Mieli tarjoaa yhtäkkiä ja yllättäen ratkaisun ongelmaan, jota olet pitkään ja turhaan yrittänyt ratkoa. Ovatko mystiset voimat liikkeellä? Kysyimme kolmelta mielen ammatilaiselta, mistä intuitiossa on kyse.

Psykologi, kouluttaja Tony Dunderfelt: Yön yli nukkuminen auttaa

”Intuitiiviset oivallukset voivat tulla yllättäen kuin jonkin salaperäisen sisäisen viisauden lähettäminä. Voi tuntua suorastaan mystiseltä, kun hankalan ongelman ratkaisu ilmaantuu ikään kuin mielen sisäiselle näyttöpäätteelle.

Mystiikasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan ratkaisu on seuloutunut siitä valtavasta tietomäärästä, joka tiedostamattomaan muistiin on elämän varrella pakkautunut. Sitä skannaamalla ja yhdistelemällä intuitio tarjoaa ratkaisunsa.

Jokaisella ihmisellä on intuitiivisia kykyjä, ja niitä voi harjoittelemalla kehittää palvelemaan jokapäiväistä elämää. Tärkeintä on opetella ottamaan avoimesti ja myönteisellä mielellä vastaan kaikkea, mitä havaitsee. Koska intuitio ilmenee aina tässä ja nyt, elettävänä olevassa hetkessä läsnäolo herkistää huomaamaan ohikiitäviä intuitioita.

Toisaalta emme myöskään voi olla käyttämättä intuitiota. Teemmehän joka päivä valintoja ja päätöksiä, joiden pohjana on vain aavistuksiin perustuvaa, tunteenomaista ja intuitiivista tietoa.

Intuitio toimii yleensä parhaiten silloin, kun ei pakota itseään keksimään ratkaisua tiettyyn ongelmaan. Kun mieli on avoin ja olo stressitön, intuitiivinen ratkaisu syntyy todennäköisimmin. Lähes jokaisen kokema esimerkki intuitiosta liittyy yön yli nukkumiseen. Kun illalla tuloksetta pohtii kiperää ongelmaa, seuraavana aamuna herättyä ratkaisu ponnahtaa mieleen kuin tyhjästä.

Intuitio ei kuitenkaan ole yleisavain, eikä sen avulla aina päädytä oikeaan ratkaisuun. Virheitä sattuu varsinkin, jos intuitioon yrittää turvautua asioissa, joihin liittyy paljon pelkoja, luuuloja tai toiveita.

Kannattaa myös muistaa, että alitajunnan intuitiivinen viisaus on ’tyhmää’, sillä ole moraalia. Se ei arvota käyttämäänsä tiedostamatonta tietoa ja sille on täysin sama, onko ratkaistavana olevassa ongelmassa kysymys vaikkapa ammatinvalinnasta tai pankkiryöstöstä. Se vain toteuttaa automaattisesti sille antamiamme tavoitteellisia ohjeita.”

Kognitiotutkija, psykologi Virpi Kalakoski: Kaikki ei ratkea fiilispohjalta

”Intuitio toimii muun muassa silloin, kun mieleen tulee ajatuksia, muistikuvia tai ongelmanratkaisuja, joiden alkuperää ei pysty jäljittämään. Kognitiivisen psykologian näkökulmasta kyse on silloin tiedostamattomasta, elämän varrella muistiin kertyneen tiedon käyttämisestä.

Intuitiokokemuksen taustalla voi olla myös jonkin asian toistuminen ja taidon kehittyminen, jolloin syntyy herkkyys reagoida kyseiseen asiaan.

Kun vaikkapa tiettyä sanaa ensin toistetaan yhä uudestaan, sen alkaa havaita tekstistä entistä helpommin. Samalla periaatteella kokenut koripalloilija aavistaa, mihin suuntaan pallo lähtee vastustajan käsistä, ennen kuin se on koskettanut niitä. Pelaaja pystyy ennakoimaan tapahtumasarjaa hyvin pienistä havainnoista ja aiemmin oppimastaan.

Intuition kaltaisia ilmiöitä on myös aistitoiminnoissa. Esimerkiksi näköhavainnot tuntuvat helpoilta ja yksinkertaisilta, ja vasta kun jokin aivotoiminnan häiriö johtaa havainto-ongelmiin, huomaa, että näkeminen onkin monen tiedostamattoman prosessin lopputulos.

Intuitio tulee siis avuksi lähinnä tilanteissa, joista on tarpeeksi kokemusta. Silloin se pystyy salamannopeasti ja yleensä tiedostamattomasti löytämään olennaisen omaksutusta valtavasta tietomäärästä.

Humpuukin puolella ollaan, jos väitetään, että lähes kaikki ongelmat voi ratkaista intuitiivisesti. Esimerkiksi henkilövalinnoissa siihen ei saisi liikaa luottaa. Tiedetään muun muassa, että työhönottohaastattelussa pitkä mies ja nainen arvioidaan todellista älykkäämmiksi, vaikka hänen koulutuksensa ja taustatekijänsä olisivat aivan samat kuin lyhyemmällä työnhakijalla.

Parinvalinnassakaan intuitio ei aina ole luotettava metodi. Se, jolla on ollut vahingoittavia ihmissuhteita, saattaa yhä uudelleen hakeutua lähelle ihmistä, joka on tiedostamatta tuttu, vaikkakin vahingoittava. Hyviin ihmissuhteisiin tottunut sitä vastoin voi vastaavasti ’fiilispohjalta’ onnistua hyvinkin.”

Neuropsykologi Petri Paavilainen: Toimii auton ratissa, entä pörssissä?

"Elämässä selviytymisessä on välttämätöntä, että suuri osa tiedonkäsittelystämme on tiedostamatonta eli intuitiivista. Ilman tällaista automatisoitunutta toimintaa aivot eivät jaksaisi. Tiedostamattaan toimii vaikkapa ajatuksissaan ruuhkaisen kaupungin läpi ajava autoilija. Jos hänen aivonsa eivät koko ajan automatisoituneesti käsittelisi ajamiseen tarvittavaa tietoa, seuraisi katastrofi.

Neurotieteellinen tutkimus ei pyri vastaamaan siihen, toimiiko intuitio arkielämässä, kuten pörssikaupoissa tai ihmissuhteissa.

Asioita katsotaan aivojen tasolla ja tiedetään, että intuitiiviseen tiedonkäsittelyyn tarvitaan sekä korkeimmille älyllisille toiminnoille välttämätöntä aivokuorta eli korteksia että liiketoimintojen sekä taitojen oppimisen kannalta tärkeitä tyvitumakkeita. Esimerkiksi Parkinsonin tauti vaurioittaa tyvitumakkeita, mistä seuraa liikkeitten suorituksia vaikeuttavia oireita.

Tyvitumakkeilla on aivan toisenlaisiakin tehtäviä: niitä tarvitaan myös sosiaalisessa päättelyssä. Jos tyvitumakkeet vaurioituvat, vaikeutuu esimerkiksi kyky lähes tiedostamattomasti ja nopeasti havainnoida sosiaalisia vihjeitä, kuten eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja.

Automatisoituneet taidot voivat myös häiriytyä niin, että tiedetään mitä pitää tehdä, mutta ei, missä järjestyksessä. Esimerkiksi enää ei olekaan itsestään selvää, että keitettyjä perunoita saadakseen pitää ensin hankkia perunoita, pestä perunat ja panna ne sitten kiehumaan, minkä jälkeen keitinvesi kaadetaan pois.

Intuition tapaisesta ilmiöstä on olemassa myös neuropsykologista, muun muassa näkemiseen liittyvää tutkimustietoa. Jos näköaivokuori tietyllä tavalla vaurioituu, seurauksena voi olla harvinainen sokeanäkö-ilmiö. Vauriosta kärsivä kokee, ettei näe mitään. Mutta kun pöydälle asetetaan tietty määrä esineitä, ja pyydetään häntä pöytään päin silmänsä suuntaamalla arvaamaan, montako niitä on, arvaus yleensä osuu oikeaan.

Jotkin näköjärjestelmän osat, joita ei koeta tietoisesti, siis kuitenkin toimivat. Näkeminen tapahtuu ’intuitiivisesti’, jotenkin tietoisuuden ohittavalla tasolla.”

Lue lisää hiljaisuudesta.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.