Kuva: Jaakko Lukumaa
Kuva: Jaakko Lukumaa

Suru on meille jokaiselle tuttu seuralainen. Mutta harva tulee ajatelleeksi, että suuressa mittakaavassa murheet tekevät ihmisistä hyvin samanarvoisia. Suru ei erottele köyhiä ja rikkaita, nuorta tai vanhaa. Jos läheinen on vakavasti sairas, tulee avioero tai omaa lasta kiusataan koulussa, ulkoiset puitteet eivät vaikuta.

– Kun suru on tarpeeksi suuri, ei ole hirveästi eroa sillä, itketkö tammiparketilla 400 neliössä vai muovimatolla 40 neliössä, sanoo Helsingin Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo.

Laajasalo tietää tämän, sillä hän työskenteli aikaisemmin Helsingin Eirassa ja Punavuoressa, yhdessä Suomen vauraimmista kaupunginosista, kaikkein rikkaimpien ihmisten keskellä.

Surun vastavoimaksi Teemu Laajasalo tarjoaa iloa. Se on vaikka sitä, kun kirkossa järjestetään brunsseja tai kaupunginosajuhlia. Kohtaamisten ja yhdessä tekemisen kautta syntyy yhteys, iloa ja naurua. Naurun tärkeys on todistettu myös tieteellisesti. Se toimii yhteisön liimana, rentouttaa ja lisää hyvinvointia.

– Olen evankeliumin eli ilosanoman asialla. Tavoitteena olisi saada ihmiset vapaaksi raskaudesta. Myös Jeesuksen toinen nimi on Vapahtaja, ei ahdistaja.

Naurusta moni Teemu Laajasalon muistaakin, sillä hän on ollut mukana television komediaohjelmista YleLeaksista ja Hyvistä ja huonoista uutisista. Kaikkia kirkkoherran koomikkoroolit eivät ole miellyttäneet, mutta Laajasalo näkee ne tärkeinä.

– Jos naama on tuttu, siitä on apua kirkkoherran työssä. Juuri kirkon näkymättömyys on tehnyt ihmisten kohtaamisen vaikeaksi. Sitä paitsi onhan siinä jotain omituista, jos kirkonmiehen vitsailua paheksutaan ja ajatellaan, että ei pitäisi niin hymyssä suin olla vaan vähän vakavammalla naamalla.

Homoille kirkkohäät

Ensi vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun Laajasalo vihittiin papiksi. Hän oli silloin tehtävässään Suomen nuorin, 22.

Jo pappisuransa alussa Laajasalo edusti kirkon liberaaleinta puolta. Vuonna 1999 Laajasalo esimerkiksi ennusti, että 15 vuoden päästä homoja vihitään kirkossa. Se ei ole toteutunut vieläkään, mutta enää kirkkoherra ei metelöi.

–Kirkko täyttää ensi vuonna 500 vuotta, ja paljon on saatu aikaan. Verrattain lyhyessä ajassa leirit ovat muuttuneet radikaalisti. Niitä, jotka olivat 90-luvulla ääriliberaaleja, pidetään nyt keskitien kulkijoina. Keskitien kulkijat puolestaan koetaan nykyään äärikonservatiiveina.

Parantamisen varaa silti on. Erilaisuutta tulisi yrittää sietää. Ennen pitkää samaa sukupuolta olevat saavat kirkkohäät, siitä Laajasalo on varma.

Kuntokuuri vei kilot

Viime heinäkuussa, 42-vuotispäivänsä aattona, Teemu Laajasalo lupasi itselleen elämänmuutoksen. Tästä alkaisi terveellisempi arki ja liikunta! Kuntokuuriin kannustivat vaivihkaa kertyneet kilot ja nuutunut olemus.

–Olen aina pitänyt itseäni fyysisesti vahvana, mutta nyt tunsin itseni heikoksi, haba puuttui.

Päätöksestään saakka Laajasalo on lenkkeillyt ja tehnyt lihaskuntoharjoituksia joka ikinen päivä. Hän juoksee pururadalla, nostaa tukkeja ja punnertaa. Mitä korkeammalle askel nousee, sitä virkeämpi on vointi. Painoa on karissut kymmenkunta kiloa. Tunne siitä, ettei jaksa, on väistynyt.

–Vain keski-ikäinen mies voi näin naurettavasti ja liikuttavasti päättää, että nyt alkaa uusi elämä. Niin on kuitenkin käynyt, mistä olen tyytyväinen.

Jotta kilot eivät palaisi, pitää välillä muistella yhtä viimekesäistä viikkoa, jolloin vaimo oli seminaarissa ulkomailla viikon ja lapset pari päivää mummolassa. Teemu Laajasalo sai syödä mitä tykkää, ja hän söi: 1–2 salamipitsaa päivässä ja vähän makkaraperunoita päälle.

–Kauheaahan se oli, mutta maailman ihaninta, Laajasalo nauraa.

Lue lisää Teemu Laajasalon ajatuksista: Hyvä terveys 11 / 2016

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys