usein suorittamisen kierre katkeaa vasta pakon edessä. Vauhdin pysäyttää työuupumus, masennus tai sairaus. Kriisi pakottaa meidän niiden peruskysymysten ääreen, joita olemme paenneet kenties koko elämän ajan. Se voi olla ainutlaatuinen kokemus, jota ilman ei pystyisi tekemään suunnanmuutosta.

Ulos suorittamisen ja armottomuuden kierteestä ei ole oikotietä. Jossakin vaiheessa on vain opeteltava hyväksymään itsensä myös väsyvänä, riittämättömänä ja vielä vartaloltaankin epätäydellisenä.

Kannattaa kuitenkin varautua siihen, ettei suorittamisesta niin vain pääse irti. Kun jättää pois jatkuvat ylityöt tai jokapäiväiset hikilenkit, niiden alle kätketty ahdistus nousee piilostaan. Tai sitten voi tulla tyhjä olo.

- Kumpikaan ei ole onneksi vaarallista. Kukaan ulkopuolinen ei syötä meille tunteita, vaan oma päämme ne tekee. Se taas ei osaa tehdä mitään sellaista, mitä emme kestäisi. Itse asiassa tunteista tulee sietämättömiä vasta, kun yritämme torjua niitä. Kun tunteen kieltää itseltään, se voimistuu, Charpentier sanoo. Kun seuraavan kerran tulee tunne, jota normaalisti pakenet, riittää että toteat, että nyt ahdistaa. Sen enempää sille ei tarvitse tehdä. Se lähtee nopeammin pois, kun sitä ei yritä estää.

Kuuntele tarpeitasi

Pelkistetyimmillään itsensä armahtaminen siis tarkoittaa sitä, että alkaa kuunnella omia tarpeitaan. Perustarpeet ovat kaikille samat ja ne on lueteltu jo Maslow’n tarvehierarkiassa: riittävä määrä ravintoa ja lepoa, läheisyyttä, kuulluksi ja nähdyksi tulemista ja itsensä toteuttamista.

- Ihmiselle taitaa vain olla vaikeaa hyväksyä näin yksinkertaisia ratkaisuja. Olemme kovin ulkoa ohjautuvia. Emme millään haluaisi vastuuta omasta elämästämme vaan mieluummin kymmenen kohdan listan: kun teet näin ja näin, olet hyvä ihminen ja voit arvostaa itseäsi, Charpentier sanoo.

Kriisin jälkeen on syytä pitää varansa, ettei palaisi entiseen oravanpyörään. Vaara on todellinen, sillä maailma ympärillä ei ole muuttunut. Perhe odottaa, että äiti jatkaa passaamista ja uhrautumista ja työnantaja haluaa edelleen, että annat kaikkesi firman puolesta. Tarvitaan tukijoukkoja, jotta jaksaisi taistella oikeudestaan olla inhimillinen ihminen. Tarvitaan myös aikaa rauhoittumiselle ja yksinololle, jotta osaisi kuunnella itseään jatkossakin.

Armottomuuden taakka painaa vähiten heitä, jotka ovat suht tyytyväisiä elämäänsä. He hyväksyvät itsensä, vaikkeivät pätisi kaikessa. Loppujen lopuksi me kaikki päätämme ihan itse, millaisen painoarvon millekin pikku puutteellemme annamme.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.