Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jos kumppani muuttuu yllättäen ilkeäksi, syynä voi olla sairaus, kyllästyminen tai sivusuhde. Psykologi Sanna Aulankoski neuvoo, miten edetä.

Minulla on 30 vuoden avioliitto puolisoni kanssa. Liittomme on ollut onnellinen, mutta viiden viime vuoden aikana kanssakäymisemme on muuttunut. Kesken aivan tavallisen keskustelun mieheni tarttuu johonkin lauseeseeni, tulkitsee sitä vahvasti ja reagoi jyrkästi. Hän aloittaa kovaäänisen syyttelyn ja ivaamisen. Nämä tilanteet tulevat minulle aina ”puun takaa” ja haukon henkeäni järkytyksestä. Mieheni ei jaksa edes kuunnella, kun yritän selittää, että en ole tarkoittanut mitään pahaa. Hänen puhetulvansa sen sijaan on täysin kontrolloimaton ja ylimitoitettu.

Pahinta on, että kun sitten alan itkeä, hän syyttää minua ikävin sanoin tunnevuodatuksesta. Humaanista ja älykkäästä miehestäni pomppaa yllättäen esiin pimeä puoli. Koen nämä tilanteet äärimmäisen rankkoina, ja mieheni käytöksen erittäin rakkaudettomana.

Mieheni on tehnyt vuosia pitkiä työpäiviä ja ollut hyvin kuormitettu. Olen antanut monta kertaan anteeksi ja halunnut uskoa parempaan. Mitä voin tehdä, kun sairas kuvio toistuu vain? Olen jaksamisen rajoilla.

PELKO SYDÄMESSÄ

 

Miehesi muuttuneelle käytökselle voi olla erilaisia syitä. Sen on saattanut aiheuttaa mieleen vaikuttava sairaus tai suhteeseenne liittyvät ­tekijät.

Tapaturmien ja muistisairauksien aiheuttamiin aivovaurioihin kuuluu joskus käytösoireita, kuten levottomuutta, aggressiivisuutta, persoonallisuuden piirteiden kärjistymistä tai katoamista. Nämä muutokset voivat olla läheisille hyvin raskaita; on hämmentävää ja ­surullista nähdä tutun ihmisen hiljalleen katoavan pois. Luopumisen tuskaa lisää se, jos sairastuneen älylliset toiminnot ovat heikentyneet siinä määrin, ettei muutosta voida käsitellä enää ­yhdessä.

Lievempiä ja väliaikaisia toiminnan muutoksia aiheuttavat mielenterveyshäiriöt, kuten stressi, masennus ja uupumus. Joskus tosin näidenkin häiriöiden aikaansaamat oireet tulkitaan virheellisesti persoonallisuuden muutokseksi.

 

Parisuhdepulmien ja käytösoireiden suhde voi olla kahtalainen. Suhteen vaikeudet voivat olla käytösongelmiin nähden toissijaisia tai ensisijaisia. Ensin mainittuja ne ovat silloin, kun suhteessa ei ennen käytöksen muutosta ole ollut suurempia ongelmia. Tuolloin puoliso joutuu vastaanottamaan sairauteen kuuluvat tunteenpurkaukset, vaikkei ole niihin osallinen. Jälkimmäisiä ne ovat silloin, kun ei-toivottu käytös liittyy suhteen epäkohtiin.

 

Pitkässä suhteessa voi tulla aikoja, jolloin kumppani herättää ärtymystä. Pettymystä tai turhautuneisuutta ilmentävä kriittisyys voi tuntua äkilliseltä, koska ei nähdä sen taustalla vaikuttavaa, mahdollisesti jo pitkänkin ajan varrella karttunutta tunnetaakkaa. Suhteen tila on hiertänyt, muttei omista ajatuksista ole osattu tai haluttu kertoa toiselle.

On myös mahdollista, että muuttunut käytös liittyy sivusuhteeseen. Parisuhteen ulkopuolisen suhteen taustalla voi olla tyytymättömyyttä kumppaniin — muttei välttämättä; pettämiseen voidaan päätyä silloinkin, kun asiat ovat hyvin. Tällöin toisesta saatetaan etsiä ylikorostaen vikoja, jotta sivusuhteen ylläpitäminen tai eroaminen olisi itselle helpompaa. On tärkeää tunnistaa tämä epäreilu ilmiö, jottei ryhdy suotta syyllistämään itseään.

 

Kannattaa muistaa, että kaikki tässä esitetyt vaihtoehdot ovat spekulaatiota. Kirjeesi nojalla ei voi varmaksi sanoa, mistä on kyse. Joka tapauksessa teillä pulma, joka on tarpeen selvittää.

Ensisijainen selvittämisen keino on avoin, rehellinen keskustelu. Ennen siihen ryhtymistä sinun on hyvä tehdä selväksi omat ajatuksesi. Mieti, mitä pelkäät — miehesi käytösongelmien syitä vai keskustelunne seurauksia. Pohdi myös eri vaihtoehtoja: voisiko sinuun kohdistetuissa moitteissa olla jotain perää vai ovatko ne täysin tekaistuja tai kenties sairauden tuotetta.

Silloin kun keskusteluyhteys parisuhteessa ei omin keinoin avaudu, voi käynti psykologin tai pariterapeutin vastaanotolla auttaa. Sairautta epäiltäessä on lääkärin konsultaatio tarpeen. Keskusteluun ja asioiden korjaamiseen kannattaa nyt rohkeasti ryhtyä. Aikalisää ottamalla tilanteenne tuskin muuttuu.

 

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.