Mieli tarjoaa yhtäkkiä ja yllättäen ratkaisun ongelmaan, jota olet pitkään ja turhaan yrittänyt ratkoa. Ovatko mystiset voimat liikkeellä? Kysyimme kolmelta mielen ammatilaiselta, mistä intuitiossa on kyse.

Psykologi, kouluttaja Tony Dunderfelt: Yön yli nukkuminen auttaa

”Intuitiiviset oivallukset voivat tulla yllättäen kuin jonkin salaperäisen sisäisen viisauden lähettäminä. Voi tuntua suorastaan mystiseltä, kun hankalan ongelman ratkaisu ilmaantuu ikään kuin mielen sisäiselle näyttöpäätteelle.

Mystiikasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan ratkaisu on seuloutunut siitä valtavasta tietomäärästä, joka tiedostamattomaan muistiin on elämän varrella pakkautunut. Sitä skannaamalla ja yhdistelemällä intuitio tarjoaa ratkaisunsa.

Jokaisella ihmisellä on intuitiivisia kykyjä, ja niitä voi harjoittelemalla kehittää palvelemaan jokapäiväistä elämää. Tärkeintä on opetella ottamaan avoimesti ja myönteisellä mielellä vastaan kaikkea, mitä havaitsee. Koska intuitio ilmenee aina tässä ja nyt, elettävänä olevassa hetkessä läsnäolo herkistää huomaamaan ohikiitäviä intuitioita.

Toisaalta emme myöskään voi olla käyttämättä intuitiota. Teemmehän joka päivä valintoja ja päätöksiä, joiden pohjana on vain aavistuksiin perustuvaa, tunteenomaista ja intuitiivista tietoa.

Intuitio toimii yleensä parhaiten silloin, kun ei pakota itseään keksimään ratkaisua tiettyyn ongelmaan. Kun mieli on avoin ja olo stressitön, intuitiivinen ratkaisu syntyy todennäköisimmin. Lähes jokaisen kokema esimerkki intuitiosta liittyy yön yli nukkumiseen. Kun illalla tuloksetta pohtii kiperää ongelmaa, seuraavana aamuna herättyä ratkaisu ponnahtaa mieleen kuin tyhjästä.

Intuitio ei kuitenkaan ole yleisavain, eikä sen avulla aina päädytä oikeaan ratkaisuun. Virheitä sattuu varsinkin, jos intuitioon yrittää turvautua asioissa, joihin liittyy paljon pelkoja, luuuloja tai toiveita.

Kannattaa myös muistaa, että alitajunnan intuitiivinen viisaus on ’tyhmää’, sillä ole moraalia. Se ei arvota käyttämäänsä tiedostamatonta tietoa ja sille on täysin sama, onko ratkaistavana olevassa ongelmassa kysymys vaikkapa ammatinvalinnasta tai pankkiryöstöstä. Se vain toteuttaa automaattisesti sille antamiamme tavoitteellisia ohjeita.”

Kognitiotutkija, psykologi Virpi Kalakoski: Kaikki ei ratkea fiilispohjalta

”Intuitio toimii muun muassa silloin, kun mieleen tulee ajatuksia, muistikuvia tai ongelmanratkaisuja, joiden alkuperää ei pysty jäljittämään. Kognitiivisen psykologian näkökulmasta kyse on silloin tiedostamattomasta, elämän varrella muistiin kertyneen tiedon käyttämisestä.

Intuitiokokemuksen taustalla voi olla myös jonkin asian toistuminen ja taidon kehittyminen, jolloin syntyy herkkyys reagoida kyseiseen asiaan.

Kun vaikkapa tiettyä sanaa ensin toistetaan yhä uudestaan, sen alkaa havaita tekstistä entistä helpommin. Samalla periaatteella kokenut koripalloilija aavistaa, mihin suuntaan pallo lähtee vastustajan käsistä, ennen kuin se on koskettanut niitä. Pelaaja pystyy ennakoimaan tapahtumasarjaa hyvin pienistä havainnoista ja aiemmin oppimastaan.

Intuition kaltaisia ilmiöitä on myös aistitoiminnoissa. Esimerkiksi näköhavainnot tuntuvat helpoilta ja yksinkertaisilta, ja vasta kun jokin aivotoiminnan häiriö johtaa havainto-ongelmiin, huomaa, että näkeminen onkin monen tiedostamattoman prosessin lopputulos.

Intuitio tulee siis avuksi lähinnä tilanteissa, joista on tarpeeksi kokemusta. Silloin se pystyy salamannopeasti ja yleensä tiedostamattomasti löytämään olennaisen omaksutusta valtavasta tietomäärästä.

Humpuukin puolella ollaan, jos väitetään, että lähes kaikki ongelmat voi ratkaista intuitiivisesti. Esimerkiksi henkilövalinnoissa siihen ei saisi liikaa luottaa. Tiedetään muun muassa, että työhönottohaastattelussa pitkä mies ja nainen arvioidaan todellista älykkäämmiksi, vaikka hänen koulutuksensa ja taustatekijänsä olisivat aivan samat kuin lyhyemmällä työnhakijalla.

Parinvalinnassakaan intuitio ei aina ole luotettava metodi. Se, jolla on ollut vahingoittavia ihmissuhteita, saattaa yhä uudelleen hakeutua lähelle ihmistä, joka on tiedostamatta tuttu, vaikkakin vahingoittava. Hyviin ihmissuhteisiin tottunut sitä vastoin voi vastaavasti ’fiilispohjalta’ onnistua hyvinkin.”

Neuropsykologi Petri Paavilainen: Toimii auton ratissa, entä pörssissä?

"Elämässä selviytymisessä on välttämätöntä, että suuri osa tiedonkäsittelystämme on tiedostamatonta eli intuitiivista. Ilman tällaista automatisoitunutta toimintaa aivot eivät jaksaisi. Tiedostamattaan toimii vaikkapa ajatuksissaan ruuhkaisen kaupungin läpi ajava autoilija. Jos hänen aivonsa eivät koko ajan automatisoituneesti käsittelisi ajamiseen tarvittavaa tietoa, seuraisi katastrofi.

Neurotieteellinen tutkimus ei pyri vastaamaan siihen, toimiiko intuitio arkielämässä, kuten pörssikaupoissa tai ihmissuhteissa.

Asioita katsotaan aivojen tasolla ja tiedetään, että intuitiiviseen tiedonkäsittelyyn tarvitaan sekä korkeimmille älyllisille toiminnoille välttämätöntä aivokuorta eli korteksia että liiketoimintojen sekä taitojen oppimisen kannalta tärkeitä tyvitumakkeita. Esimerkiksi Parkinsonin tauti vaurioittaa tyvitumakkeita, mistä seuraa liikkeitten suorituksia vaikeuttavia oireita.

Tyvitumakkeilla on aivan toisenlaisiakin tehtäviä: niitä tarvitaan myös sosiaalisessa päättelyssä. Jos tyvitumakkeet vaurioituvat, vaikeutuu esimerkiksi kyky lähes tiedostamattomasti ja nopeasti havainnoida sosiaalisia vihjeitä, kuten eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja.

Automatisoituneet taidot voivat myös häiriytyä niin, että tiedetään mitä pitää tehdä, mutta ei, missä järjestyksessä. Esimerkiksi enää ei olekaan itsestään selvää, että keitettyjä perunoita saadakseen pitää ensin hankkia perunoita, pestä perunat ja panna ne sitten kiehumaan, minkä jälkeen keitinvesi kaadetaan pois.

Intuition tapaisesta ilmiöstä on olemassa myös neuropsykologista, muun muassa näkemiseen liittyvää tutkimustietoa. Jos näköaivokuori tietyllä tavalla vaurioituu, seurauksena voi olla harvinainen sokeanäkö-ilmiö. Vauriosta kärsivä kokee, ettei näe mitään. Mutta kun pöydälle asetetaan tietty määrä esineitä, ja pyydetään häntä pöytään päin silmänsä suuntaamalla arvaamaan, montako niitä on, arvaus yleensä osuu oikeaan.

Jotkin näköjärjestelmän osat, joita ei koeta tietoisesti, siis kuitenkin toimivat. Näkeminen tapahtuu ’intuitiivisesti’, jotenkin tietoisuuden ohittavalla tasolla.”

Lue lisää hiljaisuudesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.